Eikö voisi olla sellainen koulu, jossa tutkittaisiin lasten vanhemmat, ennen kuin näiden lapset päästettäisiin opiskelemaan. Tarkoitan, että nämä epävarmuutensa vanhempina viha- ja ylimielisyytenä opettajiin purkavat vanhemmat pantaisiin oitis ö-mappiin. Niiden lapsista kun on vain harmia. Ne ovat niitä hulluja häiriköitä - vanhempiensa mielestä herranduudeleita, joita ope muka vain kiusaa. TYLYSTI ei näiden epäkypsien despoottivanhempien lasten opiskeluhaaveille kyseisessä koulussa! Vieköön lapset hermokouluun huutamaan ja hakkaamaan.. opettajina gorillat.
LASTEN VANHEMMAT TUTKITTAVA
ensin
101038
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Olen kanssasi samaa mieltä.
Kun opettaja ilmoittaa koulussa tapahtuneen jotain lapsen vanhemmille, saa siitä haukut!
Vanhempien pitäis "ottaa onkeen" ja miettiä, että voisiko kenties siinä omassa kullanmurussa olla jotain käytöshäiriötä.
Ei opettajan ihan huvikseen soittele kotiin!
Muutamien oppilaiden kanssa on kyllä todella ihmeissään nykyään. Koulussa saattaa lisäksi olla joku opettaja, joka suorastaan tarvitsee näitä häiriköitä itsetuntonsa pönkittämiseksi.
Esimerkkinä mainittakoon tilanne, jossa luokanvalvoja hyvässä yhteishengessä huoltajan kanssa istuttaa näitä rangaistuksena jälki-istunnoissa viikosta ja kuukaudesta toiseen - säännöllisesti ilman mitään tulosta.
Tästä voi seurata sellaistakin, että joku lapsi on jo niin häiriintynyt ja huomion kipeä, että keskittyy vain siihen, että kuinka saisi taas lisää jälki-istuntoa. Luokanvalvojakin kyttää tekemisiä ja muiden opettajien kusettamista suorastaan hullunkiilto silmissään - ja antaa mielellään taas huomiota tälle todellakin sairaalle lapselle.
Itselleni kävi juuri hiljattain niin, että eräs oppilas ilmoitti menevänsä psykiatrian poliklinikalle. Minä oli todella huojentunut tästä tiedosta. Tilanne kääntyi sellaiseksi, että minua oli taas jymäytetty - ja kaikki aina koulukuraattoria myöten naureskelivat sinisilmäisyydelleni, kun "annoin pojan lintsata".
Asioita tutkittuani sain selville, että pojalle todellakin oli annettu kehoitus hakeutua hoitoon (sosiaalipuolen ja myöhemmin kouluterveydenhoitajan toimesta), mutta hän käytti siitä vain tämän lintsausmahdollisuuden - ja äiti kielsi kaiketi koko hoidontarpeen ja tyytyi taas jälki-istuntorangaistukseen.
Kuulemma on tietyillä seuduilla tullut tavaksi lähettää ns sosiaalitapauksia kaupungeista maaseudulle siinä toivossa, että siellä pystyttäisiin kasvattamaan näistä kelpokansalaisia.
Minä ihmettelen, jollei jotain jo tapahdu, koska luulisi kyläkäistenkin olevan täysin tietoisia siitä, että oppilas ei pysty hallitsemaan impulsiivista käyttäytymistään. Itse olen saanut kouluavustajan ikäänkuin henkivartijaksi, mutta se ei ole tuonut ratkaisua impulssikäyttäytymiseen.
Meille tuli tälläinen ja asumme pienellä paikkakunnalla.
Kyllähän tälläiset tarvitsevat myös lääkityksen
ja terapioita.
Oletko kenties sitä mieltä, että seuraavan kohtauksen sattuessa (kun ei ole enää sitä kouluavustajaakaan) voisin lähettää tyypin terveydenhoitajalle?
Hyvä idea! Moni opettajakin on lasten vanhempa, joten siinä tulisi samalla opettajatkin tutkittua! Näin kaksi kärpästä yhdellä iskulla.
Ja koska nämä opettajat ovat vanhempia ja opettajia, niih heille vois tehdä vähän syvällisemmän testin, ns. kaksinkertaisen testin, sillä he joutuvat vieraiden lasten kanssa vielä tekemisiin töissänsä.
Äidin ja lapsen välinen suhde on aivan ainutlaatuinen eikä sitä pidä sotkea opettajan työhön. Minä äitinä vastaan lapsestani 24 tuntia vuorokaudessa ja elän hänen elämäänsä tavalla tai toisella vielä kouluvuosien jälkeenkin. Opettajankoulutus auttaa minua ymmärtämään ilmiöitä - myöskin koulun kannalta.
Kouluopetus on massojen opetusta. Silti sen olisi oltava mahdollisimman yksilöllistä. Rajat työlle on kuitenkin vedettävä. Aivan oman profession kannalta sekä kollegoiden työn mahdollistamiseksi. Äidiksi tai isäksi ei kenenkään pidä oppilaille ryhtyä.
Vaikka kasvatus kuuluu työhömme, niin tärkeintä koulussa on kuitenkin oppiminen. Toisinaan nämä käsitteet (esim. mitä on oppiminen ja tuottaako kasvatus tulosta) ovat menneet niin sekaisin, suoraan sanottuna lähteneet käsistä, että joku toinen pystyy hoitamaan työn paremmin. Ei siis mielestäni ole mikään häpeä, jos lapset "viedään" joltain opettajalta.
Tämä ON se hinta, että opettajalla on edes jonkinlainen pedagoginen vapaus ja lupa käyttää omia aivojaan työtään tehdessään.
Mä OLIN johtajan vaimo enkä koskaan oppinut ymmärtämään, että miksi se, joka oli ihannealainen, joutui kärsimään.
Ja miksi muuten lapset pitää aina tehdä itse, eikö maailma ole täynnä kodittomia lapsia?? Onko niissä omissa geeneissä jotain niin ainutlaatuista(perunanenä, perinnölliset sairaudet), että pitää väkisinkin niitä siirtää eteenpäin?? Minusta on typerää,että kuka tahansa voi "tehdä" lapsen ja kasvattaa miten haluaa. Jos yhteiskunta kerran maksaa perheelle tuet(oli ne sitten pelkkiä lapsilisiä tai muitakin), pitäisi jotenki pystyä varmistamaan,että tästä lapsesta tulee sitten kanssa suht. tavallinen kansalainen eikä mikään yhteiskunnan elätti, jonka tempaukset ovat nähtävillä rikostilastoissa... Senkus haukutte, tää on vain mun mielipide...