ja samaan aikaan tämä toinen ei kaipaa ollenkaan.
Kysymys on lähinnä retorinen - ajatusten virtaa.
Kysymys on lähinnä retorinen - ajatusten virtaa.
Miten on mahdollista toista kaivata niin paljon
Anonyymi
16<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Mistä ihmeestä tiedät, kaipaako hän vai ei.
Samaan viittaan. Et voi tietää. Teidän on pakko nähdä tai olla yhteyksissä jollain tavalla jossain vaiheessa.
Näinhän se on.
Miten on mshdollista kaivata toista 24/7 ilman että hän itse huomaa.
Onhan se oman pään sisällä. Kaipaus on tunne, joka menee ohi tai ei mene. Joskus se voi unohtua ja nostaa päätä uudelleen. Aikaa voi kulua paljon tai vähän. Seuraavalla yhteentörmäämishetkellä tietää, onko tunne yhä olemassa.
Aikuinen mies leikkii teiniä, ha ha.
Mistäs sun kenkä puristaa?
Se menee just noin. Järkevänä päättää , että lopettaa turhanpäiväiset haaveilut ja kaikki menee hyvin siihen saakka kun sattuu törmäämään.
Aikuiset saavat olla teinejä, pysyy mieli nuorena
Sydämien tiet ovat tutkimattomat ja suuria monttuja täynnä. Joskus ne ovat hakoteitä.
Itse olen henkilökohtaisesti mennyt tosi usein metsään. Siihen ei kumminkaan kuole
Et sinä minua kaipaa
Ja minunkin pitää ruveta katselemaan ympärilleni
En usko että anonyymikaan minua. Ja molempien on aika katsella ympärilleen.
Tai sivuille tai taakse
Hänellä jo joku muu.
Silti jatkuvasti ajatuksissani on.
Surullista näiden kaikkien vuosien jälkeen..
Joskus tunne vie vaikka järki kuinka vikisisi vastaan. Eiköhän se järkikin kuitenkin ennen pitkää astu kehiin, kun aikansa tunteilee.
Mulla ei ole ystäviä. En osaa olla ystävä. Siksi en myöskään osaisi olla hänen miehensä. Nyt menen päiväunille ja kun herään, hän ei ole vieressäni.
Kirjoitit surullisesti. Älä päätä hänen puolestaan. Olen ihan varma, että hän auttaisi ja olisit hänelle maailman paras mies. (sivusta)
Kyllä mä olen sua kaivannut enemmän kuin sä mua. Et sinä kenenkään ajatuksia voi lukea.