pihtisynnytyksestä

Hei;noita pihti synnytyksiä tehdään vielä,mutta taitaa olla että vain tietyt lääkärit enää tekee.Pihti synnytykseen päädytään yleensä kun esim vauvan päälaki jo mukavasti näkyvissä,eikä äiti jaksa enää ponnistaa,tai vauva on saatava äkkiä syntymään esim,sydänääni laskujen takia.Pihdit ovat kuin kaksi isoa lusikkaa jotka laitetaan vauvan pään molemmin puolin,ja äidin ponnistaessa lääkäri auttaa vauvaa"löytämään "oikean suunnan,ei siis kisko tai riuhdo vaan yhteistyössä äidin kanssa avustaa vauvaa syntymään.Myös ns.imukuppi on yleisimmin käytössä jos tarvitaan apuja vauvan syntymiseen..

Muuten synnytyksessä on äidillä yöpaidan oloinen paita päällä,pöksyt saa olla jalassa ponnistusvaiheeseen asti jos niin tahtoo.Yleensä mukava väljä paituli synnytystilanteessa paras..
Ja kätilöt ovat nähneet aika paljon ähkimistä ja puhkimistä,sekä verta ,hikeä ja kyyneliä,että älä sinä sitä puolta mieti.Esitä myöskin toivomuksia siellä esim se peili on kyllä saatavilla...

tohon 2.kohtaan vastailen :)

mulla itselläni oli myöskin kaikenlaisia mielikuvia siitä miten "noloa" se ähkiminen ja puhkuminen olisi...olin myös varma, että jos opiskelija tulisi minulta kysymään, saako hän synnytystä seurata niin sanoisin ei!

mutta kuinkas kävikään...kun supistaa oikein vietävästi niin silloin on aivan sama kuka siinä vierellä on katsomassa...itse uppouduin niin syvälle synnytyksen vaiheisiin, että kun se pelätty opiskelija tuli tiedustelemaan saako hän avustaa synntyksen aikana, sanoin: että siitä vaan...ja hyvin meni kaikki...synnytys kesti 6h ja ponnistusvaihe 10min.

joten älä turhaan stressaa etukäteen sitä miltä sinusta saattaa tuntua sitten kun aika koittaa...mitä luultavammin sinulla on ihan riittämiin "mietittävää" siinä itse synnytyksessä ja tulevassa vauvassa :)

ja kun oikein kipeää tekee niin muista...kaikki unohtuu sillä hetkellä kun se lämmin pieni rääpäle lasketaan sun rinnan päälle! (klisee, mutta totta)

onnea matkaan :)

Ei kai pihtejä juurikaan nykypäivänä edes käytetä. Itsellä jouduttiin ekassa synnytyksessä käyttämään ison koon ja väsymykseni takia imukuppia, eikä se ollut minusta yhtään kamalaa. Helpotti vain kun tiesi että nyt se vauva tulee sieltä ulos...
Ei siinä tilanteessa paljon ajattele mikä on noloa tai nöyryyttävää... Se on tilanne jossa keskittyy vain niin siihen että kaikki menettää merkityksensä, mm. ajantaju katoaa täysin eikä tiedä että onko mennyt tunti tai kolme! Sairaalaan mentäessä sai sairaala paitulin ja housut siteen. Kätilö kävi aina tilannetta tarkkailemassa ja jossain vaiheessa ne housutkin jäi pois... Omassa synnytyksessä (siinä ekassa) oli opiskelijoita huone täynnä, eikä se minusta ollut yhtään kammoksuttavaa, sama vaikka olisi tullut filmiryhmä kuvaamaan, ei kiinnostanut eikä haitannut! Ja todellakin se on maailman ihanin tunne kun sen vauvelin saa rinnan päälle ja kaikki kivut loppuu siihen!

Itse synnytin esikoiseni ulkomailla, jossa imukuppia ei edes tunneta. Vauvan sydänäänten laskemisen takia käytettiin pihtejä mun paikkojeni levittämiseen. Kätilö korosti sitä ettei pihtejä käytetä vauvan ulos vetämiseen. Epiduraali toimi hyvin enkä tuntenut mitään ihmeempää. Olen Suomesta lukenut aika hurjistakin vammoista mitä pihdit on vauvoihin jättäneet. Olisko niitä käytetty täällä eri tavalla...