Anoreksiasta ja bulimiasta puhutaan paljon, mutta joidenkin lehtien sivuilla on myös vilahdellut juttuja sairaudesta nimeltä ortoreksia.
Sairastuin syömishäiriöön 13-vuotiaana, eli noin 7 vuotta sitten. Tilanne alkoi kun rupesin liikkumaan ja kiinnostumaan siitä miltä näytin. Painoin aluksi jotain 55 kg ja olen 169 cm. Puoli vuotta meni eteenpäin ja painoinkin enää 40 kg, tai vähän allekkin. Tuolloin kävinkin jo säännöllisesti lääkärin vastaanotolla punnituksissa. En saanut koskaan varsinaista diagnoosia että sairastin anoreksiaa. Syynä oli se että tiedostin olevani laiha, en siis pitänyt itseäni lihavana. Suorastaan häpesin itseäni ja laihuuttani. Mutta suurin ongelmani oli se että en voinut syödä mitään rasvaista tai makeaa... pyrin syömään liioitellun terveellisesti... söin määrällisesti normaalisti, mutta kaikki rasva ja sokeri oli karsittu pois, joten en lihonut.
Nyt jälkeenpäin huomaan että sairastamalleni sairaudelle on keksitty oma nimikin, en siis sairastanut anoreksiaa, vaan ortoreksiaa.
Onko muita kohtalotovereita?
Sairastuin syömishäiriöön 13-vuotiaana, eli noin 7 vuotta sitten. Tilanne alkoi kun rupesin liikkumaan ja kiinnostumaan siitä miltä näytin. Painoin aluksi jotain 55 kg ja olen 169 cm. Puoli vuotta meni eteenpäin ja painoinkin enää 40 kg, tai vähän allekkin. Tuolloin kävinkin jo säännöllisesti lääkärin vastaanotolla punnituksissa. En saanut koskaan varsinaista diagnoosia että sairastin anoreksiaa. Syynä oli se että tiedostin olevani laiha, en siis pitänyt itseäni lihavana. Suorastaan häpesin itseäni ja laihuuttani. Mutta suurin ongelmani oli se että en voinut syödä mitään rasvaista tai makeaa... pyrin syömään liioitellun terveellisesti... söin määrällisesti normaalisti, mutta kaikki rasva ja sokeri oli karsittu pois, joten en lihonut.
Nyt jälkeenpäin huomaan että sairastamalleni sairaudelle on keksitty oma nimikin, en siis sairastanut anoreksiaa, vaan ortoreksiaa.
Onko muita kohtalotovereita?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Heip.
Minä olen ehkä osittain kohtalotoverisi. Sairastin viime syksynä/talvena ano-/ortoreksian. Se oli tavallaan molempien yhdistelmä. Ruokailutottumukset olivat ortoreksian mukaisia - eli ei rasvaa, joten paino putosi. Sitten sen putoamisen jälkeen alkoi päässä liikkua semmoisia juttuja, jotka liitetään yleensä anoreksiaan. Nyt on onneksi tullut oivallettua hyvien ja huonojen rasvojen oikeat määrät :) Kivempi se näin on, koska viime syksynä kehoni vain varastoi rasvaa sisällään, kun taisi luulla ettei sitä ravinnosta enää saa. Yllättävän vaarallinen tauti se on tuo ortoreksiakin. (voi johtaa kuolemaan siinä missä anoreksiakin)