Uskallatko katsoa silmiin

Yleisellä tasolla kyllä. Joku voi häiriintyä. Jos en halua katsoa, voin olla katsomattakin.

Katson aina silmiin ihmistä, jolle puhun. Ellei ole muuta toimintaa siten ettei voi. Se tarkoittaa lähinnä sitä, että olen tottunut niin tekemään.
Mutta häntä katson eri tavalla. Häntä katson rakastuneena.

Tapahtuu täysin vahingossa, jos kuvittelen toisen olevan kiinnostunut. Onneksi saan edes sen yhden selkeän viestin ulos itsestäni, jos en mitään kuitenkaan sanottua. Jos toinen siitä häiriintyisi niin varmasti lopettaisin ihan luonnollisesti tuijottamisen.

Hänen katseeseensa jään jotenkin kiinni. Yritän vältellä katsetta juuri tämän vuoksi. Tulee tunne että toinen näkee kaikki tunteeni tuosta katseesta. Ja kyllähän se merkitsee todella paljon itselle, varmaan liikaa.

En missään nimessä kattele kenenkään silmiin, koska siinä on riskinsä ja riskejähän ei kannata ottaa.

No tottakai ihmisiä pitää puhuessa katsoa silmiin, mutta ei kaikkien silmät aiheuta mitään kummosempi väreilyjä/tunteita.

Tottakai, sehän on jo ihan kohteliasta ja perus kohtaamista. Merkityshän taas ihan riippuu tilanteesta, henkilöistä, tunnelmasta jne.

Kertoo luotettavuudesta eikö näin ole asia.

En varmaan uskolla. Yritän olla tunnistamatta häntä, jotta voin elää normaalisti.

uskallan kyllä, mutta sitä saattaa joskus ihastua tuijottaessaan silmiin.

Missä tilanteessa?

Uskallan, merkitsee katsekontaktia.