Riippuvuus läheisestä

Haluaa omistaa elämänsä toisen (tietyn) ihmisen hoivaamiselle. Tämä kuulostaa äkkiseltään että ah, mikä paratiisi joku hoivaa sinua ja antaa kaiken sinulle...Todellisuus on toista. Hoivaaja haluaa että hoivattava olisi sopivan avuton niin että tulisi toimeen vain hänen antaman hoivan turvin. Siis sen turvin, jota hän osaa antaa. Tästä ei pidä luulla että hoivattava saisi kaiken haluamansa, ei, hän saa juuri sen, mitä hoivaaja haluaa. Hommaan sisältyy myös vähättelyä ja syvää epäluottamusta siihen että hoivattava kykenisi täysin normaaliin (=parempaan) elämään jos joutuisi elämään ilman hoivaajaa. Hoivaajalla on tarve hoivata ja saada siten muiden huomio kiinnitetyksi itseensä sankarina.

Hoivattava on alistetussa asemassa hoivaajaansa nähden ja hoivaaja sanelee säännöt. Hoivaaja on sairas, joka tarvitsisi hoitoa, mutta hän kääntää asiat päälaelleen ja saa muut uskomaan että hoivattava tarvitsee häntä jatkuvasti. Hoivaaja uskoo itse asian olevan niin. Hoivaaja saa siten merkityksen elämälleen, se on hänen elämäntyönsä, aivan samoin kuin joillakin voi olla elämäntyö jossakin muussa, vaikka tieteellisessä maailmassa. Siinä jotakin samaa. Hoivaaja pyrkii läpimurtoon, siihen että hänet huomattaisiin ja hän saisi kunniaa. Ehkä hoivattava ei osaa muuta kuin hoivata ja hänen on saatava maineensa ja kunniansa juuri siltä saralta. Ikävää vain että jonkun täytyy olla se uhri, jonka avulla hän yrittää saavuttaa sen itsetunnon vahvistuksen ja varmistuksen että hänellä on tarkoitus tässä maailmassa. Hoivaajalla on kaksi vaihtoehtoa, joko hän ei ole mitään tai sitten hän on suuri sankari. Hän haluaa sankariksi.