Tilanne tämä: Kolme poikaa, syntyneet -01,-02,-04 ja nyt kuumeilen neljättä. Neuvolassa sanoivat että jos tuntuu että jaksaa niin ei muuta kuin yrittämään.
Kolmas raskaus oli jo aika vaikea, mutta ehkä enemmän henkisesti kuin fyysisesti. pelkäsin että vauva kuolee kohtuun tai syntyy vammautuneena. Tai että itse sairastun vakavasti. Raskauden jälkeen sain huimaus-kohtauksia, jotka loppuivat kun mies sinnikkäästi hieroi hartioitani ja sain niska-hartia jännityksen pois. Selkäni ei myöskään ole ihan kunnossa, lisäksi olen väsynyt.
Mutta silti kaikista yksinkertaisinta olisi yrittää se neljäs tähän perään, seuraava "mahdollisuus" olisi n.8 vuoden päästä (mieheni koulun, oman koulun ja muutama vuosi työelämässä) Tällöin pyörin jo 30 ikävuoden tuntumassa, ja pojat ovat jo "isoja".
Haluaisin siis lapset nyt jotta heistä olisi toisilleen seuraa yms.Voisin myös myydä vauva-tavarat pois ajattelematta mutta entä jos joskus vielä??!!
Mutta, uskaltaako sitä lähteä yrittämään? Meillä ei ole autoa, miehellä koulua vielä 2 v. jäljellä, itselläni kokonaan edessä. Mieheni mielestä meidän olisi hyvä näin mutta itse en saa sielunrauhaa kun tiedän että haluaisin vielä sen yhden nyt tai myöhemmin....
Entäs tulevaisuudessa? Eniten minua mietityttää rahan riittäminen sitten joskus, jos kaikki 4 harrastavat yms. vaatekulut. Lisäksi ajan riittäminen?
Olisi kiva kuulla jos joku on ollut tai on samassa tilanteessa että kaikki 4 ovat pienellä ikäerolla.Tiedän että periaatteessa on turha täältä kysellä että mitä kannattaisi tehdä mutta olisi mukava silti lukea muutamia ajatuksia, jotka mahdollisesti selkiyttävät omiani.
Mukavaa kesän odotusta kaikille!:)
Kolmas raskaus oli jo aika vaikea, mutta ehkä enemmän henkisesti kuin fyysisesti. pelkäsin että vauva kuolee kohtuun tai syntyy vammautuneena. Tai että itse sairastun vakavasti. Raskauden jälkeen sain huimaus-kohtauksia, jotka loppuivat kun mies sinnikkäästi hieroi hartioitani ja sain niska-hartia jännityksen pois. Selkäni ei myöskään ole ihan kunnossa, lisäksi olen väsynyt.
Mutta silti kaikista yksinkertaisinta olisi yrittää se neljäs tähän perään, seuraava "mahdollisuus" olisi n.8 vuoden päästä (mieheni koulun, oman koulun ja muutama vuosi työelämässä) Tällöin pyörin jo 30 ikävuoden tuntumassa, ja pojat ovat jo "isoja".
Haluaisin siis lapset nyt jotta heistä olisi toisilleen seuraa yms.Voisin myös myydä vauva-tavarat pois ajattelematta mutta entä jos joskus vielä??!!
Mutta, uskaltaako sitä lähteä yrittämään? Meillä ei ole autoa, miehellä koulua vielä 2 v. jäljellä, itselläni kokonaan edessä. Mieheni mielestä meidän olisi hyvä näin mutta itse en saa sielunrauhaa kun tiedän että haluaisin vielä sen yhden nyt tai myöhemmin....
Entäs tulevaisuudessa? Eniten minua mietityttää rahan riittäminen sitten joskus, jos kaikki 4 harrastavat yms. vaatekulut. Lisäksi ajan riittäminen?
Olisi kiva kuulla jos joku on ollut tai on samassa tilanteessa että kaikki 4 ovat pienellä ikäerolla.Tiedän että periaatteessa on turha täältä kysellä että mitä kannattaisi tehdä mutta olisi mukava silti lukea muutamia ajatuksia, jotka mahdollisesti selkiyttävät omiani.
Mukavaa kesän odotusta kaikille!:)
Vastaukset 12
Vanhimmat
sinuna odottaisin vaikka sinne 8v. päähän. Etkö itse kaipaa vaihteeksi "omaa elämää"? Oletko varma, että sitten neljänne jälkeen vielä jaksat ja pystyt irtaantumaan kodista ja lastenhoidosta ja opiskelemaan itsellesi ammatin? 3kymppinen ei ole vielä vanha tekemään "iltatähteä".
Tämä on tietysti vain minun mielipiteeni, mutta kehottaisin vielä harkitsemaan kun asia kuitenkin itseäsikin hiukan mietityttää. Iloitse jo olemassa olevien pienokaistesi lapsuudesta ja tuhlaa heihin energiaasi ja hellyyttäsi. Keskity seuraavaksi itseesi, opiskeluusi - joskus se ammatti on kuitenkin hankittava. Älä "uhraa" itseäsi kokonaan perheellesi, vaan toteuta omiakin unelmiasi. Olet vielä nuori ja voit tehdä mitä haluat! Mikäli haluat sen neljännen lapsen heti nyt, niin siinä tapauksessa sitten teet.
Mukavaa kesän odotusta teidän perheelle myös :)
(yli 3kymppinen "mamma", jolla vasta yksi lapsi -04)
Olen saanut lapseni niin, että uusi on tullut aina, kun vahempi on ollut menossa kouluun. Eli nuorimmalla ja vanhimmalla on ikäeroa 14v. Ei se iltatähti ole paha juttu. Vanhemmista on jo paljon lastenhoito kokemusta ja mustasukkaisuudet on jääneet väliin. Olen tavannut yli nelikymppisiä ensisynnyttäjiä, joten sinulla on aikaa harkita. Synnärillä kiusasivat kätilöt leikillisesti, että tuut sä vielä seitsemän vuoden kuluttua takaisin, mutta epäilen etten. Sitten olisin 45v. Taidan mummoontua mieluummin.
En halua loukata, mutta mieleeni tuli väkisinkin yksi kysymys viestiäsi lukiessani: onko teillä kaikki kolme lasta poikia ja toivot tyttöä? Toivottavasti näin ei ole (siis että se tyttö vasta kruunaisi perheen...), mutta kannattaa miettiä tarkkaan, MIKSI haluaisit vielä sen neljännenkin lapsen. Onko kyse vauvakuumeesta vai aidosta halusta suurperheeseen - neljänne lapsen sukupuolesta täysin riippumatta? Tuli myös se mieleen, että noin pienillä ikäeroilla kukaan lapsistanne ei saa olla rauhassa se perheen pienin :(
Taloudellisia puolia tuskin kannattaa ajatella liikaa, jos vaikuttimet neljänteen lapseen ovat muuten kohdallaan. Jos teillä ei ole autoa, on samantekevää onko lapsia kolme vai neljä (auto menisi muuten vaihtoon tuossa kohdassa). Myös asuntoon mahtuu yhtä hyvin neljä kuin kolme lasta, ellei halua kaikille omaa huonetta. Vaatteita ei ehkä voi täysin kierrättää, jos syntyisikin tyttö. Eikä ne isommilta muutenkaan säily ehjinä enää, vauvoilta kyllä jää kaikki kierrätykseen yleensä. Ja harrastukset maksaa toki jokaista lasta kohden yhtä paljon, eli se lisää kustannuksia. Mutta tuskin kukaan niitä niin vakavissaan miettii etukäteen...?
Minua siis hirvittää lähinnä se, mihin teillä on kiire, jos ikääkin on vasta parikymmentä vuotta? Voihan niitä iltatähtiä sitten yrittää saada vaikka kaksinkin kappalein, jos siltä myöhemmin tuntuu ;) Ja toisaalta ei lapsia toisilleen kavereiksi kannata yrittääkään tehdä, koska lopulta yksikin vuosi on yllättävän iso ikäero kouluiässä, kun on omat kaverit. Riitapukareita kyllä sisruksista saa!
Kyse ei ole siitä että lapsen pitäisi olla juuri tyttö, että se puuttuisi meidän perheestä.
Toki meillä on nyt 3 poikaa mutta 4:ttä poikaa rakastaisimme ihan yhtä paljon kuin tyttöä!
Ja jos täydellisestä perheestä olisi kyse
niin silloin meidän perheestä "puuttuu" myös se auto ja kaksi koiraa.ja tietenkin omakotitalo.Ja tietysti avioliitto. Eikös ne ole niitä perusjuttuja?!
Muistaakseni kysymykseni lähinnä keskittyi siihen että pärjääkö 4:n pienen lapsen kanssa? Jokainen lapsemme saa tällä hetkellä myös yksilöllistä aikaa ja synttärit yms. ollaan hyödynnetty vaate-hankinnoissa, koska leluja tulisi muuten aivan liikaa.Niitä on jo nyt...
Ja meillä ainakin sylkytellään ja halitaan vaikka kukaan lapsista ei ole saanut olla se pienin.
Puhuimme mieheni kanssa ja päätimme että 4: s lapsi saa tulla jos on tullakseen, eli jätämme ehkäisyn pois. Jos vauvaa ei kuulu vuoden loppuun mennessä niin annamme asian olla. En mielestäni missään vaiheessa maininnut että iltatähti olisi paha juttu, mutta se ei taida olla miedän juttu...
Lisäksi epäilen omaa jaksamistani sitten myöhemmin alkaa uudestaan tähän rumbaan. Yksinkertaisesti haluan lapset nyt.
Vaikka olemme nuoria niin ei meillä ole kiire minnekään. Tarkoituksena olisi päästä töihin, itselläni tietysti koulu ensin ja yleensä keskittyä perhe-elämään, lomailla, matkustella, harrastaa yms.
Ja vielä viimeiseksi: Minulla ON vauvakuume ja toivottavasti vielä 4:s lapsi ilmoittaisi tulostaan, uskon kuitenkin jaksavani nyt paremmin kuin esim. 8 vuoden päästä. Ja meillä ei ole lapsia tehty kavereiksi toisilleen, minusta vain on ihanaa että heillä on sisaruksia ja meitä on näin paljon. Itselläni on 12 vuotta nuorempi sisko joka on jäänyt ikäeron takia minulle täysin tuntemattomaksi. En vain halua sellaista ilta-lellikkiä niinkuin ne yleensä tuppaavat olemaan.
Vai onko joku nähnyt ilta-tähden jolla olisi myös pidetty kuria eikä lahjottu tavaroilla ja makeisilla? Itse en ole.
Kasvaminen sisarusten kanssa opettaa myös jakamista ja toisten huomioon ottamista.
Surullista että jo näin monen on pitänyt kyseenalaistaa jo pelkkiä ajatuksia. Mutta kaikesta huolimatta olen mielestäni hyvä vanhempi, vaikka olenkin nuori ja JO 3 lapsen äiti. Luulempa myös että elimistöni kestää raskauden paremmin nyt kuin sitten joskus.
Kaikkea hyvää kaikille äideille!
Kiitoksia vaan omista negatiivisista kommenteistasi. Itselläni ja isosisaruksillani on 14 ja 9 vuotta ikäeroa, olemme todella hyvissä väleissä enkä todellakaan ole kuritta kasvanut. Yhtään enempää en ole periksi saanut kuin vanhemmat sisaruksenikaan, kaikki olemme tästä samaa mieltä. Joten älä yleistä, useat vanhemmat kyllä osaavat kasvattaa kuopuksensa ihan yhtä hyvin kuin muun katraan, vaikka nämä syntyisivätkin paljon muita myöhemmin.
Surullista että sinun täytyy ajatella noin negatiivisesti iltatähdistä. Ihmiset täällä ovat antaneet mielestäni asiallista palautetta kysymyksiisi, itse sen sijaan loukkaat ns. iltatähtiä ja sellaisten vanhempia. Onnea raskaudellesi, toivottavasti jaksat etkä muutu enää negatiivisemmaksi.
tavallaan iltatähti. Vanhemmat olivat lähes nalikymppisiä kun synnyin. Kaiken muun pahan lisäksi olen ainoa lapsi:) Ja ihan suht normaali, enkä mielestäni lellitty.
johon kalikka kalahtaa;)
ei ei ei. Siis tarkoituksenani ei ollut haukkua perheitä joissa on iltatähti tai niitä jotka ovat ainoita lapsia yms. Edelleen se on jokaisen oma asia milloin ne lapset haluaa ja montako, eikö? Ja muistaakseni kirjoitin että itse en ole nähnyt kuin kaiken saavia iltatähtiä. Ja tottakai aikuisena ihmiset ovat hieman erilaisia kuin lapsena,sama se miten monta sisarta on. Eli en siis lähtenyt syyttämään ketään.
Harmi että noin moni otti nokkiinsa, pyydän anteeksi. Mutta vielä kerran, en halunnut arvostella tai loukata ketään. Itse vain olen vahvasti sitä mieltä että MEILLE on parempi ettei lapset tule kahdessa erässä...
Joten palatakseni alkuperäiseen viestiini olisin edelleen kiinnostunut lukemaan muiden "isojen" perheiden arjesta mutta taitaa olla parempi että menen kyselemään siitä tuolta "suurperheet" otsikon alta.
Älkää nyt ihan totta ottako kaikkea henk.kohtaisesti. Ja yleisesti en ole negatiivinen ihminen. ainakaan tarkoituksella. olen pahoillani.
inhottaa lukea täällä yleistyksiä iltatähdistä; lellikkejä, lahjottuja jne. kun ainakin omasta lapsuudesta muistan, miten monien juttujen saaminen oli todella kiven alla (eikä niitä useasti saanut sittenkään), karkkipäivä oli kerran viikossa murrosikään asti ja osa vaatteista ja tavaroista olivat (kyllä!) isosiskon vanhoja, ikäerosta huolimatta. Siitä kurista ja säännöistä oli lellittely kaukana ja jälkikäteen ajatellen; hyvä niin.
Niin ei ole mukava lukea täältä jonkun kommentteja siitä, että olisin sellainen "ilta-lellikki niinkuin ne yleensä tuppaavat olemaan" ja
"lahjottu tavaroilla ja makeisilla". Kyllä useimmilla vanhemmilla pysyy järki kädessä jokaisen lapsensa kasvattamisessa, jos sitä järkeä päässä on.
Ihmettelen, että alkup. kirjoittaja valittaa negatiivisesta palautteesta (jos ihmiset pyydettäessä kertovat mielipiteensä, joka saattaa olla eri kuin alkup. kirjoittajan) ja itse sitten kirjoittaa tuollaista. Minulle on yksi ja sama missä vaiheessa tuo lapsensa tekee, oma on asiansa, mutta minusta oli ilkeää ja ajattelematonta kommentoida iltatähtiä noin. Hän pyysi anteeksi, minä lopetan tähän.
Kalikka kolahti, mutta ei siinä merkityksessä jossa äskeinen kirjoittaja tarkoitti.
Kasvaminen sisarusten kanssa opettaa myös jakamista ja toisten huomioon ottamista.
Hei. Annan sinulle neuvon:tee sydämesi mukaan. Nykyaikana ihmetellään jo jos on yli 3 lasta, mutta älä välitä muiden puheista. Itse olen 30v. , esikoistyttö 5 kk ja toinen lapsi syntyy marraskuussa. Ikäeroa tulee vuosi. Olen aina halunnut monta lasta ja vasta nyt luoja niitä suo. Itsekin haluan n yt perätysten kaikki lapset. Aina riittää niitä jotka sanovat: rankkaa tulee olemaan. Sitähän se välillä on, on sitten lapsia 1 tai 4 tai ei ollenkaan. Hyvää kevättä sinulle!
Kiitos sinulle! Oli mukavaa saada kerrankin lukea positiivista tekstiä joka ei arvostele!
Olemme myös mieheni kanssa kallistuneet enempi tähän "kuunnellaan sydäntä" kuin että ajatellaan järjellä.Senpä takia se 4:s lapsi onkin meille nyt sitten tervetullut:)
Ja jos ihan rehellinen olen niin meidän lapsiluku olisi varmasti jäänyt 1-2 jos järjen mukaan oltaisi menty..
Mukavaa kevättä myös sinulle!