Hyvä tuoda uudelleen mieliin kunnallisvaaleissakin ehdolla olevan VT. Rehtorin pedagogiikka ja ajatusmaailma - pimeä Rouva:
Sysmän yhtenäiskoulun rehtori Tuula Vuorinen sanoo, että koulussa on otettu voimakkaasti käyttöön Kiva koulu eli kiusaamisen vastainen toimenpideohjelma. Hänen mukaansa henkilökunta puuttuu napakasti kiusaamiseen ja koululla työskentelevän kuraattorin työaika pidennettiin kokoaikaiseksi.
– Ovathan luvut korkeita. Mutta mietin, voiko se johtua siitä, että kissa on nostettu pöydälle. Nyt, kun on uusi tapa toimia, niin saattaa olla, että tilanne ensin pahenee ennen kuin se paranee.
MOT kysyi haastattelussa siitä, onko koulukiusaamisessa joitakin uusia trendejä tai ilmiöitä. Vuorinen sanoo kummastelevansa joidenkin oppilaiden tarvetta korostaa omaa erilaisuuttaan, esimerkiksi seksuaalista suuntautumista ja huomion hakemista sitä kautta.
– Minusta on aika outoa, että jo 12-vuotiaat rupeavat ilmoittamaan olevansa homoja tai lesboja tai jotakin tällaista. Siihen liittyy hyvin erikoinen pukeutuminen. Se herättää toisissa oppilaissa närkästystä, vihastusta ja ehkä pelkoakin. Sitten he tietysti kohtelevat tätä oppilasta sillä tavoin kuin tuntevat. Sitten tulee kokemus siitä, että kiusataan ja syrjitään, vaikka oppilas tavallaan on itse hakenut sen huomion.
Minkälaista pukeutuminen tällaisissa tapauksissa on?
– Se voi olla tosi hutsahtavaa. Näin ainakin aikuisen silmin liian näyttävää ja paljastavaa. Kaverit voivat ihan oikeasti sanoa, että sähän näytät ihan huoralta. Sehän on tavallaan jo loukkaus. Mutta kun näyttää siltä, rehtori naurahtaa.
Kerjäävätkö jotkut oppilaat tulla kiusatuiksi?
– Siltähän se niin kuin näyttää. Eihän näin saisi olla, jokainen saa pukeutua niin kuin haluaa. Mutta se, millä tavalla opettaa ja kasvattaa muita oppilaita, että siitä ei saa sanoa mitään.
– Meidän aikuisten pitäisi käsitellä asiaa niin, että hän, joka kokee olevansa erilainen, saa erilaisuuttaan esittää ja olla oma itsensä. Mutta niin, että ei provosoi ja ärsytä omalla käytöksellään toisia. Eihän me heterotkaan tuoda seksuaalista suuntautumistamme julki jatkuvasti.
Rehtori Vuorinen sanoo, että vanhempien esiin tuomat epäkohdat tuntuvat hämmentäviltä ja murheellisilta. Hän pitää kritiikkiä kohtuuttomana, eikä allekirjoita väitteitä siitä, että kiusaaminen käännetään koulussa kiusatun viaksi. Tilanteet on rehtorin mukaan pyritty käsittelemään tasapuolisesti molempia osapuolia kuunnellen.
– Sellaisia tapauksia on tietysti ollut, että kiusaamista ei kertakaikkiaan ole saatu loppumaan. Se on ollut näkymätöntä tai tapahtunut vapaa-ajalla tai netissä. Oppilaat ovat joutuneet vaihtamaan koulua, mutta meillekin on tullut oppilaita samasta syystä.
Sysmän yhtenäiskoulun rehtori Tuula Vuorinen sanoo, että koulussa on otettu voimakkaasti käyttöön Kiva koulu eli kiusaamisen vastainen toimenpideohjelma. Hänen mukaansa henkilökunta puuttuu napakasti kiusaamiseen ja koululla työskentelevän kuraattorin työaika pidennettiin kokoaikaiseksi.
– Ovathan luvut korkeita. Mutta mietin, voiko se johtua siitä, että kissa on nostettu pöydälle. Nyt, kun on uusi tapa toimia, niin saattaa olla, että tilanne ensin pahenee ennen kuin se paranee.
MOT kysyi haastattelussa siitä, onko koulukiusaamisessa joitakin uusia trendejä tai ilmiöitä. Vuorinen sanoo kummastelevansa joidenkin oppilaiden tarvetta korostaa omaa erilaisuuttaan, esimerkiksi seksuaalista suuntautumista ja huomion hakemista sitä kautta.
– Minusta on aika outoa, että jo 12-vuotiaat rupeavat ilmoittamaan olevansa homoja tai lesboja tai jotakin tällaista. Siihen liittyy hyvin erikoinen pukeutuminen. Se herättää toisissa oppilaissa närkästystä, vihastusta ja ehkä pelkoakin. Sitten he tietysti kohtelevat tätä oppilasta sillä tavoin kuin tuntevat. Sitten tulee kokemus siitä, että kiusataan ja syrjitään, vaikka oppilas tavallaan on itse hakenut sen huomion.
Minkälaista pukeutuminen tällaisissa tapauksissa on?
– Se voi olla tosi hutsahtavaa. Näin ainakin aikuisen silmin liian näyttävää ja paljastavaa. Kaverit voivat ihan oikeasti sanoa, että sähän näytät ihan huoralta. Sehän on tavallaan jo loukkaus. Mutta kun näyttää siltä, rehtori naurahtaa.
Kerjäävätkö jotkut oppilaat tulla kiusatuiksi?
– Siltähän se niin kuin näyttää. Eihän näin saisi olla, jokainen saa pukeutua niin kuin haluaa. Mutta se, millä tavalla opettaa ja kasvattaa muita oppilaita, että siitä ei saa sanoa mitään.
– Meidän aikuisten pitäisi käsitellä asiaa niin, että hän, joka kokee olevansa erilainen, saa erilaisuuttaan esittää ja olla oma itsensä. Mutta niin, että ei provosoi ja ärsytä omalla käytöksellään toisia. Eihän me heterotkaan tuoda seksuaalista suuntautumistamme julki jatkuvasti.
Rehtori Vuorinen sanoo, että vanhempien esiin tuomat epäkohdat tuntuvat hämmentäviltä ja murheellisilta. Hän pitää kritiikkiä kohtuuttomana, eikä allekirjoita väitteitä siitä, että kiusaaminen käännetään koulussa kiusatun viaksi. Tilanteet on rehtorin mukaan pyritty käsittelemään tasapuolisesti molempia osapuolia kuunnellen.
– Sellaisia tapauksia on tietysti ollut, että kiusaamista ei kertakaikkiaan ole saatu loppumaan. Se on ollut näkymätöntä tai tapahtunut vapaa-ajalla tai netissä. Oppilaat ovat joutuneet vaihtamaan koulua, mutta meillekin on tullut oppilaita samasta syystä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ei vielä tälläisenkään kohun keskellä osaa kommentoida. Olisi ihan hipihiljaa jos suusta tulee pelkkiä sammakoita. Jos kouluaikana yritetään oppilaalta ottaa henkeä niin rehtorin vastaus lehdistölle on että "kaikissa kouluissa on kiusaamista." Tietojeni mukaan on muka erityisopettaja. Tokkopa muuta kuin erikoinen. Seuratkaapa somea. Ne tahot joiden nyt pitäisi vetäytyä ja olla ihan hiljaa alkaa pitämään mahdotonta lokakamppanjaa rehtoria puolustaen ja keksien vaikka mitä ihmeellistä meteliä saadakseen huomion pois tästä asiasta. Kaikkein käsittämättömintä ovat rehtorin esimiehet. He ovat väkipakolla ketjuttaneet epäpätevän henkilön pätkä kerrallaan tehtävään joka olisi pitänyt laittaa asiallisesti avoimeksi jo vuosia sitten. Kyllähän tämän toiminnan sallivat henkilöt ovat tuplasti hullumpia kuin henkilö itse.
Jonkinlaista kokemusta opetustoimesta saaneena en oikeastaan osaa ottaa tähän keskusteluun kantaa kuin yleisellä tasolla. Kiusaaminen on ikävä kyllä koko ajan läsnä keskuudessamme, eikä vain koulussa. Koulussa nykyään opetus- ja muun henkilöstön keinot puuttua kiusaamiseen on karsittu aika tarkkaan. Onko keskusteluun osallistujilla selkeä kuva siitä, mitä koulun henkilökunta voi oikeasti tehdä havaitessaan kiusaamista? Entä onko selvillä piilokiusaamisen ongelma, mikä liittyy sosiaalisiin suhteisiin? Onko tietoa, mitä tapahtuu, kun henkilökunta ilmoittaa kiusaamisesta poliisille?
Omaa uraani koulukiusattuna muistellessani väitän, että itse ongelmien ytimiin on saatu, siis huolimatta keinojen selkeästä vähenemisestä, parannusta aikaan. En väitä, että kiusaaminen olisi vähentynyt, mutta todennäköisimmin asiaan osataan nykyään suhtautua avoimemmin. Siitä on hyvä jatkaa. En myöskään väitä, että mikään esillä ollut näkökulma ratkaisisi kiusaamisen ongelmaa. Minulla ei myöskään ole mitään selkeää toimenpidettä tarjota kiusaamisen lopettamiseksi.
Minun käsityksen ja kokemukseni mukaan nykyään kiinnitetään huomiota erityisen paljon kiusaajan olemukseen. Kiusattu jää usein yksin ja turvaa paitsi. Näin on pääosin niin sanotussa piilokiusaamisessa, mihin ongelmaan ei olla ylipäätään vielä kovinkaan syvällisesti edes paneuduttu.
Keskustelin joku aika sitten erään kiusaajan kanssa, hän tekee nyt paraikaa väitöskirjaa kiusaamisesta. Hänen perustansa oli, että vanhempana hän huomasi kiusaamisensa aiheuttaneen mielipahaa ja meni pyytämään anteeksi. Tämä anteeksipyyntö oli hänen käsityksensä mukaan merkki kiusatulle ja selkeä käännekohta siis kiusatun elämässä; hän, siis kusattu, ikään kuin kokisi jonkinlaisen katharsiksen ja vapautuksen menneisyyden ahdistuksistaan. Koetin pitkään selittää tälle kiusaajalle ja väitöskirjan tekijälle, ettei tämä tilanne nyt ihan niin helposti aukea. Loppujen lopuksi hän ei uskonut minua vaan pysyi kannassaan, että anteeksipyytäminen joskus vuosien päästä on pelastus ja armo. Tämä on sellainen kauhistuttava malli, mitä en pysty hyväksymään, mutta kiusaamista tutkivat nykyään pääsääntöisesti kiusaajat. Ikävä kyllä.
Kiusaamiseen voi vaikuttaa parhaiten koti, yhteisö ja arvot. Varsinkin tuo viimeinen on tärkeä, mutta nykyään jo unohduksissa oleva asia tai pääosin muuntunut tämän kiusaamisongelman kohdalla outoon suuntaan.
Koulun kohdalla puuttuminen kiusaamiseen on tehty henkilökunnan osalta hyvin vaikeaksi. Ulkopuolisen silmin tietysti henkilökunnan syyllistäminen on helppoa. Keinot, joita koululla on käytettävissä, toimivat erittäin hitaasti ja salassa; kiusaajan henkilöllisyys ja teot ovat usein lain kirjaimen mukaan salattava, SIIS salattava. Näin ollen koulun tekemistä toimenpiteistä ei useinkaan ole tietoa tai edes merkintöjä saatavilla eli julkisuudessa. Salassapito kysymykset ovat nykyään niin tarkkoja, etteivät edes opettajat saa tietoa oppilaiden sairauksista: tämä on johtanut esimerkiksi sokeritaudin kohdalla joihinkin hyvin ikäviin tilanteisiin. Usein kiusaaminen sijoittuu muuhun aikaan tai alustalle kuin kouluun, niihin ei koulu SAA puuttua. Tällaisessa tilanteessa opettajien kanssa käyty koulukiusaamiskeskustelu on äärettömän HANKALAA ja johtaa välttämättä ristiriitoihin epäolennaisuksien vatvonnassa.
Aikanaan kutsuin vanhempia usein koululle tunneilleni seuraamaan tilanteita. Minusta avoimuus ja vanhempien osallisuus koulun arkeen olisi yksi väylä kiusaamisen hallitsemiseen. Aika harvoin vanhempia tunneilla näkyi. Koulu, oppilaat ja vanhemmat voisivat muodostaa yhteisön, minkä omaksumilla arvoilla voisi olla tervehdyttävä vaikutus ongelmakenttään. Toinen selkeä keino on yksilöity ja tarkennettu etäopetus pedagogisena instrumenttina. Tästä on selkeitä myönteisiä kokemuksia meilläkin Sysmässä viime keväältä. Etäopetuksen kehittäminen yksilöllisenä sosiaaliseen eli piilokiusaamiseen vaikuttavana keinona olisi tärkeää ja varmasti tehokasta. Etäopetuksen kokemuksissa on havaintona niin sanottujen maan hiljaisten ja vetäytyvien oppilaiden ajoittainen selkeä tasojen nousu. Näiden nousujen kautta itsetuntemuksen kasvu voi selkeyttää asemaa sosiaalisessa ympäristössä ja vaikuttaaa myönteisesti kiusaamisen vähenemiseen.
En ota tarkoituksella kantaa nyt ajankohtaiseen tapaukseen, koska en tunne sitä tarpeeksi hyvin. Sen sijaan toivon tuon ehdottamani YHTEISÖLLISYYDEN kasvavan ja sitä kautta ongelmakenttään saatavan myönteistä toimintaa yhdessä...... siis YHDESSÄ.
Kare kirjoitti tämän. Tästä asiasta mielelläni keskustelen ihan naamakkain enemmän jos jotakuta kiinnostaa. Etäopetuksen mahdollisuudet asiasaa kiinnostavat erityisen paljon, ja jos jollakin on niistä erityisiä kokemuksia, olen kiinnostunut.