ME KAIKKI KUOLEMME JOSKUS, JOTKUT HITAAMMIN JOTKUT NOPEEMMIN. SE ON IHAN SAMA JUOTKO VAI ET SILLÄ KUOLET KUMMINKIN!!! VI**U SÄÄ KUOLET NIIN ELÄ ELÄMÄSI HYVIN TAI HUONOSTI, ELÄ KUMMIN VAAN, MITÄ HYÖDYT SIITÄ VAIKKA ELÄT HYVIN? IHAN SAMA VAIKKA ELÄISIT HYVIN. OTTAKAA KANTAA JOS HALUATTE ANTAA MIELIPITEENNE SILLÄ SÄÄ ET MITÄÄN MENETÄ!!
PERKELE ME KAIKKI KUOLEMME!!!
Jettikaa
242065
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Ei kyse ole siitä, kuollaanko me vai eikö kuolla, vaan siitä, että kuinka pian kuollaan.
Asiahan on näin että me kuollaan. Voit vaikka naida 10 miestä yhtäaikaa tai sit et. Sä kummiskin kuolet joka tapauksessa. Olipa alkoholi asialla tai sit et. Tajuux sää?? sää kuolet anyway.
se elämän loppujen lopuksi aika pitkä aika. Ja katsoa ja kokea, mitä sillä on annettavaa. Juuri siksi, koska se on ainutkertainen.
No se on totta että tietoisesti me vain kerran eletään. Itse vasta 15 olen. Voin sen myöntää että isällä on taipuvaisuutta alkoholismiin ja se ei mua niin hirveästi haittaa kun asialle ei mitään voi enään. Mulla on vanhemmat eronnu ku olin 2 vuotias. Mun mielestä tuossa ei ole mitään salattavaa vaikka kerronkin tuon. ja mää en sääliä kaipaa. Ja mä en mittää paskaa jauha vaan tosi asioita. Mä en lue historiaa, mä yrtiän tehä sitä. Mä niin kauhiasti toivon et voisin vaikuttaa asioihin jotenkin lailla. Mutta turhaan mä alan puuttumaan sotiin ja muihin sillä ne kummiskin tulee uudestaan. Mun mielestä me suomalaiset ollaan ihan helvetin kiittämättömiä. Ajatteleppa vaikka Aasia. Siellä on asiat ihan päin pläsöä. Siellä lapset antaisi mitä vaan että saisi käydä koulua ja Suomessa vaan lintsaillaan ja vanhempia ei kunnioiteta. Mulla on kauheasti omia mielipiteitä ja haluan ne esille. Mihin on kadonnut vanhempien kunnioitus? Joo joo, kylllähän mä voin myöntää etten aina kunnioita vanhempiani. Mutta olen äitini kanssa kyllä niin läheisiä, tuntuu kuin olisin hänen kanssaan naimisissa =) ja sitten toiseen asiaan, siihen pedofiiliuuteen. Mun mielestä on aivan turhaa sanoa että se on pedofiili joka vaikka suutelee alaikäistä. Jos asia on näin niin kaikki Suomen vankilat täyttyisi pedofiileista 18 vuotiaista ylöspäin! Itse seurustelin tuossa vuosi sitten yhden 18 vuotiaan kanssa kuukauden ennen kuin vanhemmat sai kiinni hänet. Mua niin otti päähän.
Olisin voinut vajota maan alle. Kun täyttää 18 niin et sää oo heti aikuinen. Kaikki kehittyy niin eri aikaan. Mun mielestä aikuista ihmistä ei ole olemassakaan. " sain 12 tunnista työstä 4 senttiä, annoin äidille ne. Toivon että äitini parantuu sairaudestaan." - pieni 6. vuotias tyttö sanoi veljelleen Aasiassa..
Siis miksi mietit meidän kaikkien kuolevaisuutta
juuri nyt? Siksikö, että tarttis tajuta jotain?
Jorma Eton, Rovaniemen entisen kirjastonjohtajan ja kirjailijan, ja Oiva Arvolan jännä runo meni jotenkin näin:"Oli elämä hyä tai huono, tullee se valmhiksi kuitenkin. Ja puidhan siinä joka välisä".
Siis osa siitä. Taitavat ukot olla teosofeja tai muita sielunvaellukseen uskovia tai tietäviä. Toisaalta Aasia ja Eurooppa ovat kuolleisuuden suhteen tosiaan eri vuosituhannelta. Täälläkin oli vielä sata vuotta sitten suurperheitä ja kuolema oli tuttu vieras kaikille. Nyt sitten autamme idän pakanoita siirtämällä teollisuustuotantoa sinne ja anamme heille sen euron päivässä palkkaa. Ehkä tämä aihe ei kiinnosta Wanhoja Alkkiksia.
miten täällä elämänsä elää. Ei pidä masentua
kuolevaisuudestaan, vaan tavallaan ottaa siitä hyöty.
Siitähän voi saada rohkeutta myönteisessä
mielessä. Jos yksilö olisi ikuinen, voisi jämähtää
heti kohta paikoilleen. Näinhän moni tekee. Kyllä
jokaisen elämällä on tarkoituksensa, muuten sitä ei olisi.
Juomisen suhteen on se väli, että kova sellainen
vie turhan osan tästä seikkailusta Telluksella.
(tässä olen paraskin pappi saarnaamaan)
Elämästä pitäisi nauttia, eikä lisätä kärsimyksiä
omallakaan kohdalla. Tietty, jos koukku on tai
vakava masennus, se hankaloittaa, mutta apua on
saatavilla.
Terv. 51v. pyöräilevä kaljoitteleva ukko
(vasta äsken 30-vuotaaksi luultu)
Aiotko nyt viettää loppuelämäsi murehtimalla tulevaa kuolemaasi.
....
sieluja kaikki. Kannattaa jo tässä elämässä pitää huoli siitä ainokaisesta, mikä meillä kullakin on.
Seuraavan elämän päälle on paha laskea, varsinkin jos takana on niitä monta, joita ei muista.
Minä tosin ajattelin kuolla kärsimättä turhaan omien valintojeni seurauksista.
Kyse ei ole siitä että kuolemme, vaan siitä että meillä on vielä tänäänkin tilaisuus elää ihan oikeasti.
Fatalistijuoja on säälittävä. Hän ei tajua että elämä on tehty elämää varten, ei kuolemista.
Ja minähän en ole mitään semmosta tarkoittanut että pitäisi juoda taukoamatta!! Meinaan että alkoholia saa käyttää koska mehän kumminkin kuolemme, vai olemmeko 9 elämää omistavia kissoja kaikki? Mun mummu aina sannoo että ei saa edes alkoholia katsoa. Musta tommonen on aivan tyhmää.. saa juoda.. saa polttaa.. kumminki kuollaan.. että semmosta.. mä juon ja poltan sillointällöin ja mä en mittään AA-kerhoja tartte.. AA on sitä varten jos on pahoja ongelmia alkoholin kanssa.. ottakaa kantaa :D muuten jos joku tietää että mihin palstaan voi kirjoittaa ystävyydestä niin kertokaa kun mulla on asiaa..
Linkki Linkki http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=2000000000000010&subcat=652 oleppa hyvä.
Aikoinaan Juice synkensi muuten mainiota tuotantoansa renkuttamalla "Ei elämästä selviä hengissä".
Kautta maailman sivu on ollut ihmisiä, joille millään ei ole mitään väliä. Silti he ovat olleet vähemmistöä. Muuten ei olisi enää tätä raihnaista maailmaakaan.
Minun näkökulmastani kyse ei ole sallimisesta tai kieltämisestä. Juoda saa jokainen niin paljon kuin huvittaa. Mutta on hyvä kysyä itseltään, miksi helvetissä niin pitäisi tehdä? Mitä vikaa on juopon päässä, ketä ja mitä hän yrittää paeta?
"Kuolen kuitenkin" ei ole selitys, vaan tekosyy, sillä muuten kaikki ihmiset eläisivät päivästä toiseen kolmen promillen humalassa.
Tietoisuus kuolemasta iskee täydeltä laidalta jo pieneen lapseen, ja silti suurin osa ihmisistä päättää tarttua elämään ja kasvaa täyspäisiksi aikuisiksi.
Ongelmat voi lakaista maton alle, mutta toinen vaihtoehto on käydä niihin käsiksi ja tehdä asioille jotain. Joku ehkä saattaa syntyä kultalusikka suussa, mutta jonain päivänä sekin viedään häneltä; kaikilla on omat ristinsä kannettavana. Usko pois.
kaikki mitä sanoit on totta. vai onko? sitä ei koskaan tiedä. elämän suuriin kysymyksiin ei ole vastauksia. elämäntarkotusta ei ole minun mielestä. kaikki vaan on niin ihmeellistä.. joskus katson äitiäni ja sanon itselleni et hei tuohan on mun äiti hei.. mietin kaikkea.. kaikkee et miten koko maailma on tullu, miten avaruus päättyy? ja kaikkea tuollaista. ihmisen mieli ei riitä niin pitkälle ajattelemaan. juominen ei auta ehkä mitään, joitakin ehkä näyttää auttavan. jotkut vaan tukehduttaa ongelmansa viinaan ja muuhun. kukaan ei sinua kiellä juomasta mutta sinua voidaan estää. kukaan ei kieltää voi, mutta estää kyllä voi. mä teen niin kuin mieli tekee, mutta en mitään tyhmää.. siis kokeilen kaikkea sen takia kun kerranhan me vain eletään ja sitten vasta on "aikuinen" kun ymmärtää elämän suuret ja pienet asiat. et sä oo aikuinen välttämättä heti kun 18v täytät, sä oot vain täysiikäinen. Vai sanoiko Jumala että olet aikuinen heti kun 18v olet? ei. en tiiä, saattaa ollakkin niin. ken tietää?
elämän suurista kysymyksistä ei pääse ikinä eroon oli vanha tai nuori.
Minua riepoo vähän väliä kun en tiedä miten maailmankaikkeus on syntynyt ja äärettömyyttäkään en ymmärrä. Pakkohan äärettömyydenkin on johonkin loppua ja jos se loppuu vaikka seinään niin mitä sen seinän takana on. Jos kerran Einstein ei saanut aikaan kaiken teoriaa joka olisi selvittänyt maailmankaikkeuden synnyn, niin miten muka minä.
Maailma on kuule aika ihmeellinen paikka.
Minä kun en pääsyyt selvyyteen tuosta äärettömyyden seinästä, niin oli vain pakko keskittyä siihen mitä omilla silmillään näki luonnossa.
Minä olen huomannut, että jäkälät ovat tavattoman kauniita.
Olen samaa mieltä äärettömyydestä. Mitä seinän takana on ja sen je sen ja sen.. jne takana?
oot oikeessa, maailma on ihmeellinen paikka.
ja sinä olet mukava tyttö ja nätti kun minkä. terv. Arja
Kiitoksia kovasti. Mä olen tullut sen takia tälle palstalle, kun oma isä alkoholisit joka ei musta välitä paskaakaan. Kerran hänellä meni 500e kännissä kun se meni junalla Olusta Tampereelle.. niin kyllä mä jonkun verran tiiän alkoholisteista.. mut ihan ketä vaan ei voi sanoa alkoholistiksi. Missä raja menee? Kuka niin sanoo että raja menee juuri siinä? vaikeita kysymyksiä taas, mutta mitä me hyödymme vastauksista?
Kuka ei omaa lastaan rakastais!
Silloinkin kun mä itse join, niin mä tajusin kaiken humun keskellä, että mun pojat on kaikkein tärkeintä mitä mulle koskaan on tapahtunut, ja mä rakastin heitä olin sitten selvänä tai humalassa. Ja edelleenkin ne on mun pieniä rakkaita kakaroita vaikka ovatkin jo kaapin kokoisia kumpikin.
Kun viina saa ihmisestä kunnon otteen, niin se teetättää vaikka mitä ja sun isäs juoksee karkuun sitä selvää päivää, sillä se on karu ja raaka päivä ja hän ei ole vielä valmis sitä kohtaamaan.
Siinä raitistumisen alkuvaiheissa ihminen kokee ensin sen fyysisen krapulan ja se on leikintekoa siihen henkiseen krapulaan verrattuna. Silloin ihminen joutuu katsomaan peiliin ja sieltä tuijottaa vastaan tosi paska. Niin mulle ainakin kävi mutta se oli vaan tunnustettava.
Mutta, onko sun mahdollista ottaa tämä asia isäsi kanssa puheeksi silloin kun/jos hänellä on selvä päivä eikä ole hirveetä krapulaa havaittavissa. Pystyisitkö kertomaan hänelle omista tuntemuksistasi rauhallisesti, ilman kiivailuja, ilman syyttelyä. Ihan vain hypnotisoijan äänellä napsisit pöytään omat fiilikset eritoten sen, että näyttää siltä kuule iskä, ettet sinä välitä minusta.
Minulle itselleni, kun alkoholisti olen, niin omien tunteiden näyttäminen ja kertominen on vaikeaa, mutta luulisin sinulle sen olevan helpompaa ja luontevampaa.
Kerro siitä hädästä, mikä sinulla on.
Mutta usko tämä - kyllä täti tietää - sun isäs rakastaa sinua, vaikka se ei nyt tällä hetkellä siltä vaikuta.
Terv Arja
Kiitos tuosta viestistä. Kiitos paljon neuvoista.
En usko että minulla on mahdollisuutta sanoa isälleni tuota. Koska näen häntä vain kerran vuodessa ja hyvällä tuurilla ehkä kaksi kertaa.
Ja olen kerran yrittänyt sanoa hänelle, mutta hän kieltää kaiken. Kukaan ei voi sille asialle mitään, hän vaan itse voi muuttaa asiat toisin jos hän ymmärtää itseään ja myöntää itselleen että hän tarvitsee apua hänellä on taipuvaisuus alkoholismiin. Kukaan ei pääse hänen sisälleen, mutta kyllähän hänelle voi yrittää puhua, mutta päätöksen hän tekee itse. Ei kukaan muu. Hän itse päättää elämästään. Sitten joskus hänelle voi tapahtua jotain tai hän alkaa ymmärtää asiota. Sitten hän toivoo että olisipa hän raitis niin asiat olisi paremmin. Hänellä olisi tyttö jota rakastaa ja työ jossa olla joka päivä ilman krapulaa. Mutta koskaan ei ole liian myöhäistä.
siinä ihan oikeassa, että päätöksen raitistumiseen täytyy lähteä hänestä itsestään.
Mutta: Kirjoita iskälle kunnon vanhanaikainen kirje postimerkkeineen päivineen. Hän joutuu sen käsittelemään ihan fyysisesti, ensin kattomalla, että mikä helekutti tää on:KIRJE ja miettii että ei kukaan enää nykyisin kirjoittele kirjeitä. Hän joutuu sen avaamaan ja lukemaan alusta loppuun eikä voi siinä välissä änkyttää mitään.
Kirjeen kirjoittaminen auttaa muuten sinuakin kun saat purkaa siinä itseäsi.
( Aina silloin, kun mä oon v.......ksissa mun mieheen, niin mä kirjotan sille oikein kunnon haukkumakirjeen jossa sanoja ei säästellä. Sitten mä ite sen luen vielä ja sitten revin silpuksi, ettei siitä saa enää mitää selvää. Kuullostaa tosi kahjolta meiningiltä mutta se auttaa minua ja olo onkin jo parempi. Siis mun mies ei koskaan näe sitä kirjettä.)
Mutta jos kirjoitat iskällesi, niin älä hauku, sillä se aiheuttaa vastareaktion.
Terv Arja
oukei.. näin toimitaan :)
Joo nyt kävikin silleen et mun isäpuoli hakkas mutsin kännissä! vittu mikä luuseri paska se! mä käyn näyttään sille kyllä taivaan merkit! lyököön vaan mua! ei haittaa sillä se ei koske niin paljon kuin mun sydämeen!
Isäpuolellasi on selvästi pahoja ongelmia. Se on todella harmi, että joku joutuu oikeasti kokemaan ton paskan... Luulis ton olevan helvettiä.
Tiedä sitten mikä on lopputulos, jos antaa raivolleen vallan. Siinä voi käydä vaikka mitä paskaa.
Itse pistäisin hänet kärsimään ja lujaa, sillä tollanen käytös ei todellakaan ole sallittua. Väkivaltaiset ihmiset ovat yksiä paskoja... Itse kylläkin voi ajautua samaan tilanteeseen.
Kannattaa aina miettiä mitä tekee, sillä helposti tulee tehtyä tyhmiä asioita joita katuu lopulta.