Pääsiäisen hössötys taas

Rupesin ajattelemaan, stressaanko itseäni aivan turhan takia näitten juhlapyhien kanssa. Tuntuu, että joulu oli viikko sitten ja nyt tulee jo pääsiäinen. Päässäni alkaa pyöriä sama ajatus, että sukulaiset, varsinkaan vanhemmat ja appivanhemmat, eivät saa nähdä meidän kotia siivottomona. Koti pitää suunnilleen sisustaa uudestaan, verhot, pöytäliinat ja matot, kaikki. Muutun kiukkuiseksi ja ärhenteleväksi akaksi, komentelen miestäni ja melkein aikuisia lapsiani. He tietävät jo, että äidillä on taas "se aika". Tein pitkän listan asioista, jotka pitää muistaa. Kun koti on saatu kuntoon, kiinnitän huomioni siihen, miltä itse näytämme. Koko vaatevarasto käydään läpi. Totean, että en mahdu juhlamekkooni ja alan paniikissa selata katalogeja. Ikuinen murheenaihe on myös päivällispöytä. Kauhistuin, kun hyväksi ja toimivaksi todetun viinin etiketti oli muuttunut niin rumaksi ja halvan näköiseksi, etten kehtaa tarjota sellaisesta pullosta. Vaihtamisessa taas on niin suuri riski, että maku ei sovi ruokien kanssa. Teen mielelläni ruokaa itse ja luotan tuttuihin resepteihin. Silti aina pitäisi keksiä jotain uuttakin, ainakin jälkiruoka. Tätä hössötystä tämä on ollut vuodesta toiseen. Onko kaikki vain kuvittelua ja luuloa omassa päässäni, että vanhempani odottavat minulta tiettyjä asioita? Mutta kun en vain uskalla lipsua siitä, miten on aina ennenkin toimittu.