kouraiseva ikävä sua. Mun ei ole enää terveellistä elää sinusta erossa.
Eilen illalla se taas iski, nainen
Anonyymi
20<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 6 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Tehtäiskö asialle jotain...
Tehdään. Mitä tahansa, joka edistää asiaa.
Kaikki me täältä joskus lähdetään!
Tarviiko meidän elää erossa toisistamme?
Lopulta?
Tässä erossa olossa ei ole mitään tervettä!
Me ollaan hulluina toisiimme, johan sen näkee sokeakin meistä!
Ovatko muutkin sen huomanneet? Itse en tiedä. Ehkä olet itse kertonut omista tunteistasi heille.
Se on sanonta vain että näkyy jo kauas meistä (jos joku katsoisi tai näkisi) ja ihan kertomatta. En ole kenellekään puhunut tunteistani.
Sanat ei vakuuta, kun teot on yhtä tyhjän kanssa.
Kai hän sentään jollakin tavalla on sinua huomioinut?
Pidä vain ne kourivat näppisi erossa!
Kaipaat niitä kuitenkin.
Kyllä, sinäkin olisit minulle hyväksi, monellakin tapaa. Olisit oma teriakkini, annostelusta voisimme sopia.
Vasta eilen? Toivottavasti et ole hän.
Kyllä se vähän aiemmin tuli
Heh! Heko, heko!
Kuulostaa vähän laimealta, kun itse ikävöi toista joka päivä, silloinkin kun näemme.
Ikävöin häntä joka hetki, mutta joskus se tulee hyökyaaltona. Ajattelen häntä koko ajan.
Kiitos selvennyksestä. Noin se menee minullakin. Toisinaan arjen pyörityksessä siedettävää, kun taas toisinaan menee yli laidan....
On aika voimakas tunne ja sitä ruokkii se, että nähdään. Ei ole helppoa lähteä rakentamaan mitään tutustumista tämän jälkeen.
Olet tähänkin asti onnistinut siinä erossa elämisessä. Miten se ikävä noin pääsi hyökkämään, varoittamatta?