olenkohan sekoamassa

minusta tuntuu että olen sekoamassa. ajattelen välillä että minulla olisi poikaystävä esimerkiksi koskettelen itseäni reidestä niinku pojat tekevät tytöille. keksin hänelle jonkin nimen ja puhun välillä ääneen silleen ettei äiti kuule mitä jorisen. saatan kuvitella suutelevan häntä, esimerkiksi suutelen kättäni. en kerro kavereille hänestä koska hän ei ole olemassa. ajattelen että ei ole normaalia tämmöinen. erosin vasta vähän aikaa sitten joten tässä elämäntilanteessa se on normaalia mutta ennenkin tein tätä varmaan jo vuosi sitten. myös joskus kuvittelen mielikuvitus kavereita. kerron huoleni ja hän antaa minulle niin sanotusti vinkkejä. minulla on kyllä oikeitakin kavereita mutta yleensä turvaudun mielikuvitukseni tuottamaan kaveriin tai poikaystävään. mietin että joko olen hullu tai sitten olen vaik yksinäinen.