Unelmani pääsivät vaivihkaa karkuun.
Ne kimpoilivat pihakeinuun, portinpieleen.
Kohta paljastun, ajattelin.
Kohta huomaat salaisuuteni ja olen aseeton.
Ethän vain lakaise rakkautta pois?
Se on tuo pienin,
tuo haavanlehti tuulessa.
Sillä niin kaipaamme tilaa unelmille, rakkaudelle.
Ne tulevat kohta kotiin,
aina hieman lähemmäs.
Ne kimpoilivat pihakeinuun, portinpieleen.
Kohta paljastun, ajattelin.
Kohta huomaat salaisuuteni ja olen aseeton.
Ethän vain lakaise rakkautta pois?
Se on tuo pienin,
tuo haavanlehti tuulessa.
Sillä niin kaipaamme tilaa unelmille, rakkaudelle.
Ne tulevat kohta kotiin,
aina hieman lähemmäs.
Vastaukset 7
Vanhimmat
sinulla kiva tapa kirjoittaa.
En aseettomuuttasi hyväkseni käytä
en lakaise tuota pienintä haavanlehteä pois.
Annan unelmien, rakkauden saapua kotiin
oven avoimena pidän, jos rakkaus saapua sinne vois.
Kiitos.
Huomiosi lämmitti mieltäni :)
Toivottavasti unelmasi saava siivet ja saat niistä uudenlaista voimaa. Toivottavasti myös rakkaus ei ujostele kolkuttaa oveasi.
Me elämme unelmissa ja unelmat elävät meissä
Hyvin kirjoitettu!
En minä ainakaan rakkautta pois lakaise kuin
pieni se sitten onkaan, vaan toivon sen kasvavan
Ihmeellinen tuo rakkaus,miten ,se mahtuu joka paikkaan?Elävästi ,olet saanu esiin .Mielenliintoisia löytöjä rakkaudenrintamalla?
haavanlehti...
...se vain havisee.
Vaivihkaa karkailevat unelmani..
kun juuri olin tekemässä jotakin
mitä kutsuttiin järkeväksi ja konkreettiseksi
Mutta minä tein sen mitä pitikin.
Ajatukseni olivat kuitenkin pelloissa,
joissa makasin liikkumatta -
eivätkä ne pellot
olleet ainakaan minun
halusin vain olla ja tuntea ettei ole rajaa
muualla kuin taivaanrannassa
eikä sielläkään
eikä sen takana
tylsää olla aikuinen
jos haluaa riehua pellossa..
yöllä ilman rihman kiertämää.
Rihman kiertämää?
Langattomana ei mihinkään.