Oletko onnellinen?

Mitä on onni? Olen päättänyt olla yrittämättä olla onnellinen. Se vähän rauhoitti. Tyytyväinen saatan olla hetkittäin.

Masennuksen käypähoidon tuloksena sain aivovamman enkä kykene enää tuntemaan onnea vaikka haluaisinkin.

En koe itseäni onnelliseksi.

Joka kerta kun tällainen tai vastaava tutkimus tulee, niin mietin, että suomessa asiat ovat itse asiassa aika hyvin. Suurimmalla osalla on katto päänpäällä, nälkääkään ei varsinaisesti tarvitse nähdä, ja suomessa on poikkeuksellisen hyvä koulutus ja terveydenhuolto. Kaikki asioita, joiden pitäisi näkyä onnellisuudessa.

Samaan aikaan suomi saa hätkähdyttäviä tuloksia itsemurha tilastoissa. Miten meillä sitten kuitenkin on niin ennätyksellinen joukko ihmisiä jotka eivät tunne itseään onnellisiksi?

Kaiken näkösiä teorioita olen masennukseni aikana kuullut, esim. se että elämä on nykyisin liian helppoa, ilman eloonjäämiskamppailua, niin ihminen masentuu. (tai jotain siihen suuntaan.)

Toki muitakin teorioita on, mutta tämä jäi itselleni mieleen, koska olen mielestäni taistellut koko elämäni, niin omien ongelmieni, kuin yhteiskunnan asenteiden, sairaiden läheisten ja kaiken maailman ennakkoluulojen puolesta ja vastaan, aina omaan masentumiseen asti.

Siinä vaiheessa kun terapeutti toisensa jälkeen tullaan siihen ”loogiseen tulokseen”, että oikeastaan itsari on ainoa järkevä vaihtoehto, alkaa olla aika onneton olo.

No minä olen vain yksi tilastollinen poikkeama, enkä vielä edes korista itsari tilastoa, mutta tiedän että moni kaltaiseni koristaa.

Mitä siis onni on? Onko se esimerkiksi sitä, että saisi päättää omista asioista, vaikka yhteiskunnan tai sivullisten mielestä se veisi huonompaan suuntaan?

Pohjimmiltaan olen onnellinen, mutta ei siitä pääse, etteikö elämässä koetut asiat aiheuttaisi alakuloa, vihaa tai katkeruutta. Mielestäni Suomessa on aika paljon välinpitämättömyyttä, kylmyyttä ja ohittamista. Enemmänkin pidetään kuva kiillotettuna ja arvoasetelmat ja hierarkiat kunnossa kuin oikeasti uskallettaisi elää. Kovin on mennyt vielä enemmän statusta pönkittäväksi menoksi, ja yhteisöt on yhä enemmän rikki. Joskus se vain on niin, että on omaksi parhaaksi esim. huomata epäkohtia, jotta voi pelastautua, vaikka se vaatisi oman lauman hylkäämistä. Tämä tekee onnettomaksi, mutta jos sen kestää, niin kaikki helpottuu ajan myötä.

Väitetään, että Suomessa onnellisuuden kokemus johtuu siit, että täällä saa. apua tarvittaessa.
Miten? Ihmiset ei pääse hoitoon vaan jonot mielenterveys hoidossa kasvaa, itsemurhat lisääntyy, väkivalta kasvaa, köyhyys lisääntyy, varakkaat hyötyy varattomien kustannuksella, rasismi lisääntyy. Kaikenlainen tiedon jako hyväksytään.
Valheelliset, ristiriitaiset tiedot hajottaa yhteiskuntaa.
Turha tutkimus ja turhaan heitettyä rahaa.
Tulee kyllä ajatelleeksi onko tämä jonkun tapa markkinoida Suomea ja lopputuleman voi ennakoida.
Rutiköyhä maa tai jonkun ulkovallan alle joutunut entinen itsenäinen maa.

Oma elämäni on ollut pahoinvointia teini-iän fyysisten traumojen jäljiltä, lääketiede ei osaa auttaa, joudun elämään köyhyydessä koska en ole kipujen takia työkykyinen enkä saa sairauskorvauksia. Olen tippunut puoliksi yhteiskunnan ulkopuolelle. Minua ei kiinnosta mitkään onnellisuustilastot, oma elämäni on mennyt pilalle.

Jos Suomi olisi maailman älykkäin, rikkain tai teknisesti kehittynein maa niin ehkä täällä keksittäisiin toimiva parannus kipuihini mutta muiden onnellisuus ei paljoakaan minuun vaikuta, tunnen kateutta niitä kohtaan jotka ovat työkykyisiä ja minua ärsyttää miten terveet ihmiset alisuorittavat vaikka voisivat tehdä haastavempia töitä esim. tekniikan ja lääketieteen aloilla joista olisi enemmän hyötyä ihmiskunnalle ja viime kädessä myös heille itselleen

Maa tai valtio ei ole koskaan onnellinen. Kansalaisten keskimääräinen onnellisuus, jota ei edes kysytä henkilökohtaisesti ei sekään voi olla kyseisen tutkimuksen tulos. Se mitä on saatettu mitata, on hyvinvointiin yleisesti ajateltujen tekijöiden tasoa. Siinähän pohjoismaat ovat tietysti ykkösiä, koska meillä on esimerkiksi turvallista, korkea elintaso ja puhdas luonto. En tiedä miksi median edustajat haluavat puhua onnellisuudesta, ehkä heidän mielestään kaiki hyvinvointi on heidän ansioita?

Jos oikeasti mitattaisiin onnellisuutta, olisi yitettävä tietää kuinka paljon on ahdistuneisuutta ja kuinka hyvin kansalaiset kokevat voivansa toteuttaa itseään. Se että Suomessa on valtava määrä yksinäisiä ihmisiä eikä perheitäkään enää perusteta kuten ennen vanhaan tai että mediassa korkein arvo on taloudellinen menestyminen, viestittää muusta kuin onnellisuudesta. Mahdollisuudet onnellisuuteen ovat olemassa, mutta toteuttavatko ihmiset itseään kuten haluaisivat, on toinen asia.

Onnellisuuteni vaihtelee sekä ajanjaksoittain että päivän sisällä. Eli on onnellisempia ja tyytyväisempiä hetkiä, sitten tyytymättömämpiä. Olen kriisiherkkä, joten ikävät jaksot saattavat olla pitkäkestoisia. Tänään olen osallistunut tiettyyn pitkään nettitapahtumaan, laittanut ruokaa ja käynyt lenkillä, jossa sain seurata erään luonnon elävän touhuja. Eli olen tuntenut oloni tänään varsin tyytyväiseksi.

Onnellisuus on kuulemma henkilökohtainen vakio. Sitä ei saa keinotekoisesti nostettua. Vaikka voittaisi lotossa, niin onnellisuusviisari heilahtaa vain hetkeksi. Ihminen pyrkii takaisin entiseen onnellisuustasoonsa - tai onnettomuustasoonsa.

Psyko terapia

Minulla myös onnellisuus vaihtelee.
Joskus on hyvinkin onnellinen olotila ihan pienestäkin asiasta, ei siihen aina niin paljoa tarvitse.

Joskus saattaa vähän olla ahdistusta, mutta aina sieltä ponnistaa ylöspäin.
Elämän/elämässä ei tarvitse olla aina onnea ja autuutta, onnihan voi koostua pienistä asioista yksi tai kaksi, kerrallaan.

Jos kuvittelee, että pitäisi jatkuvasti olla onnellinen, tai miksei siihen pysty, niin se jo riittää siihen, että ei välttämättä tunne onnellisuutta.
Ei pidä yrittää liikaa.

En koskaan.

Turha edes yrittää täällä.

Jos rahat riittää niin voi kenties elää ilman täyttä tuskaa mutta toki orjana ja vankina.

Rahalla ei kuulemma saa onnea mutta sillä voisi ostaa vapauden joka on merkittävä onnen lähde.

Velan ja rahan kautta myydään valhe siitä miten pitäisi elää hyvä elämä ja jopa kirkko siunaa tämän valheen.

Eli en ole koskaan ollut onnellinen enkä usko siihen ellei ihmiskuntaa kohtaa jokin suuri mullistus joka rikkoo tämän valheen.

En päivääkään Suomessa.

Tämä ruma maa ja kansa vei elämän ilon.

Eli pois täältä.

En tiedä keneltä kysyttiin koska en ole ollut koskaan onnellinen Suomessa.

Vihainen katkera väsynyt pettynyt köyhä turhautunut

Jopa luovuttanut ja kyllästynyt?

Suomi ja lääkkeet sekä sairaala.

Vai muutto pois auringon alle.

No brainer.

En edes humalassa enää.

Suomi vie elämän ilon.

En ymmärrä millä mittarilla toikin on mitattu. On hankala ilmasto ja hankalat ihmiset. Korruptio ei kansainvälisillä mittareilla löydy, mutta sitä on paljon. Eipä yksityinen mitään saa, edes paria neliötä lisätilaa taloonsa jos lupakuvan väliin setelin sujauttaa, mutta kauppakeskukseen pari tuhatta jostain aina tulee. Kovasti ilmaston muutostakin torjutaan. Milloin ylipaksuilla eristeillä, milloin liian tehokkailla ilmakoneilla, aina kenelle kytkökset poliitkkoihin. Eikä sähköautookaan voi lämpäpistokkeesta ladata, kun taas on jollakin kytkös. Aina joku hyötyy meidän rahoilla. Ja kaikki digi tv, yle verot ja sähkön siirrot ym. pitää maksaa, eikä kukaan ajattele normi palkan saajan maksukykyä. Kyllä pienellä tulisi toimeen jos ei kaikesta tarvisi maksaa moneen kertaan.

Kuinka moni täällä syö lääkkeitä Suomen vuoksi?

Ennen joi sen vuoksi?

Onnellisuus ei voi olla ikuista koskaan muuttuvaisessa maailmassa. Ja on oikeastaan surullista jos sitä yrittää tavoitella koko ajan ulkoisen maailman kautta. Mutta siihen lankaan helposti menee, koska sitä onnellisuuden käsitettä ja kuvitelmaa markkinoidaan ihmisille. Elämähän on tavallisesti aika rankkaa ja välillä ihan hitonmoista taistelua. Saa olla tyytyväinen jos voi elää rauhassa, olla väliin kiinnostunut jostain, ja jos on jotain toivoa paremmasta.

Intialainen Guru sanoi joskus 80 luvulla, että Suomalaiset ihmiset ovat maailman rehellisimpiä. Hän sanoi myös että Suomi tulee olemaan yksi maailman edelläkävijöistä Prout yhteiskunta- talousteorian toteuttamisessa. Vielä ei olla toki ihan lähellä sitä vaihetta kun pitäisi saada ihmiset vähän henkisemmiksi ensin.

Onhan täällä ongelmia, mutta kyllä suomalaisissa on ainesta vaikka mihin, kun vain itsekukin ponnistelemme hiukan asioitten eteenpäin viemiseksi. Lisääkin voi lueskella, http://proutscandinavia.blogspot.com/p/scoping-with-coming-earth-changes.html

Onko täällä muita jotka eivät ole olleet päivääkään onnellisia täällä?

Ei yhtään aitoa tunnetta paitsi kenties viha, pettymys ja surullisuus?

itse tunnen suurta vihaa suomalaisia päättäjiä ja politiikkoja kohtaan, siksi kun tällä elävät suomalaiset ihmiset on vähäpätöisin asia mistä huolehditaan esimerkiksi vanhusten tarpeiden huomioiminen jotka ansaitsivat hyvää huolenpitoa. Tuntuu että ulkomaalaiset suomessa ja rajojen ulkopuolella ovat paljon tärkeämpiä.
Heille riittää rahaa ja kaikenlaista apua huomattavasti enemmän.
Kaikki nämä esiin tulevat oman edun kähminnät päättäjien omaksi hyväksi on pöyristyttävää ja yleensä niistä ei seuraa mitään vaikka näiden henkilöiden pitäisi korvata tuottamansa haitat ja erottaa viroistaan eikä vaan petata joku uusi kallispalkkainen virka josssakin muussa instansissa. Raivostuttavaa toimintaa ja vienyt uskon suomalaisten päättäjien rehellisyyteen,

Olen asunut pian 26 vuotta pysyvästi ulkomailla, ja Suomeen en todellakaan aio koskaan palata asumaan.
Aikaisemmin kun mummoni oli vielä elossa kävin siellä silloin tällöin. Pahoinvoinitia on valtavan paljon, alkoholismia joka näkyy kaduilla ja arjessa. En ymmärrä mitä tuossa "onnellisuustutkimuksessa" on mitattu, mutta ei varmaankaan tavallisen ihmisen eloa ja oloa.
Tätä maata jossa asun, rakastan paljon ja tämä on kotimaani. On oma perhe ja työ ja elämä ja ystävät täällä. Suomi on muuttunut täysin vieraaksi, muistan vain millaista oli lapsena ja sitä maata ei enää ole olemassa. Ehkä aika kultaa muistot...

Olen onnellinen kun pääsen eroon mielisairaasta ihmiskunnassa, eli en ole enää elävien kirjoissa, joista ihmiset kovasti pitävät.

Uskoisin että yhteiskunnan ylläpitämille, vapaasti avaimen hakemalla käytettävissä oleville, giljotiineille olisi tilausta. Ne olisivat myös ihmisoikeuksia kunnioittavat yhteiskunnan merkki, tämän hetkisen sadistisen, ihmisoikeusrikollisen, ihmisiä kiduttavan sontaläjän sijaan.

Jätin suomalaisen työelämän ja lähes kaiken suomalaisen.

Elämäni paras päätös.

Ei tää ole mikään onnelisten maa vain hölmöt ajattelee niin. Vai mihin kehitysmaahan tätä Suomea vertailette.

Toisaalta mikään ei ilmeisesti estä kapitalistista voiton tavoittelua yritystoiminnalla giljotiinin vuokraamisella. Palvelun joutuisi ehkä kuitenkin rekisteröimään terveyspalveluna, myös julkisen terveydenhoidon palveluntuottajaksi rekisteröitymisen mahdollistamiseksi.

Suomi on muuttunut ihan oudoksi. Niin kansalaiset kuin politiikkakin. Puuttuu yhdessä tekeminen. Yksityisyydestä on tullut pakkomielle. Lapsille järjestetään jo pienestä omat huoneet, poissa ovat pihalla metelöivät lapsikatraat. Pienestä pitäen estetään jo kaikki sosiaalisuus. Ihmiset ovat muuttuneet itsekeskeisiksi oman edun tavoittelijoiksi. Kaikki on ihan erilailla kuin lapsuudessani 70 luvulla. Silloin ihmiset puhu keskenään ja lapset leikki keskenään. Tuntemattomille saattoi mennä puhumaan. Asuin pienellä paikkakunnalla, mutta mummoni asui Tampereella ja kummitätini Helsingissä. Tamperelainen ja aito Stadilainen poikkesi huomattavasti toisistaan, mutta molemmissa kaupungeissa silti oltiin paljon toisten kanssa tekemisissä. Etenkin Helsinki on muuttunut aivan erilaiseksi nykyään. Voisi olla aika hämmästynyt stadilainen, joka on 40 vuotta sitten muuttanut pois ja nyt palaisi kaupunkiin. Nykyään ei ihmiset enää puhu ja eikä niitä edes näy, paitsi jossain marketissa.

Olen onnellinen.
Ei kannata liikaa pohtia onnellisuuden määritelmää.

Keneltä siinä kyselyssä kysyttiin?

Olen nähnyt pelkkää sadismia tässä maassa ja pohjatonta tyhmyyttä.

Maan Tavan hulluiksi leimaavat usein kuuntelevat älyköstä musiikkia jossa näytetään keskisormea mafialle.

Heillä om usein korkean älykkyyden tuoma hyvä motoriikka ja työhistoria joka heijastaa vapaata ajattelua ja sitä ettei koskaan alistunut sortajille.

Myös pukeutuminen voi kertoa vaikka maapallon kannalta viisaista kulutuspäätöksistä.

Maan Tapa leimaa yleensä isoimmat uhkat eli viisaimmat ihmiset koska heistä ei saa hyödyllisiä idiootteja.

En oo, en tuu. V ttu ku ei voi olla normaali. Kaikki edes lähes normaalit saatte olla aika v tun kiitollisia.

Jos Suomi on maailman onnellisin maa ja kansa,niin kuinka v.. onnettomia muut ovat.