Tunnetteko ketään pahasta sosiaalisesta fobiasta kärsivää miestä joka on parisuhteessa naisen kaa?

Etsi joku yhteys ja foorumi, missä on samanlaisista ongelmista kärsiviä naisia.

Tunnen sellaisen miehen.
On avoliitossa ja rakastavat toisiaan.
Kyseessä alta kolmekymppinen mies, todella mukava ja kiva kun pääsee tutustumaan. On kova sosiaalisten tilanteiden pelko, ja esim. bussissa ei pysty matkustamaan yksin.
Käsittääkseni jotain terapiaakin on saanut tai saa.
Yliopiston käynyt ja älykäs, työssä eräällä radioasemalla välillä myös toimittajana. Siinä hommassa pärjää hyvin.
Sitä en tiedä missä tyttöystävänsä on tavannut, ehkä siellä yliopistolla koska tuo sosiaalifobia on kova.
En näe syytä miksi et voisi tyttöystävää löytää, kun vain pääsisit tapaamaan lämminsydämisen ja avomielisen tytön. Sosiaalifobia ei tee ihmisestä yhtään sen huonompaa, ja sen kanssa voi tehdä töitä ja pystyä lievittämään siedettävämmäksi.
Täältä palstaltakin voi tietysti tekstisi silmiin osua, mutta treffipalsta tämä ei missään nimessä ole.
Tuohon kannattaa hakea apua, ja on olemassa myös lääkeitä. Oletko hakeutunut avun piiriin? Sosiaalisten tilanteiden pelko on itse asiassa hyvin yleinen Suomessa, mikä näkyy arkipäivässä kyllä. Kaikilla ei yhtä voimakkaana. Et ole yksin!

Tunnen ainakin yhden, itseni.
Avioliitossa kuitenkin jo kohta 40 vuotta. Lapsi ja lapsenlapsikin löytyy.

Kyllähän useimmiten se vakka kantensa löytää, eli monikin voi löytää itselleen sopivan parisuhteen.

Sosiaalisena ihmisenä itse kerron oman mielipiteeni tästä asiasta.
Minulla ei ole mitään ujoja ja sosiaalisesta pelosta kärsiviä vastaan, mutta en alkaisi seurustella ihmisen kanssa, joka noista kärsii.

Jos eläisin parisuhteessa, haluaisin suhteen olevan sellainen, että voisi yhdessä toisen kanssa liikkua vaikka missä, ja osallistua erilaisiin tapahtumiin.
Se ei olisi kivaa, jos toinen jäisi aina kotiin pelkojensa takia.

Olen paljon tutustunut vuosien varrella uusiin ihmisiin, ja olen aika yllättynyt siitä, kuinka yleistä nykyään on tuo sosiaalisten tilanteiden pelko.

On, vaatii aikaa ja nykyään kaikilla on kiire ei mihinkään. Kaikki pitää tapahtua nanosekunnissa eli sekunnin miljardisosassa. Olen erakko vanha, en niin vanha, ihmiselle ei anneta rauhaa. Minä uskon, että pärjäät, olet yksinäinen. Olen nainen, hoidin vanhaa miestäni 12 vuotta, olin 20 v. häntä nuorempi,,erakoiduin täysin. Nyt kohta 2 vuotta yrittänyt leskenä kaihtaa tilanteita ihmisten kanssa. Entäpä jos Sinulle on kirjoitettu höpölöpölausunto ? Ei Sinussa ole vikaa. Nykyään, jos et roiku somessa 24/7 ja yritä nukkua edes tunnin, olet sosiaalifoobikko. Älä huoli, ole kolmesta
asiasta onnellinen, et joudu maksamaan elatusmaksuja 18 vuotta ja luopumaan ikuisesti ehkä saamastasi perinnöstä 50%, koska kuitenkaan et tehnyt avioehtoa , koska olet kiltti, sitten kaikesta huolimatta se vie Sinulta kaiken. Se muija nyysii ihan kaiken, hänen lakimiehensä.on pahempi kuin iilimato peräpukamassa. Älä lannistu, älä.ikinä usko ketään. Olen veljeni kautta nähnyt tuon tempun. Viisas mies, avioehto. Minä en sano, etsi joku kannustuskokous, yök, jos ei halua mennä kuulemaan voi voi juttuja, ne ahdistaa enemmän. Haluatko kuulla, kuinka paljon huonommin minulla meni, pälä pälä. Itketään ringissä, menkööt... Kilpailu alkoi....Minulla on paljon pahempaa,, yhteishysteriaa. Kommentit Sinulle ovat loukkaavia. Etsi joku ryhmä naisia, jo tuo osoittaa kakaraälyn. Koska he eivät ajattele, En kuulu mihinkään someen, faseen, ajattelin kysellä kissuskukasta ja rekisteröidyin ja sitten olinkin täällä. En osaa edes käyttää tätä. En kirjoita voimia jaksamista, kliseitä. Totuus on kylmä, syntymäsi hetki on ensi askel kohti kuolemaa. Jos et synny, ...

En ole varma tiedänkö juuri noilla "spekseillä" varustettua paria, mutta kuten tuolla jo joku aikaisemmin sanoi. On todella monenlaisia ihmisiä ja monien ongelmien kanssa painivia, ja silti he ovat onnistuneet parisuhteessa. Joissain tapauksissa jopa niin että itse "ihmettelen" parisuhdetta, mutta sehän kertoo enemmän vain minun asenteista, eikä suinkaan heidän.

Minä luulen, että siinä tarvitaan vain sen yhden kynnyksen ylittäminen, sen, että "törmää" siihen oikeaan naiseen ja jää siihen törmäyskohtaan vähäksi aikaa, niin että katseet kohtaavat jne. Siis, sinussa ei ole mitään vikaa, kykenet loistavasti parisuhteeseen, mutta aloittaminen on hankalaa.

Joskus voi käydä niinkin, että joku toinen tarkoituksella "törmää" sinuun. Jos vain pystyt menemään sellaiseen paikkaan, että hän saa sinut tähtäimeensä, eli pystyt olemaan jossain missä muita ihmisiä on ja missä sosiaaliset säännöt ovat sellaisia että nainen voi tulla luoksesi. Tällaisia paikkoja on oikeastaan harmillisen vähän, kun ravintolat (alkoholia tarjoilevat) ja vastaavat jätetään pois laskuista. Ihmisten on yleensäkin vaikea tutustua toisiinsa.

Olen nainen ja tiedän että monet naiset pitävät ujoista miehistä, saattavat katsella näitä pitkään ja miettiä ja kertoa kaverilleenkin että voi kun se on söpö, mitenkähän siihen saisi kontaktin, uskaltaisiko vaan sanoa jotain... Kynnys siis sielläkin päässä, ei vain sinulla.

Eräs hyvä ystäväni rakastui päätäpahkaa hyvin ujoon mieheen. Miehellä ei ole varsinaista yleistä sosiaalisten tilanteiden pelkoa, mutta hän on hyvin estynyt naisten kanssa ja oli silloin hyvin yksinäinen, johtuen traumaattisesta lapsuudestaan. Tämä ystäväni joutui asioimaan hänen kanssaan ja kävi hänen ovellaan toisen henkilön asialla. Nähtyään miehen hän oli heti "myyty", kuten hän asian ilmaisi. Mies ei ole ns. virallisten kriteerien mukaan komea, mutta oli sataprosenttisesti ystäväni tyyppiä. Ystäväni on suht. taitava suhteiden aloittamisessa, (kokenut nainen mutta etsi pysyvää parisuhdetta) joten hän osasi heti ruveta punomaan juonta. Seuraavan kerran kun he tapasivat saman käytännön asian puitteissa hän aloitti keskustelun ja pyysi miestä ulos, ei kapakkaan mutta kulttuuritapahtumaan. Kyseinen pariskunta on ollut naimisissa nyt parikymmentä vuotta.

Siinä oli arjen keskellä kohtaaminen ja toinen osapuoli oli aktiivinen. Mies "joutui" onneksi pysymään paikallaan niissä tilanteissa sen verran että nainen sai esitettyä asiansa, ei voinut karata jännityksensä vuoksi koska se käytännön asia oli hoidettava. Painettakaan ei päässyt syntymään, koska kukaan ei odottanut häneltä mitään. Siitä syntyi pitkä suhde, he ovat hyvin yhteensopivia.

Jotkut yksinäiset ihmiset voivat toisaalta olla yksinäisiä siitäkin syystä että pelkäävät tulevansa "jahdatuiksi" ihmissuhteissa. Edellinen esimerkki oli sellainen jossa miehelle sopi loistavasti että nainen oli aktiivinen. Jotkut yksinäiset pelkäävät että toinen on liian päällekäyvä, vaatii liikaa henkistä läheisyyttä liian nopeasti. Silloin ihminen ikään kuin kokee menettävänsä itsensä, sulautuu toiseen, ja se on epämiellyttävää ja pelottavaa. Sen joka heitä haluaa lähestyä pitää osata toimia hitaasti ja toisen rajoja kunnioittaen, ja kyseisen ihmisen itsensä kannattaa yritä opetella kuuntelemaan itseään ja sitä, haluaako juuri nyt olla vuorovaikutuksessa jonkun kanssa ja miten. Että on lupa myös vetäytyä. Se voi olla vaikeaa jos on joutunut kasvamaan oloissa, joissa muiden kanssa on ollut joko liian yksin tai liian läheinen. Tukahduttavat vanhemmat tässä taustalla. - Yksinäisyyteen ja sosiaalisiin pelkoihin on niin monenlaisia syitä, en tarkoita yleistää aloittajan tilanteeseen kun en tunne... Tsemppiä vaan, koeta kuitenkin hakeutua ihmisten pariin, luota siihen että sinulle on se oikea jossain, ja ehkä auttaa se kun muistat että se toinenkin voi olla hyvin arka, vaikkei sitä ehkä näytäkään.