Isäni 80v ei eilen illalla muistanut että laitoimme uuniin tulet, eikä sitä että oli käynyt itse puita lisäämässä. Illalla ennen yhtätoista alkoi soittelemaan että missä se konjakkipullo on kun ei saa unta niin siitä pitäs saada unilääkkeeksi... Oltiin jo mieheni kanssa nukkumassa joten kovin koetteli kärsivällisyyttä. Ja enhän minä sitten kunnolla nukkunut kun mietin noita juttuja. Nyt todella väsynyt ja isä pompottaa milloin minnekin.
Huolestunut tytär
Anonyymi
11<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
alottajalle :
aikoinaan isäni saattoi illalla soittaa " voin huonosti " heti lähdin häntä katsomaan vaikka itsellä oli seuraavanakin päivänä töihin lähtö heti aamusta,
vein isäni päivystykseen, otettiin heti sairaalaan sisään, tehtiin paljon tutkimuksia istuin odotushuoneessa yöhön kello 01:oo asti siis yli pouoleen yöhön, silloin vasta tuli lääkäri tai hoitaja kertomaan, mitä oli vikana,
isä jäi sairaalaan ja minä sain luvan lähteä kotiin nukkumaan,
IKINÄ en moittinu vanhempia siitä jos he tarvi vanhana apua, sillä jos kenellä niin meillä jälkeläisillä ON velvollisuus auttaa vanhempiamme jos suinki voimme,
usein iltaisin jos oli vanhemmillani joku hätä, lähdimme puolisoni kanssa yhdessä katsomaan mikä oli hätänä, eikä edes puolisoni moittinu tilannetta että joutuu avustamaan appi-vanhempiaan,
pikkusen nyt kohahti tuo sinun NIRPPANOKKAISUUS, kun ET
millää VIITTIS ottaa minkäänlaista vastuuta omista vanhemmistasi vaikka he ovat sinut kouluttaneet ja kasvattaneet jataatusti sinua myös rakastaneet aikoinaan,
NYT ota itteäsi niskasta kiinni ja OIKASE heti käsityksiä sinun omasta vastuustasi suhteessa omiin vakavasti sairaisiin vanhempiisi
HÄPEÄ että kehtaatki tänne tulla vanhuksiasi mollaamaan,
teit ittsesi naurettavaksi,
Ikaäntyneenä ja mielestäni virkeänä 87-vuotiaana valottaisin hiukan tätä muistamattomuutta. Siinä pisteessä en ole, että soittelisin lapsilleni ja kysyisin jonkun tavaran perään, mutta muisti pettää ihan ällistyttävällä tavalla joskus. Ensinnäkin on sanoja, jotka ovat jääneet pois muististani. Yksi sana on "jätemylly", jota onneksi en juurikaan puheessani tarvitse, mutta kun nimet ja osoitteetkin katoavat mielestäni, niin että suorastaan näen aivoissani harmaan läiskän unohtuneitten sanojen kohdalla!
Ja eräänä päivänä en osannutkaan käyttää kännykkääni, vaikka minulla sellainen on ollut 90-luvulta asti. Piti kysyä itseltäni, että siis miten menen yhteystietoihin, jos haluan soittaa puhelun. Onhan se numero puhelimessa, missä siellä! Se oli hetki vain, ja jatkoin sitten onnekkaasti puhelun avaamista, mutta säikähdin hieman, samoin kävi eräänä päivänä pankkitunnusten kanssa. En päässyt tililleni, koska tein jonkun virheen. Suljin koneen ja viiden minuutin päästä pääsin perille.
Mutta tulevaisuus huolestuttaa. MItäs, jos en muista kaupungilla, mikä bussi vie kotiin? Tai en kerta kaikkiaan löydä lompakkoani, vaikka sillä on ihan vakipaikka kotona pikkupöydällä.
Voin hyvin ymmärtää, että hätääntyminen voi iskeä, jos muisti alkaa pettää ja asiat katoavat mielestä.
Lapset ja lapsenlapset eivät varmaan huomaa koko asiaa, jos en ala puhua siitä. Muistin katkot ovat niin lyhyet, etteivät vielä haittaa.
Mutta vetoan kyllä nuorempiin, ikäihmiset tarvitsevat huolenpitoanne, vaikka ehkä eivät sitä itse ymmärräkään.
12:35
erittäin hyvä komentti,
et ole ainoa joilla noita vaivoja
monilla yli kahdeksankymppisillä on jo p i e n e s s ä m ä ä r i n noin,
jostain syystä meidän jälkikasvu EI ymmärrä vastuutaan ihan samoin kuin me
sodan jälkeen syntyneet
meille oli vastuuntunne kehittyny paremmin,
olisko kouluissa unohtunu tai lopetetty yhteiskuntaoppi,
aikoinaan sodanjälkeen kouluissa oli semmonenki tunti,
opetettiin vastuun kantamista omista vanhuksista sitten aikanaan ihan vertauskuvilla selitettynä,
omalla kohdallani koen vanhuuteni suhteelisen turvalliseksi,
omat jälkeläiset kyllä tiiviisti kyselee vointiani,
se onki toistaiseksi riittäny,
olen vielä ollu hyvin omatoiminen kaikissa asioissa,
MUTTA vain toistaiseksi,
koskaanhan ei tiedä milloin kaikki äkisti loppuu
tai vaikeutuu niin ettei itse osaakaan enää oikein toimia,
koitetaan jaksaa näillä eväillä vaikka välillä jo lujille ottaaki,
luojan halttun, terv. Eetu
Hyvä, Eetu, henosti kirjoitit!
Voi hyvin!
toivotaan joukolla.
Noh, sitä mitä mä en tiedä, sitä mun ei tarvitsekkaan tietää.
Näillä mennään!
Muistetaan isää🙏
Jätät muistamattoman ikäihmisen yksin tulien ja konjakkipullon kanssa ja huolehdit kotona omasta jaksamisestasi. Sulla taitaa mättää joku juttu pahasti. - Nm. Hällä väliä -tyyppi
Jospahan tuo harjoitteli sitä tulevaa kun klapeja uuniin ? Vaan eiköhän manalassa jo öljylämmitys :D
Fan
Ole onnellinen, että sinulla on VIELÄ isä.
Isäsikin saattoi olla väsynyt sinun ollessa pieni, mutta valittiko hän siitä
paikallislehden sivuilla, mieti.
Onneksi ei laittanut uuninpeltejä liian aikaisin kiinni, jolloin olisi tullut häkämyrkytys.
Isä poistui autuaille metsästysmaille jo 2008 .-
No sorrow