Olen kohta 29 vuotias onnellinen vaimo. Juurikin kesällä meille on valmistumassa talokin ja elämä hymyilee.
Hieman välillä tosin tuntuu että aikaa ei jää mihinkään, lapsia kun on siunaantunut jo 6 (yhteisiä kaikki). Vanhin on 11, seuraava 8, kaksoset 6, ainoa tyttö joukossa on 4 vuotias ja kuopus hitusen päälle 2 vuotias. Kuten arvata saatattte, omaa aikaa ei ole paljon ollut viimeisen 11 vuoden aikana. Mies on paljon töissä (tämä sakki syökin jo melkoisesti, jonkun on tienattava) eikä juurikaan jaksa päivän päätteeksi touhuta lasten/minun kanssani.
Ulos ystävieni kanssa olen päässyt noin kerran vuodessa ja lyhyemmäksi ajaksi (kuten kampaaja) pyrin ehtimään noin kerran kuukaudessa. Muuten on vähintäänkin pienimmät aina matkassa mukana.
Miten te selviätte? Onko jotakin taikatemppuja?
Tilanne on nyt nimittäin sellanen että numero 7 on tuloillaan, la marraskuussa. tämä selittänee osaltaan väsymistä.
mukelot on ihania ja ihan harkittua on tämä suurperheen rakentaminen mutta joskus tuntuu kuin uisin loputtomassa suossa!
Kiitos ajatuksistanne!
Hieman välillä tosin tuntuu että aikaa ei jää mihinkään, lapsia kun on siunaantunut jo 6 (yhteisiä kaikki). Vanhin on 11, seuraava 8, kaksoset 6, ainoa tyttö joukossa on 4 vuotias ja kuopus hitusen päälle 2 vuotias. Kuten arvata saatattte, omaa aikaa ei ole paljon ollut viimeisen 11 vuoden aikana. Mies on paljon töissä (tämä sakki syökin jo melkoisesti, jonkun on tienattava) eikä juurikaan jaksa päivän päätteeksi touhuta lasten/minun kanssani.
Ulos ystävieni kanssa olen päässyt noin kerran vuodessa ja lyhyemmäksi ajaksi (kuten kampaaja) pyrin ehtimään noin kerran kuukaudessa. Muuten on vähintäänkin pienimmät aina matkassa mukana.
Miten te selviätte? Onko jotakin taikatemppuja?
Tilanne on nyt nimittäin sellanen että numero 7 on tuloillaan, la marraskuussa. tämä selittänee osaltaan väsymistä.
mukelot on ihania ja ihan harkittua on tämä suurperheen rakentaminen mutta joskus tuntuu kuin uisin loputtomassa suossa!
Kiitos ajatuksistanne!
Vastaukset 12
Vanhimmat
Olen kuullut, että juuri talonrakennusvaihe olisi aika rankkaa aikaa elämässä. Jopa niin rankkaa, että talon valmistumista seuraa usein vähintäänkin kriisi avioliitossa. Joillakin jopa ero. Eli siitä oman talon rakentamisestakin kannattaa pitää vapaapäiviä, jotta jaksaa myös asua yhdessä siinä unelmiensa kodissa.
Totta. se on yksi "riesa" lisää. vaikuttaa vapaa-aikaan, taloudelliseen tilanteeseen yms. tosin emme siitä ole mielestäni isoa stressiä ottanut, rakentaminenkin on vienyt jo jokusen vuoden. mutta ehkä sillä on osansa...
No kyllä varmasti riittää puuhaa! Meillä vasta kaksi lasta, esikoinen vuoden ja kuopus vauva. Tuntuu, että vaikka aamusta iltaan raivaa kotia, vie tavaroita mennen tullen jne. niin kaaos on aina yllä...ennen lapsia kaikki oli aina viimisen päälle tip top. Tämä kahdenkin lapsen ja kodin hoito on ympärivuorokautista ja vauva kun vielä välillä valvottaa yöllä...Paljon ei minullakaan ole omaa aikaa. En nykyään edes mainoksia ehdi lukea, saati mitää muuta...silloin tällöin, mutta aika harvoin käyn jossain ilman kumpaakaan lasta. Useinmiten on ainakin toinen mukana...Mies kyllä auttaa ja hoitaa lapsia todella hyvin, mutta kodinhoito on suurimmaksi osaksi mun vastuulla. Jaksamisia sulle, kyllä se joskus palkitaan!
No onhan teitä siellä aikas sakki :) Itselläni VASTA viides, mutta viimeinen kylläkin jo. (ikä tulee vastaan) Niin todellakin ei lapsia tehdä niitä saadaan. Täytyy sanoa että raskasta on ollut, koliikkivauvan pyöräytin :) Mutta nyt menee jo paremmin kun vauveli on 6kk. Sitä vaan unohtaa sen alkujutun millaista se on, kuten synnytyksenkin. Oisko teillä jo tämä tuleva viimeinen? omien voimiesi vuoksi. Minä en kyllä nyt keksi sinulle oikein mitään kikkoja kun miehesi on niin paljon töissä ja pikkuiset ovat kintereelläsi ja uusi tulokas tulossa. En voi kuin voimia vaan toivotella. Kumpa miehes katsois muksujanne edes tovin että pääsisit hetkeksi ees vaikka kirpparille YKSINÄSI. Voimia, voimia vaan.
niin se vaan on, että aika siihen parhaiten auttaa. Kun lapset kasvaa niin elämäkin siltäosalta helpottuu... ajattele, että jonain päivänä teitä on taas vain te kaksi siellä teidän kotona:) Sen ajatteleminen auttaa varmasti jaksamaan ja antaa arvoa tällä ajalle, kun lapsoset pieniä.
Lisää energiaa saat parhaiten sillä, että järjestät aikaa itsellesi. Yritä saada joku aina välillä lapsenvahdiksi, ehkäpä miehesi voisi tuon homman hoitaa kerran viikossa. Aloita vaikkapa jokin harrastus, johon pääset viikottain tuulettumaan.
Kannattaa ottaa asia puheeksi miehesi kanssa ja sanoa että sinäkin tarvitset aikaa olla irti lapsista. Hänhän käy töissä, joten ei ehkä osaa ajatella millaista on olla aina kotona ja lasten kanssa.
Vaikka lapset on kuinka ihania ja niitä rakastaa yli kaiken, on heistä kuitenkin pakko välillä eroon päästä, että jaksaa taas arkea pyörittää.
Voi ei. Miten voi olla tuollainen isä joka ajattelee lasten äitiä? Onko tuollaisa olemassakaan??? no on ainakin yksi. Sinä. Voi että olen kateellinen vaimollesi...olen, olen.
Kun noin kovasti kehutaan. Mielestäni se on itsestään selvyys, että vaimolle järjestetään omaa aikaa. Mökkihöperöksihän sitä tulee, jos ei koskaan pääse tuulettuun.
Koska itselläni on tuulettumistapana olla kerran viikossa tunti tai pari yksin, tai siis itseni kanssa kahdestaan, niin kuin tapaan sanoa, miksi sitten en vaimollekin omaa aikaa soisi.
Miehille vinkiksi, anna vaimollesi omaa-aikaa, huomaat että kaikki suhteessanne paranee, jopa se jota me miehet ollaan(yleensä) eniten vailla :-)
Naisille, jos miehenne ei hoksaa antaa aikaa teille, puhukaa asiasta. Me miehet ei aina hoksata/osata tehdä oikein, ennen kuin joku meitä ensin neuvoo :-)
Kyllä kysyit hyvän kysymyksen.. meillä näitä kullannuppuja on neljä ja sitovat nämäkin minut aika tiiviisti tänne kotiin. Jostain kumman syystä meidän tuttava perheetkään ei enää kutsu meitä kylään niin usein kuin ennen vaan kutsuvat itsensä meille yhteisiin tapaamisiin.. ettei meille olisi liian suurta vaivaa lähteä koko jengin kanssa. Ja niin ihanan piristävää kuin onkin lähteä välillä kotoa pois!! Ja valmiiseen kahvipöytään!! No ihana on kuitenkin nähdä ihmisiä. Meillä vatsatauti ja flunssa pyörinyt jo pariviikkoa, joten kotona on tiiviisti oltu ja pyykkiä pesty. Mitenkä sitä tuleekaan paljon tälläiselta porukalta, saati sitten teidän perheeltä. Meillä oli myös talon laajennus projekti kun nelosta odotettiin.. ja se oli kyllä hermoja raastavaa aikaa! En voi muutakuin kertoa että et ole tilanteessasi yksin.. ja jos keksit hyvän arjen piristys keinon niin kerrothan tännekkin päin!
jaksanut touhuta sun kanssa, kun on noin monta lasta sen kanssa ja eka aika nuorena vielä.
Onnea ja menestystä toivoo ainokaisen äit.
Mun tuttavilla on 6 lasta ja he ovat järjestäneet niin, että kumpikin käy vuorollaan punttisalilla ja jumpassa. Lisäksi harrastavat lenkkeilyä yhdessä(nuorin mukana juoksukärryissä) ja erikseen.
Olivat jopa ulkomailla viikon, minä hoidin lapset. Rakennusaika on tietysti tiukkaa, silloin ei paljo muulle jää aikaa. Mutta kun siitä selviätte, sopikaa molemmille "oma meno". Kyllä äidin täytyy joskus saada olla yksinkin, niin paljon sen pitää huomiota jakaa. Minä olen jo ehtoopuolen ruusu, mutta aikanani ison perheen kasvattanut ja nyt otan palkan matkustamalla ystäni kanssa välimeren rannalle vuosittain.
Moi, täällä neljän pienen äiti. Se tärkein pointti tuossa olisi nyt liikunta ja samalla oma aika. Jos vaikka tykkäisit tai opettelisit tykkäämään juoksemisesta, siinä saisi lyhyesti ja ytimekkäästi hyvää oloa sekä kuntoa. Se kunto taas tuottaa stressin sieto-kykyä. Eli jaksaa paremmin vaikka joskus pitäisi valvoa jne.. Vaikka kolmesti viikossa puol tuntia niin hyvä tulee. Joku muu laji tietysti käy myös, mutta vähän hikeä tarvitaan. Voin kertoa että meillä asuu kyllä sellainen kullannuppu-isä, joka antaa omaa aikaa ja tuulettumista todella kiitettävästi. Olen tosi onnellinen. Mutta itsekäs täytyy olla välillä ja vaatia itselle aikaa ja niin kaikki voivat paremmin. Äiti, isä ja lapset.