Nimen vaihto

Minä vaihdoin nimeni noin vuosi sitten. Entinen nimeni oli jotenkin rasittava, siihen tuntui tarttuneen paljon niistä traumoista ja häpeäkokemuksista joihin olin joutunut elämäni aikana. Nimi häiritsi minua myös siksi, että olin saanut sen biologisilta vanhemmiltani, jotka olivat hyväksikäyttäneet minua koko ikäni, toinen pelkästään emotionaalisesti, toinen, väkivaltaisempi, muutenkin.
Harkitsin asiaa puolisen vuotta ja sitten se kypsyi. Otin sukunimen, joka on äidinpuoleisesta suvustani, vähän kauempaa sieltä. Tunsin erään sukulaisen joka sitä käytti, ennen kuin hän siirtyi ns. rajan taakse. Pidin hänestä. Siihen sukuhaaraan liittyi muutakin positiivista mielessäni.
Muutin samalla osan etunimiäni. Entinen etunimeni jäi mukaan, ja on edelleen kutsumanimeni. Se on kuitenkin nykyään toinen järjestyksessä, ja ensimmäinen etunimeni on aivan uusi. Toisen entisistä etunimistäni jätin pois.
Muutos on tuntunut hyvältä ja vapauttavalta, en ole katunut sitä hetkeäkään.
Ystävät ja tutut ovat hyväksyneet asian, pienellä selittämisellä. Monet ovat onnitelleetkin, että uudet etu- ja sukunimeni sopivat minulle hyvin ja kuvaavat minua paremmin.
Koen kuitenkin, etten ole "hylännyt" myöskään entistä nimeäni, se on edelleen osa identiteettiäni, mutta ei päällimmäisenä eikä se ole se identiteettini, jossa koen enimmäkseen eläväni nykyään. Tulevaisuuskin kuuluu nykyiselle nimelleni, en tule enää palaamaan entiseen.

Jos olet miettinyt asiaa, ja sinulla on valmiina joku kiva uusi nimiehdokas, joka tuntuu omalta, niin vaihda vain. Vaikka kokeeksi. Kukaan ei kiellä ottamasta entistä takaisin jos siltä alkaa tuntua. Ajattelen jotenkin niin, että ihmisissä on monta "minää", monennimisiä identiteettejä samojen nahkojen alla. Yleensä vain yksi niistä on esillä kerrallaan. Jossain vaiheessa joku nimi voi tuntua aikansa eläneeltä, ja sen voi ikään kui n ripustaa hyllylle, ja ottaa käyttöön jonkun "varastossa olleen". Ja ihminen ei ole möskään sidottu nimeen, jonka jotkut muut hänelle valitsivat joskus.

Unihäiriöitä, huimausta, sähköiskuja päässä, ahdistusta, pahoinvointia, sydämentykytyksiä – jopa työkyvyn menetyksiä.
Viime aikoina monet ovat julkisuudessa kertoneet masennuslääkkeiden lopettamisoireista, jotka ovat kestäneet kuukausia, jopa vuosia.