Että en sinulle tule kelpaamaan. Olen tässä yrittänyt tulla paremmaksi, mutta se ei taida riittää. Sinä valitsit jo jonkun toisen. Minä myöhästyin. Uskoin vuosia siihen, että meistä voisi tulla jotain, ja että meidän välinen rakkaus kestää ikuisesti. Olinkohan vain hölmö? Nyt ei ole enää jäljellä kuin särkynyt sydän ja loputtomalta tuntuva yksinäisyys.
Tiesinhän minä sen
Anonyymi
11<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Täällä kohtalotoveri, vaikka ei se mitään lohtua tuo. ♥️
Kyllä se vähän lohduttaa, että on joku muukin, jolla on samanlaisia ajatuksia ja tunteita. Toisaalta en haluaisi, että kukaan joutuisi tuntemaan tällä tavalla.
Kauheeta vertaistuki psyykkausta, naisten hömppää. Ei jatkumoa.
Kenelle tämä? Miehelle vaiko naiselle?
Miehelle menee.
Jos toinenkin rakastaa, riitä hänelle sellaisena kun olet. Jos olet yrittänyt tulla paremmaksi, se on kovin kaunis asia. Miksi luulet, että hän odottaa sinulta liikaa? Vai odotatko itse?
Rakkaus on kaikkea muuta kuin hölmöyttä. En tiedä, mitä välillämme on tapahtunut, kun ajattelet hänen löytäneen toisen. Niinkin voi käydä, jos toisen hylkää ja jättää yksin. Rakkaus, joka kestää ikuisesti edellyttää, että sitä rakkautta kohtelee sen mukaisesti.
Ehkä sinun pitäisi ottaa selvää, mitä se toinen tuntee, ajattelee ja haluaa. Joskus rakkaudella voi olla erilaisia esteitä, mutta minusta nekin on voitettavissa. Helppoa rakkaus ei aina ole, mutta kuitenkin kovin syvää, aitoa ja kaunista. Ja jos teillä on jo rakkaus, miksei voisi olla myös jotain muuta, jotain yhteistä . . .
Onpa fiksu ja ajatusta omaava kirjoitus, ihana. Kaunis sielunmaisema.
Samaa mieltä. Melkeinpä liian fiksu kirjoitus tälle "palstalle". Ehkä ihmiskunnalla on vielä toivoa.
Kiitos rohkaisevista sanoista. Kyllä se taitaa olla niin, että rakkautta ei maailmassa ole koskaan liikaa. Pitäisi muuten varmaan opetella rakastamaan yleensä ottaen toisia ihmisiä enemmän, ihan vaikka naapuria tai kaupan myyjää. Ei tosin sillä tavalla, että menisi jalkaa nylkyttämään, vaan niinkuin lähimmäisenrakkaudella.
Juuri noin. Lähimmäisenrakkaus. Kauan kestänyt stressi saa aikaan sen ettei tunteita juurikaan ole, kuin hetkellisesti. Jos muut "kertovat" välittämisestä niin se ei merkitse mitään tunteettomalle ihmiselle, koska sellaisessa tilanteessa on lähes mahdotonta asettua toisen ihmisen asemaan. Siksi hiljaisuus olisi ollut äärimmäisen tärkeää, jotta stressi olisi vähentynyt ja mieli rauhoittunut. Se kaikenlainen "kertominen" on siksi tuntunut kamalalta ja ahdistavalta koska aivot ovat yrittäneet tulkita valtavaa "viestitulvaa", mutta stressaantuneena se on tuntunut vieläkin vaikeammalta tehtävältä.
Kirjoitan kuin hälle;
Et tiedä kuinka usein ja kauan oon surrut
ja itkenyt tätä kaikkea. On vain ollut vetäydyttävä
pois etten särkisi itseäni yhtään enempää.
Löydä sinä rakkaasi ja elä elämääsi.
Levollista yötä
🙏🌠