Olen ihastunut Timoon, ei voi mitään. Alkuun kuvittelin että välillämme on vain vihaa, joka kulminoituu monessa asiassa; minusta hän ei hoida töitään, eikä hän myöskään ole ahkera saati kohtelias. Jos häneltä jotakin pyytää, saa heti vastauksena lakipykäliä sähköpostilla, ja muka-tietävän vastauksen että hän tietää kaiken, että hänellä olisi jonkinlainen tietämys joka ohittaa järjen äänen tai ainakin minun järkeni äänen. Koko tyyppi ärsyttää. Saimme puhelimessa aikaan todella mehevän riidan kun yritimme ns keskustella jostakin ja ensin kinastelimme, sitten suutuimme ja lopulta aloimme suoraan sanottuna kirota (tai hän alkoi) niin että tuntui että kyseessä oli vain jalan polkemista ja suuttumista jonka taustalla on jotakin muuta.
Sitten yhtäkkiä viime kesänä hän olikin taas siinä, sovittelevana, ja yhtääkkiä tuntui että välillämme on jokin yhteys jota ei pitäisi olla, tai näin aikuisena päässä klikkasi ja mietin että olemmeko ihastuneita toisiimme? En saa mielestäni aikaisempaa huonoa kohtelua, ja koen että hän on muiden mielestä mukavampi kuin mitä minulle esittää. Näen häntä harvakseltaan, se on myönnettävä, Taas pari viikkoa sitten hän oli taas yhtääkkiä edessäni, ja jäimme kiinni toisiemme katseeseen, kuuntelin hänen ääntään ja tunsin että välillämme on jokin orastava yhteys, voisiko se olla ihastuminen tai ehkä hento rakastuminen? En aio tehdä mitään asialle tällä hetkellä, mutta tyypin persoona askarruttaa; toisaalta temperamenttinen, toisaalta jotekin äärimmäisen ihastuttava. Istun ja pohdiskelen, mietin aina välillä asiaa. Kyseessä ei ole mikään kohtalonomainen asia, mutta voivatko ihmiset olla toisiinsa ihastuneita koskaan toisiaan tapaamatta tai joutumatta asiaa ihastuksen kanssa käsittelemään?
Sitten yhtäkkiä viime kesänä hän olikin taas siinä, sovittelevana, ja yhtääkkiä tuntui että välillämme on jokin yhteys jota ei pitäisi olla, tai näin aikuisena päässä klikkasi ja mietin että olemmeko ihastuneita toisiimme? En saa mielestäni aikaisempaa huonoa kohtelua, ja koen että hän on muiden mielestä mukavampi kuin mitä minulle esittää. Näen häntä harvakseltaan, se on myönnettävä, Taas pari viikkoa sitten hän oli taas yhtääkkiä edessäni, ja jäimme kiinni toisiemme katseeseen, kuuntelin hänen ääntään ja tunsin että välillämme on jokin orastava yhteys, voisiko se olla ihastuminen tai ehkä hento rakastuminen? En aio tehdä mitään asialle tällä hetkellä, mutta tyypin persoona askarruttaa; toisaalta temperamenttinen, toisaalta jotekin äärimmäisen ihastuttava. Istun ja pohdiskelen, mietin aina välillä asiaa. Kyseessä ei ole mikään kohtalonomainen asia, mutta voivatko ihmiset olla toisiinsa ihastuneita koskaan toisiaan tapaamatta tai joutumatta asiaa ihastuksen kanssa käsittelemään?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Varmaankin kyseessä on hento rakastuminen. Paitsi silloin kun tyypin nimi on Timo se ei oo mahdollista. Muissa tapauksissa kyllä.
Miksi persoona mietityttää? Harva ihminen mikään stereotypia on. Eikö vähän jokaisessa ole keskenään ristiriitaisia puolia? Yleensä se kai menee niin, että joistakin ihmisistä jää kulmaa hioutumatta, koska 1) se on alunperinkin ollut liian vahvaa tavaraa tai 2) on ollut muita kompensoivia puolia, joiden avulla on ihan siedettäviä kulmiensakin kanssa. Tai yhdistelmä molempia.
Onhan kaikki menneisyyden riidat voineet johtua siitäkin että ootte herättäneet toisissanne ihan liian vahvoja tunteita ja olleet ihmisinä liian keskeneräisiä käsittelemään koko asiaa. Se kai helposti menee niin. Vaatii kasvua itsensä kanssa ja elettyä elämää väliin, jotta osaa olla oma itsensä eikä vain epäterve reaktio vahvoihin tunteisiin. Itseä harmittaa miten huonosti oon joskus tyhmyyksissäni reagoinut. Muistan joskus sen tunteen, että on ollut liian vaikeaa olla haavoittuvainen omien tunteiden kanssa mutta se veto toista kohtaan on ollut silti vahvaa. Sitten se on omassa sekavassa päässä kääntynyt niin että haluaa sellaisen ylitsevuotavan iholle menevän riidan. Jotta vaan tuntisi läheisyyttä toiseen, ilman että tarvitsee paljastaa koko sydäntään. Vihan turvallinen iholle pyrkivä läheisyys? Parempi oppia vähän sietokykyä itsessään, että voi antaa sen vetovoiman olla ihan vaan sitä mitä se on. Rakkautta, intohimoa, hellyyttä, välittämistä jne.
Järjellisesti ajateltuna tuskin ihmiset voivat olla toisiinsa ihastuneita tapaamatta ja käsittelemättä, mutta toisaalta hullujakin asioita tapahtuu. Eipä se kai hulluimmasta päästäkään olisi.
T. Timon idioottisisko
Tiedän, multa selvästi puuttuu pari pelleä sirkuksestani. Oon niin kuin lasten sakset, värikäs ja kivannäköinen mutten kauhean terävä. En edes onnistu kaatamaan vettä kengästä vaikka ohjeet on korkolapussa. Tai oon niin kuin 6-pack kaikilla kuudella tölkillä, puuttuu vain se muovijuttu mikä pitää paketin kasassa. Tiedän! 😂
T. Idioottisisko, jolla on kahdet aivot. Toiset on kadonneet ja ne toiset lähteneet etsimään niitä kadonneita.
Selvä narsisti tuo Timo.
Sinuna miettisin sisäisesti miksi ihastuit häneen.
Mikä on sinun elämässä ongelma?
On mahtavaa olla vain ihastunut, ilman mitään muuta tarkoitusta. Vapauttavaa. Arvo sinänsä. Hienoa, että ei rakasta vaan on vain ja vain on ihastunut.