Isä hylkäsi 1981

Ymmärrän. Harkitse ehkä silti käyntiä, itsesi vuoksi?

Mistä tiedät, että hän hylkäsi eikä äitisi käskenyt pysymään poissa elämästäsi? Katkerat äidit harrasti tuollaista vielä 90-luvulla. Tänä päivänä isällä on oikeuksia vaikka äiti olis mikä pirttihirmu, tuolloin ei ollut vielä.

Onhan näitä surkimuksia Suomessa. Olen pahoillani puolestasi. Tehnyt parhaansa kuitenkin. Anna anteeksi kaikki.

Luoja ei anna kunniaansa luoduilleen muutoinkaan.

Voihan se olla niinkin, että jos ihmisestä ei ole mitään muistoja voimiensa vuosilta, ei ainoaa muistoa kannata hakea kuolinvuoteelta. Joskus vain on liian myöhäistä tehdä enää mitään. Onko arvoa sillä, että kuoleva viimeisiksi hetkikseen saisi jonkin rauhan, vai tulisiko vain entistäkin ahdistuneemmaksi. Tietyssä mielessä viimeisten vuosien muistisairaudet ovat armollisia, oman elämän virheitä ei tarvitse kelata vaan voi elää lapsen tavoin hetkessä. Memento mori tulisi muistaa jo nuorempana. Tatuoida vaikka se pääkallo....

Antikristilliset selitykset ovat mielen harhaa.
https://www.tv7.fi/arkki/isan-rakkaus/james-jordan-ja-pirkko-jalovaara-2-4_p14953/

Olisiko kuitenkin sinun itsesi kannalta parempi kuunnella, mitä hänellä olisi sanottavaa. Ehkä hän rakasti sinua paljon ja haluaa kertoa sen.

ei maksa vaivaa. =/

oman isäni ja äitini vuoksi, elämäni on ollut silkkaa helvettiä jo,
tai tulee olemaan 25 tasan, =/

se on pitkä aika olla vuodepotilaana täysin, heidän tyhmyytensä takia,

täytyy olla aika hemmetinmoinen pinna, jos antaa heidän tyhmyytensä
anteeksi, =/

eikä minulla ole sellaista, kaikkea ei voi antaa anteeksi,

ei nyt, eikä koskaan,

25 vuotta,