ei tämä ikävä ole yhtään kivaa enää. Muistatko kerran kun puhuit jostain tv-ohjelmasta ja mä vaan myötäilin ja tuijottelin sua. Kaipaan sitä ja niitä muita hetkiä sun läheisyydessä. Pieniä hetkiä elämässä, joita muistelee lämmöllä. Kaipaan sun olemusta ja sitä miten hyvä sun seurassa oli olla.
Oikeesti hei
Anonyymi
15<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Suosittelen ensin pieniä hetkiä hänen kanssaan ja sitten vähän isompia hetkiä. ❤️ Askel kerrallaan . . .
Annathan hänen tottua sinuun . . .
Luitko edes aloitusta?
Joko taas menetän pääni? (Pääkky poikki pulisematta! )
En muista
Voi olla, että olen puhunut ohjelmasta, en vain muista mistä.
Siitä onkin jo aikaa. Ei hänkään varmaan muistaisi. Mä en unohda.
Onko yli vuosi?
On siitä yli vuosi.
Vastasin aiemminkin tähän, mutta yllättäen se poistui.
Nimi josta ap haaveilee?
Miksi kertoisin? Sun vuoro kertoa jotain. Jos haluu saada on pakko antaa vai miten se meni.
Kalastele rauhassa!
Samat sanat sulle. Olen ainoa tässä viestiketjussa, joka on sanonut jotain. Idiöötti olet nyt.
Hänen kanssa oli nimenomaan ne pienet hetket. En muista TV-ohjelmista puhuneeni, mutta paljon muusta kyllä: Luonteesta, omista urheilutaustoista, lapsistani, 10kg kauppakasseista mitä saa kotiin kantaa, arvoihin liittyvistä asioista, taisi kerran aihe sivuta kuukautisiakin ja ferriniiniä, tiedettä, työuraa ja monta muuta aihetta. Aihe ei ollut se tärkein asia, vaan koko kropan ja mielen valtasi hyvä olo. Vaikka kuinka olisi ollut huonolla tuulella, pienen keskustelun jälkeen hymyä riitti ja hyvän olon hormonit valtasi kehon.
En ole koskaan kenenkään muun kanssa noin kokenut, enkä osaa sitä selittää muulla kuin samalla aaltopituudella ja rakkaudella tietysti.
Kun tuo arjen läsnäolo on noin vahva ja sai hyvänolon hormonit hyrräämään, pelkkä kämmenten vastakkain pitäminen sai melkein oegastisen olotilan, niin.... Olen monen monta kertaa miettinyt miltä suudelma tai halaus olisi tuntunut? Tai herkkä rakastelu. Tai intohimojen nopea ja kovempi purkaus. Luulen, että en pysty edes kuvittelemaan millainen oksitosiinin, dopamiinin ja endorfiinien myrsky se vaikuttavuudessaan olisi.
En usko, että koskaan sitä pääsen kokemaan noita edes kerran. Harmi, mutta en voi sille mitään.
Niin, tässä on oma viehätyksensä, mutta kyllähän toisen lähelläolo on tärkeetä, niitä hetkiä ei vaihtais mihinkään, rauhaa ja jännitettä yhtä aikaa.
Kommentti on lähetetty onnistuneesti