ihan mielen kiinnolla kyselen että mitä etuja ja haittoja on normaalisynnyttämisessä ja keisarin leikkauksessa..??..entä jos synnyttää "normaalisti" niin voiko ponnistaessa tulla ulostetta ja virtsaa..? saako sitä estettyä??
etuja & haittoja??
utelias..
424117
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 42
Vanhimmat
Alatiesynnytyksen hyviä puolia: lapselle luonnollinen syntymä, hänellä on aikaa sopeuttaa itsensä kohdunulkoiseen elämään, äiti saa lapsen heti rinnalleen, maito nousee nopeammin rintoihin, komplikaatioriskit pienemmät, kohdun parempi supistuvuus, äidin vointi kohenee yleensä nopeammin.
Alatiesynnytyksen huonoja puolia: useinmiten kivulias, pitempi kestoinen kuin leikkaus, mahdolliset repeämät,joskus joudutaan silti leikkaukseen kesken alatieyrityksen.
Keisarinleikkauksen hyviä puolia: kivuton, elektiivisessä eli suunnitellussa leikkauksessa äiti on hereillä, isäkin saa näihin tulla mukaan, ajankohta tiedossa, lyhytkestoinen.
Keisarinleikkauksen huonoja puolia: toimenpiteet sisältää aina tiettyjä riskejä, sectiossa mm. erilaiset tulehdukset (kohtu, haava), verenvuodot ovat paljon yleisempiä kuin alatiesynnytyksessä. Lapseen pääsee tutustumaan vasta heräämössä olon jälkeen(n.2-3 tuntia), maito nousee hitaammin rintoihin, hitaampi paraneminen, haavakipu, rajoitettu nosteleminen, virtsatieinfektio usein johtuen rakon katetroinnista.Lapsella joskus ns.adaptaatiovaikeuksia, koska hänet vauhdilla maailmaan tuodaan hän ei aina kerkeä muuttamaan kohdunsisäisiä toimintojaan kohdunulkoisiin sopiviksi.
Tässä jotain , varmasti näitä on lisääkin!
Eli kyllä, useinmiten alatiesynnytyksessä tulee jonkun verran sekä pissaa että kakkaa, se on täysin normaalia eikä sitä äiti välttämättä huomaa ponnistellessaan.
Edelliseen vielä jatkoksi, alatiesynnytyksessä paikat venahtaa..sektiossa pysyy paikat timminä,tosiasia,vaikka herättää vihamielisyyttä ja kateutta synnyttäneiden kesken.Molemmilla tapaa synnyttäneiden kuuluu tietty vahvistaa alapään lihaksia,koska raskausaika pehmittää alapäätä valmiiksi.Mutta sektio äiti on se jolla on piukat paikat edelleen.Tämä turhamaista,mutta seksuaalisesti hyvä tietää.
Millä perusteella väität noin? Periaatteessa tietenkin voisi synnyttää ensin sektiolla ja toisen sitten alateitse ja väittää, että toisella kerralla paikat löyseni, mutta silti se olisi vain yhden ihmisen kokemus. Löytyykö jostakin joku luotettava tutkimus, jossa on haastateltu (ja mahdollisesti jopa kliinisesti tutkittu) tilastollisesti riittävä määrä sektiolla ja alateitse synnyttäneitä sekä synnyttämättömiä naisia?
Itse olen synnyttänyt kolme isokokoista lasta, enkä pidä itseäni mitenkään löysänä. Jumpannut olen. Enkä ole kateellinen enkä vihamielinen kenellekään.
Lisäksi vielä, että jos paikat löystyvät, niitä voi kiristyttää ja se on paljon pienempi leikkaus kuin sektio.
Alateitse synnyttäminen pelottaa naisia ja siihen liittyy kaikenlaisia myyttejä. Ei niitä kannata totena ottaa.
Mulla kokemusta sektio naisesta ja alatie synnyttäjästä,ja takuulla pitää paikkaansa,eihän se alapää voi olla sama jos pukertanut kolmi tai viiskilosen mukulan alakautta tai pienestä viillosta..hei haloo,kateutta taas!
Järkikin sanoo,että eroa on,kummalla tapaa synnyttää paikkojen suhteen.Miten muka nainen voisi palautua entiselleen alatiesynnytyksen jälkeen,varmasti jumpasta hyötyä,mutta ei se ihmeitä tee.Sektiossa alapää säilyy entisellään,jos vahvistaa alapään lihaksia jumpalla ,koska raskausaika pehmittää alapäätä valmiiksi,synnytti millä tavalla vaan.Itse olen synnyttänyt alatietä,ja hyväksyn,etten ole entiselläni,ahkerasta jumpasta huolimatta.Kun neitsyyden menettää,niin eihän immenkalvoakaan umpeen saa,vaikka siihen lujasti uskoo.Tuntuu hassulta,miten alatie synnyttäjät järjestään vakuuttaa ,että paikat entisellään.Jos vähänkin gynekologiasta tietää,niin tuo mahdottomuus.Hyväksytään tosiasiat,seksiin kuuluu muutakin ,kuin tiukka alapää!
Löystyyhän ne paikat normaalis synnytyksessä,mutta eipä sillä sängyssä miehen mielestä niin merkitystä.Sektio mielestäni kuuluu vaan äideille,joilla siihen lääketieteellinen syy.Riskitkin paljon suuremmat,kuin alatiesynnytyksessä,joten suodaan se alapään tiukkuus niille.Vauvahan se pääasia on;)
Mutta eipäs ole avio-onni sen hehkeämpää sektio äideillä kuin alatiesynnyttäneillä,jotkut hölmöt äidit vaan luulee että kun vonkaa sektion niin tie autuuteen loppu elämäksi on turvattu,kun"pimppa"timmissä kunnossa..mutta samanlailla miehet vieraissa juoksee,samanlailla eroja tulee,thats life...
Ei naisen vika jos miehellä pieni ja valittaa sitten että naisella löysä...seliseli
Vai kovin oli negatiivissävyinen tuo kätilön kirjoitus.Huonosti olet jumppasi hoitanut jos harmissasi vielä olet.Nykyaikana synnyttäjät valittavat paljon ja kaikki on muiden kuin omaa syytä.Mulla ainakaan ole mitään pyllyssäni valittamista, mutta minä olen hoitanut itseäni ennen ja jälkeen synnytyksen.Kätilönä varmaan tiedät että monet synnyttäjät ylipainoisia eivätkä liiku juuri ollenkaan,ja tietty ärsyttää kun siitä neuvolassa sanotaan..Mutta itsetunto koostuu miehellä ja naisella muustakin kuin pilin pituudesta tai pimpin tiukkuudesta...koetahan sinäkin kätilönä käydä vaikka terapiassa jos se sinulle ongelmaksi ollut.Vain niin voit auttaa ja kannustaa muita synnyttäjiä...
minulla on sektiolapsi. yllätys oli, että myös sektion jälkeen oli virtsankarkailua, eli sitä samaa löysyyttä mitä oli alatiesynnytyksenkin kokeineilla!!
kätilöt ja fysioterapeutit sanoivat, että myös sektiossa elimistö valmistautuu alatiesynnytykseen ja paikat löystyvät ja palautuakseen vaativat samalla tavalla jumpan kuin alatiesynnytyksenkin kokeneet.
kätilöiden pitäisi hoitaa alatiesynnyttäneiden äitien jälkihoito ja tikata heidät kunnolla, eikä jättää tikkaamatta, vain koska homma on epämiellyttävää, vie aikaa ja kahvillekin olisi kiva päästä, ja kukaan ei tule tarkistamaan että onko vai eiko ole tikattu ...
juuri siksi, että synnyttäjä on niin kätilön mielivallan armoilla, monet haluavat sektion, se on edes jotenkuten hallittavissa.
No vähiin on jääneet sun kokemuksesi naisista jos on vain kahdesta...
Jos sulla olisi enempi kokemusta useista naisista, huom. aikuisista naisista, niin tietäisit että on niitä tiukempia ja väljempiä ihan synnyttämättömissäkin naisissa, siis joilla ei raskauksia ole ollut vielä ainuttakaan!
Ja tietäisit myös että on niitä löysiä sektoiduissa ja taas tiukempia alakautta synnyttäneissäkin!
No hei, kyllähän ne kätilöt työnsä tekevät ja varmasti parhaansa! Tuon kätilön nimimerkin aitoutta minänkin kyllä epäilen suuresti.
Eiköhän meistä terveydenhuoltoalalla työskentelevistä ihmisistä suurin osa tee sitä työtä sydämellään ja kaikella parhaalla mahdollisella ammattitaidollaan!
Tuo kätilö kirjoitti ihan asiallisen kirjoituksen,en epäile yhtään! Suuresti epäilen taas sinun hoitaja-tittelisi aitoutta!!!!!
Lantionpohjalihakset heikkenevät usein jouduttuaan venymään ankarasti synnytyksessä.Pelkkä ylipainokin tekee saman.Lantionpohja lihasten vahvistaminen tulisi aloittaa jo vuorokauden kuluttua synnytyksestä.Nainen ja mies nauttii seksistä silloin huomattavasti enemmän !.Murkkuiästä alkaen näitä lihaksia tulisi treenata pari kertaa viikossa.Viimeistään äitiysneuvolassa ja synnytysairaalassa tämä otetaan puheeksi.Tällä ilolihaksen treenamisella voi pelastaa paljon seksielämää,eikä tarvi kärsiä virtsankarkailusta missään elämänvaiheessa.Parasta lääkettä lösytymiseen on siis treenaus,tutustukaahan geishapalloihin .Kenenkään ei tulisi tuudittautua siihen,että paikat ei löysty synnytyksessä,varsinkin alatiesynnyttäjä on kovilla.Pienellä jumpalla voi merkittävästi parantaa elämänlaatua.Ps.tämä selvityksenä,jos jollekkin tämä vielä epäselvää
"juuri siksi, että synnyttäjä on niin kätilön mielivallan armoilla, monet haluavat sektion, se on edes jotenkuten hallittavissa."
Olisi kiinnostavaa tietää, miten sinä kykenet sektiotilanteen hallitsemaan. Silloin on aina kiire saada lapsi ulos eikä sinua ehdi kukaan kuuntelemaan eikä kyselemään, mitä kenties haluaisit. Siinä sinä makaat puudutettuna ja yli puolet itsestäsi tunnottomana niin, ette tedes tiedä, mitä sinulle tehdään leikkauksen aikana. Vauvaasi et saa syliisi ja rinnoillesi heti, vaikka haluaisitkin, sillä sen jälkeen, kun vauva on maailmassa, pitää sinut vielä parsia kokoon ja ehjäksi eikä sinulla silloin voi olla vauvaa sylissäsi. Ethän puudutuksen takia edes tuntisi, onko vauva sylissä vai ei.
Alatiesynnytyksessä sen sijaan sinä voit aika pitkälle valita, miten synnytys toteutetaan. Voit valita sekä supistelluvaiheen että ponnistusvaiheen asennon; voit keskustella tarvittavasta kivunlievityksestä kätilön ja lääkärin kanssa; voit omalla asenteellasi ja käytökselläsi vaikuttaa aika pitkälti siihen, miltä synnytys sinusta tuntuu. Kun vauva on maailmassa, miehesi saa halutessaan leikata napanuoran ja sinä saat vauvan heti sekä syliisi että rinnoille ensi-imemistä varten. Kun vauva on pesty ja muut tarvittavat hoidot on tehtynä, saat vauvan heti viereesi ja voit taas seurustella sen kanssa heti ja jaksat jo aloitella hoitamistakin. Eli hallitset tilanteen hyvin pitkälle ihan itse, _jos_ vain olet siihen varautunut ja niin haluat.
Minäkin sain muutama vuosi sitten alateitse lapsen. Mahani kasvoi valtavasti, painoa tuli paljon ja kaikki lähti parissa kuukaudessa synnytyksen jälkeen. Nyt, kun neljä vuotta tapauksesta on kulunut, minun vyötärön ympärykseni on ihan sama kuin ennen raskautta ja painokin sama (ollut jo pitkään), joten olen näiltä osin palautunut täydellisesti.
Alapään palautumisesta ei ole muita todisteita kuin oma tuntemus ja miehen mielipide ja molemmat puoltaa sitä, että se on palautunut entisiin mittoihin. Miksi se olisi niin mahdotonta, kun venyminen muualtakin korjaantuu?
Mulla ei siis todellakaan järki sano, et miksi toisaalta palautuu ja toisaalta ei?
Olen kyllä usean kaverin kamalaa sektioarpea ja sen ympärillä olevaa löysää ja rumaa nahkaa kauhistellut itsekseni. Ei mulle koskaan sellaista!
Sektio viilto tehdään poikkeuksetta hyvin alas bikinirajaan vaakasuoraan karvoituksen sekaan,mulla muistona haalea pieni arpi,joka ei erotu,ja vatsa on litteä! Harrastan kyllä liikuntaa! Viilto tehdään lihavilla ja hätäsektiossa pituussuoraan..oiskohan tuo syynä ystäväs vatsaan? tai sit se laiminlyönyt vatsalihaksensa.No,ainakin paikat on tiukkana,verrattuna teihin alatiesynnyttäjiin!
myös näkyy. Itselläni ei ole ainakaan sellaista karvapehkoa, että sen alle mahtuisi mikään arpi piiloon. Ei kai sitä sentään häpyluun läpi leikata?
Joo, kyllä niillä kavereillakin on leikkausarpi vaakasuorassa ja bikinirajan alla. Eipä sitten mennä enää nakurannalle, kuten aikaisemmin. Arven päällä on ihmeellinen makkara, mitä ei ole aikaisemmin ollut. Hoikka on. Vatsalihastreeneistä en ole kysynyt.
Mulla ei ole mitään haittaa ollut alatiesynnytyksestä. Itse en ainakaan tunne mitään löystymistä tapahtuneen, mikä ei olisi palautunut (aivan kuten se sun vatsasikin). Eikä ole arpea.
Piilossa on minunkin viiltoni,ihan tuohon karvoituksen rajaan tehty vaakasuoraan.
Pari vuotta sektiosta,arpi miltei näkymätön.
Ihan saa olla mitkä minibikinit,stringit vaan,ei näy :)
Sun ystävällä joku häiriö arven kasvussa,ei tuo normaalia todellakaan ole.Leikkausarpi aina normaalisti huomaamaton!
Aivan höpönlöpöä että paikat jäisivät muka "venähtäneeksi" alatiesynnytyksen jälkeen. Meillä ei ainakaan ole seksielämä muuttunut millään tavalla vaikka olen alakautta vauvani synnyttänyt.
Enpä usko että miehelläni olisi kauheasti haluja jos olisin jollain tavalla väljäksi jäänyt.
Kyllä meillä alatiesynnyttäjillä isompi värkki on,ei mahda mitään.Eri kokoset on kuukautiskupitkin alatie synnyttäneelle tai sektioäidille.Miehet valittaa kyllä täällä netissäkin ,kun seksi ei tunnu enää niin hyvältä,kun nainen synnyttänyt.Mutta seksielämään voi vaikuttaa muutenkin,kuin tiukalla alapäällä.Sektiossa niin paljon riskejä,että mieluummin annan paikkojen vähän venähtää,kun otan niin isot riskit.Julkkisäidit synnyttää sektiolla,mutta heillä kai suuremmat vaarat et mies lähtee piukkisten perään.Olen itse sitä mieltä,että elämä muuttuu vauvan jälkeen,niin paljon,että ei tuolla asialla kannata vaivata itseään,murehtia voi,jos oikeasti aihetta on.Kautta aikojen on naiset synnyttäneet,ja miehet haaveilleet synnyttämättömien piukoista paikoista,mutta mitä väliä? Rakkauteen kuuluu ihan muut jutut.
Kyllä meillä alatiesynnyttäjillä isompi värkki on,ei mahda mitään.Eri kokoset on kuukautiskupitkin alatie synnyttäneelle tai sektioäidille.Miehet valittaa kyllä täällä netissäkin ,kun seksi ei tunnu enää niin hyvältä,kun nainen synnyttänyt.Mutta seksielämään voi vaikuttaa muutenkin,kuin tiukalla alapäällä.Sektiossa niin paljon riskejä,että mieluummin annan paikkojen vähän venähtää,kun otan niin isot riskit.Julkkisäidit synnyttää sektiolla,mutta heillä kai suuremmat vaarat et mies lähtee piukkisten perään.Olen itse sitä mieltä,että elämä muuttuu vauvan jälkeen,niin paljon,että ei tuolla asialla kannata vaivata itseään,murehtia voi,jos oikeasti aihetta on.Kautta aikojen on naiset synnyttäneet,ja miehet haaveilleet synnyttämättömien piukoista paikoista,mutta mitä väliä? Rakkauteen kuuluu ihan muut jutut.
Kyllä meillä alatiesynnyttäjillä isompi värkki on,ei mahda mitään.Eri kokoset on kuukautiskupitkin alatie synnyttäneelle tai sektioäidille.Miehet valittaa kyllä täällä netissäkin ,kun seksi ei tunnu enää niin hyvältä,kun nainen synnyttänyt.Mutta seksielämään voi vaikuttaa muutenkin,kuin tiukalla alapäällä.Sektiossa niin paljon riskejä,että mieluummin annan paikkojen vähän venähtää,kun otan niin isot riskit.Julkkisäidit synnyttää sektiolla,mutta heillä kai suuremmat vaarat et mies lähtee piukkisten perään.Olen itse sitä mieltä,että elämä muuttuu vauvan jälkeen,niin paljon,että ei tuolla asialla kannata vaivata itseään,murehtia voi,jos oikeasti aihetta on.Kautta aikojen on naiset synnyttäneet,ja miehet haaveilleet synnyttämättömien piukoista paikoista,mutta mitä väliä? Rakkauteen kuuluu ihan muut jutut.
Kiva tää suomi24,tuli sit kolmeen kertaan! Pientä teknistä ongelmaaa vaihteeksi,olen pahoillani!
Olen kaksi lasta alateitse synnyttänyt enkä pysty vieläkään minkäänlaisia tampooneja käyttämään, koska kaikki ovat epäimiellyttäviä, pieninkin !
Jos tämä on emättimen koon mittari, tampoonin koko, niin sitten ainakaan minulla ei alatiesynnytykset ole tilannatte huontaneet!
olen käyttänyt sekä ennen, että jälkeen synnytysten ja aina ovat pysyneet paikoillaan. En muuten tiennyt, että sillä se tiukkuus mitataan.
Molemmat lapseni on jouduttu synnytyksen lopulla leikkaamaan maailmaan.(Eli olen kokenut myös normaalit avautumisvaiheen supistukset)Kolmas sectio edessä muutaman kuukauden kuluttua.Jos voisin valita synnyttäisin normaalisti.Kivuton sectio on silloin kun leikataan.Jälkikivut ja toipuminen ovat sitten oma lukunsa.Yksilöllistä toki on kuinka kipeä on ja millaisia "vaurioita" leikkauksesta jää.Minulla kivut ovat olleet todella kovat useita päiviä,ensimmäisen jälkeen pari viikkoa.Vauvaa en pystynyt alkuun hoitamaan ja se harmittaa kovasti jälkikäteen.Muistona leikkauksesta vatsassani ei ole arven ympärillä pitkällä matkalla ollenkaan pintatuntoa ja sisällä on kipeitä kiinnikkeitä.Tunnen äitejä jotka ovat sekä alakautta tehneet että section kokeneet ja kaikki he valitsisivat mieluummin alatiesynnytyksen.
Omana kokemuksena voin kertoa, että olen kaksi isokokoista lasta synnyttänyt ja eipä siitä ole muuta jäänyt kuin muutaman kuukauden kivut ja sitten on paikat terveet ja parantuneet. Tuo tiukkuus / löysyys -keskustelu on niiin naurettavaa ja lapsellista minusta.
Mieheni on sanonut, ettei minun paikoissani ainakaan ole järisyttäviä muutoksia tapahtunut ja tunnenhan minä sen itsekin koska olen aina paikkojani tutkinut ja tiedän millaiset ne on, sekä ennen synnytyksiä ja synnytysten jälkeen. Ainut muutos on se, että itse koen orgasmit paljon voimakkaampina ja seksin muutenkin erilaisena (=parempana) synnytysten jälkeen. On siinä naisen pimpan koossa eroa muutenkin, on löysempiä ja on tiukempia jo ennen ainutta synnytystäkään! Tuttuni jouduttiin sektoimaan ja hän manasi miten oli vielä vuoden kipeä sen toimenpiteen jälkeen ja tunsi omituisia vihlaisuja ja kipuja tuolla naistenelimissä sen leikkauksen jälkeen. Ei ollut mitenkään suunniteltu sektio vaan jouduttiin siihen kun ei vauva tullut ulos. Itsellä on suoli tyhjentynyt luonnostaan jo ennen synnytystä, eikä siinä ole pissaa ainakaan tunnut, ehkä vähän suolen sisältöä, muttei sillä ole mitään merkitystä siinä vaiheessa!
Hienotunteinen mies ei virkkaa mitään ,vaikka nainen ois kuinka löysä.Kaihollahan sitä entistä piukkuutta muistelee ,no onneksi on se mielikuvitus..onhan se selvä ero synnyttämättömällä tai synnyttäneellä,on kuin yö ja päivä,pahoittelen naiset.Mutta jos mies naistaan rakastaa,niin eihän rakastaan loukkaa.Kaikki hyvin,kun on hiljaa.
Ei minun mieheni tarvitse olla hienotunteinen, katsos kaikki naiset ei ole nirppanokkia ja suutu / loukkaannu kun asioista osataan keskustella fiksusti!
Ero kuin yöllä ja päivällä... eli kerrotko kuinka monesta naisesta sinulla on kokemusta, sellaisista siis joiden kanssa olet ollut ennen synnytystä ja sitten synnytysten jälkeen? Katsos kun on naisia jotka eivät synnytysten jälkeen treenaa ollenkaan mitään lihaksiaan ja siinä on se syy, jos naisesi tuntuu "löysälle". Ja meillä on se seksi ainakin niiin paljon muuta kuin sitä että jonkun tiukkuudella tai suuruudella olisi jotain erityistä merkitystä. Niin ja miehelläni on ihan keskikokoinen se varustus. Ja tuntuu ihan yhtä hyvin "täyttävän" kuin ennenkin! :)
No kyllä sen jokainen nainen itse tietää milloin on löystynyt vai eikö ole... ei siihen miehen kertomista tarvita! Koittakaa jo tajuta että naisetkin on yksilöitä tässä asiassa. Ihan sama kuin toiselle jää pienestä haavasta pitkäksi aikaa arpi, toiselle ei mitään... kudokset ja niiden palautusmiskyky on erilainen eri naisten kohdalla. Ei tarvitse yleistää!! Ihan sama kuin naiset kommentoisi miten KAIKKI miehet lösähtää, läskistyy ja kaljuuntuu avioliiton, lasten ja iän myötä... siitä ne halut enempi menee kuin löystyneestä tavarasta! Heh!
Yleisesti ottaen leikkaus on leikkaus, siis aina omat riskit liittyy sellaiseen kuten varmaan voit jo pelkällä ajattelulla päätellä siitä että vatsan päälle tehdään haava ja mennään kaikkien kudosten läpi kohtuun. Tulee tikkejä ja tietysti on aina leikkausten jälkeisten kompikaatioiden riski.
Alatiesynnytys on tietenkin "luonnollisempi" tapa synnyttää ja tästä yleisesti ottaen toipuu ja paranee nopeammin. Yksilöllisyys siis tietenkin pitää huomioida. Toiset sanovat taas toipuneensa sektiosta nopeammin ja toiset taas alatiesynnytyksestä, jos ovat kokeneet molemmat!
Pissan tai kakan tuloa et voi mitenkään "pidätellä" ja estää, koska siinä tilanteessa yrität täysillä voimilla työntää ja ponnistaa sen vauvan ulos. Eikä siinä ehdi sellaisia edes huomata tuleeko sieltä muutakin kuin vauva. Turha sellaista on nolostella ja miettiä etukäteen että se olisi mitenkään nöyryyttävää.
Näiden keskustelujen pohjalla en kyllä osaa itse päättää juuta enkä jaata sektion ja alatiesynnytyksen suhteen, taitaa olla koko touhu muutenkin joka tapauksessa kivulloinen (ainakin minulle), valitsi sitten kumman tahansa.
Ja tämä "löysät paikat"-keskustelu olisi saanut olla ihan oma otsikkonsa taikka fooruminsa, en ymmärrä koko keskustelua. Minua ei ainakaan synnytyshommassa tosiaankaan kiinnosta muu kuin lapseni ja oman kroppani vointi sekä se, miten paljon joudun kärsimään ennen ja jälkeen. Miehet haistakoon huilu, jos eivät ole tyytyväisiä äidin läpikäymiin synnytyskokemuksiin ja seuraamuksiin. Synnytys kun ei olekaan mitään lasten leikkiä esileikeistä puhumattakaan..
Haluaisin sektion ja syitäkin siihen löytyy, mutta tuntuu siltä, ettei kovin kivaa ole sekään. Alapään malli ja mukavuus penistä ajatellen ei ole lainkaan syylistallani, ei ole edes käväissyt mielessä.
Eka synnytys oli niin kivulias, että sellaista pitkittynyttä repimisen tuskaa jos joutuu kokemaan, niin huhhhuh. Ennemmin kuolen kuin koen sen saman uudestaan.
En ole vielä kertaakaan törmännyt naiseen,joka ei olisi miettinyt miten paikat muuttuvat synnytyksessä.
Nauratti lukea lauseesi "alapään malli ja mukavuus penistä ajatellen ei ole lainkaan syylistallani,ei ole edes käväissyt mielessä" Jos sinua ei kiinnosta muu synnytyksessä,kuin lapsen ja oman kroppasi vointi,niin mitäköhän kropan vointia tarkoitat?
Synnytyskipuihin saa tehokasta kivunlievitystä,ja pelkosi otetaan huomioon ,kun sen neuvolassa avoimesti kerrot.Kivuista ei tarvitse kärsiä,ja pelosta kärsivä otetaan huomioon,sitä vartenhan on ns.pelkopolitkin.
Kivun hallitseminen on tärkeää synnytyksessä,synnytyksen edistymisenkin kannalta.
Alatiesynnytys on AINA turvallisempi vaihtoehto synnytykselle.Miksi naiset haluaa sektion? Kipujahan siinäkin on,eikä yhtään vähemmän kuin alatiesynnytyksessä.
Eli mikä on se painavin syysi? Pohtiessasi sektio vaihtoehtoa?
Lainaus kirjoituksestasi: "Synnytyskipuihin saa tehokasta kivunlievitystä,ja pelkosi otetaan huomioon ,kun sen neuvolassa avoimesti kerrot.Kivuista ei tarvitse kärsiä,ja pelosta kärsivä otetaan huomioon,sitä vartenhan on ns.pelkopolitkin." Juu kirjoittaja ei voi olla muu kuin mies kun menee tuollaista laukomaan eikä tiedä synnytyksestä yhtään mitään! Kivuista ei tarvitse kärsiä... Pah! Kuule ilman kipuja ei kukaan ole vielä tähän päivään mennessä synnyttänyt!
Olikin kyse kivun hallinnasta! On olemassa hallitsematonta kipua,että hallittua.
Kipua voidaan hallita tehokkaalla kivun lievityksellä.On mahdollista synnyttää siedettävillä kivuilla,silloin kipu ei hallitse synnytystä.
Ymmärrät mitä ajan takaa,jos haluat .Sektio tai alatiesynnytys ei ole koskaan täysin kivuton,sellaista en ole edes väittänyt. Ihmettelen vaan mitenkä sektio muka on toisista helpompi tapa ,kipujenkin suhteen.
Synnytti millä tavalla vaan,niin kivutta se ei käy.Mutta tehokkaaseen kivunlievitykseenkin on mahdollisuus,sitä ajoin takaa.
Synnytykseni oli niin kivulias aikanaan, että en sen veroista maan päällä usko muuta kipua olevan. Leikkauskivut ovat kaukana siitä. Kyllä koirakin muistaa, kun sitä oikein kunnolla satutetaan, se on niin yksinkertainen asia. Menetin aikanaan ensimmäisessä synnytyksessä luottamuksen hoitohenkilökunnan kivunpoistoon tyystin, enkä ole ainoa. Minkäs traumalleen voi. Leikattuna osaan verrata noita kipuja toisiinsa, eikä mikään ole hirveämpää kuin se, että kivunlievitystä ei "sattumalta" saa - moneen tuntiin. Näitä sattumia sattuu sairaaloissa varmasti jatkuvasti synnyttäville edelleenkin, siitä lyön vetoa. Sen tunnusti minulle äitiyspolin lääkärikin tänään ihan suoraan. Mutta kaikki eivät jaksa keskittyä valittamaan, kun on parempaakin tekemistä, se lapsi tietty silottaa ja pyyhkii tätä tuskan hetkeä mielestä - tarpeettomasti. Ei me synnyttäjät olla mitään marttyyreita enää nykypäivänä. Joillakin on tietty synnytys onnekkaampi ja helpompikin. Mutta minä jaksan valittaa koko loppuelämäni, koska luottamustani ei saada lupailuilla enää takaisin kun se on kerran menetetty. En tunne mitään pahempaa rangaistusta ihmiselle kuin sellainen kipukokemus, joka vielä olankohautuksella sivuutetaan. Jos ihmiset olisivat kaksineuvoisia, niin kyllä vaan, kipuasia olisi huomioitu aivan toisella tavalla. Kun miehetkin synnyttäisivät ja saisivat traumoja, masennusta ja terveydenmenetystä ylipäätään ihan sitä itse asiaa ajatellen.
"Pah! Kuule ilman kipuja ei kukaan ole vielä tähän päivään mennessä synnyttänyt!"
Tuohan ei pidä paikkaansa. Minä ainakin olen kaksi lasta alakautta tähän maailmaan pukannut, enkä ole mitään kipuja tuntenut. Supistuksista en tiennyt kuin kädellä mahasta kokeilemalla ja tuntemalla, kun se koveni.Istua saatoin heti osastolle tultuani, vaikka episitomiat tehtiinkin ja puudutuksen kera ommeltiin.
Maito nousi ajallaan ja eka lapsen kohdalla siitäkään ei aiheutunut tuskaa, kun vauva imi; kakkosen kohdalla rintoja vähän kiristi, kun vauva joutui toiseen sairaalaan kauas minusta heti synnyttyään, enkä siksi ole kakkosta voinut imettää.
No voit kyllä olla todella onnellinen jos et ole mitään kipua tuntenut! Luulen että olet varmasti 1 / 1 000 000 synnyttäneestä naisesta joka näin voi sanoa.
Itsellä on ainakin tuo kipu suurimpana syynä joka rajoittaa mahdollista lopullista lapsilukumäärää. On se ollut sen verran tuskaliasta ja työlästä, että monesti on paniikki iskenyt kun uutta jälkikasvua on suunniteltu ja harkittu... viime metreillä tullut usein paniikki ja sitten onkin taas pillerit kaivettu kaapista kun tulee tuskanhiki pelkästä synnytyksen ajattelemisesta.
Kuule. Täällä on yksi raskausviikolla 27 oleva nainen, jota ei pätkääkään kiinnosta, miten paikat muuttuu synnytyksessä. Ei yhtään. Minua ei kiinnosta yhtään muuta kuin vauvan hyvinvointi synnytyksessä ja se, että olisin itse siinä kunnossa, että pystyn hoitamaan vauvaa. Ihan oikeasti, mulle on ihan sama tällä hetkellä ja on ollut koko raskauden ajan, muuttuuko mun paikat synnytyksessä vai ei, tuleeko arpia vai ei jne.
Ja mä olen ihan täyspäinen aikuinen ihminen, en tiedä ollaanko törmätty toisiimme, mutta kyllä tällainenkin täältä Tampereelta löytyy, usko pois vaan.
Voi herranjumala sentään!
Tulin lukemaan tätä keskustelua, kun on varmaan sektio tulossa ja olisin mielelläni lukenut sektion kokeneiden äitien kokemuksia esim. toipumisesta ja kivuista ja siitä, jaksoiko aluksi hoitaa vauvaa. Ja täällä j....lauta jauhetaan vaan pimpsan koosta.... eikö muuta murhetta tai ajatusta ole? Voisitteko mennä johonkin muulle palstalle pohtimaan, mitä miehet haluaa ja mitä naisille tapahtuu synnytyksen tai ikääntymisen myötä? Olisiko mahdollista?
Okei, kai se on jo uskottava, ettei täältä voi saada lukea kenenkään kokemuksia ilman tuota eipäs-juupas jankkaamista..... Ja jollekin on käynyt näin ja noin, niinpä kaikille pitää käydä samanlailla.... huh huh.
Koittakaa jaksaa erikokoisten elimienne kanssa.
Se vaan sattuu olemaan niin, ettei kukaan selviä tästä elämästä ilman muutoksia omassa kropassa eikä lopulta selvitä edes hengissä.