Tyttö rakastui poikaan. Poika rakastui tyttöön. Ja he elivät onnellisina elämänsä loppuun asti...
Huokaisin. noin mä olisin sen halunnut menevän. Mutta ei. Alku oli totta: Tyttö rakastui poikaan, joka oli häntä kaksi vuotta nuorempi. Mutta poika ei rakastanut tyttöä, vaan pikemminkin inhosi häntä. Ja tuo tyttö olen minä. Ja ensi vuonna menisin eri kouluun yläasteelle, ja poika jäisi tänne. Olin pitänyt tuosta pojasta jo puoli vuotta. Tai olin ehkä olin pitänyt hänestä kauemminkin, mutta en vain ollut uskaltanut myöntää sitä itselleni.
Astuin koulun pihalle. Ensimmäisenä näin Riston. Katsoin hänen ruskeita hiuksiaan. Huokaisin jälleen, en voisi koskaan saada häntä. Menin kavereitteni luo ja hymyilin väkisin. "Moi kaikki." sanoin tekopirteästi.
"Sannaaa" Huusi Marianna. Juttelimme hetken, ja sitten kellot soivat.
Seuraavalla välitunnilla menin Ilonan kanssa ärsyttämään Ristoa. "Vitun huora, painu helvettiin" Kuului taas Riston ääni. "Tiedätkö sä edes, mikä huora on?" Vastasin . "Nainen, joka myy itteään!" "Nii on, mut mä en oo huora, koska mä en myy itteeni." Ääneni värähti juuri silloin. Pelkäsin, että Risto huomaa, kuinka paljon hän loukkasi mua. "Saatanan runkkari, lähe jo meneen!" "Suomi on vapaa maa." Yritin peittää värisevän ääneni. "Mut voinhan mä mennä, jos mun olemassa olo häiritsee sua niin vitusti." "No kyl häiritsee, painu vittuun!" Huusi Riston pervokaveri Samu. Lähdin kävelemään pois, jätin kaverini sinne, en tahtonut heidän näkevän, kuinka paljon Riston sanat loukkasivat. Kellot soivat, menin sisälle yksin.
Luokassa menin heti istumaan paikalleni, en mennyt juoruamaan bestikseni Aneten kanssa. Tärisin, ja tiesin mistä se johtui, yritin väittää itselleni, että se johtui siitä, etten syönyt aamulla mitään. Mutta ei se siitä johtunut. Tärisin aina, kun olin puhunut Ristolle. Yritin tehdä matikan tehtäviä, enkä välittänyt lapuista, joita Ilona lähetteli. Tunti loppui aivan liian pian.
Menin istumaan keinuun. Näin syrjäsilmällä, kun Risto ja Samu tulivat ulos. Yritin tekeytyä mahdollisimman huomaamattomaksi, mutta he huomasivat minut silti.
"Kato Risto, huora istuu tuolla keinussa!" Samu huusi heti. "Kannattaa mennä kauemmas, ettei se vaan raiskaa sua!"
"Vitun runkkari, voisikä mitenkään jättää mua rauhaan?" Risto huusi.
Istuin keinussa, ja esitin välinpitämätöntä. En silti saanut estettyä yhtä kyyneltä tippumasta silmästäni. Tietenkin Risto huomasi sen. Hän kuiskasi jotakin Samulle, ja Samu lähti muiden kavereittensa luo. Samalla Risto tuli minun luokseni.
"Kannattaa pysyä kaukana musta, mähän voin vaikka raiskata." Sanoin Ristolle sarkastisesti.
"Mikä sulla on?" Risto kysyi välittämättä mun kommentista.
"Ei mikään. Mähän olen tällainen huorarunkkari, jota ei loukkaa yhtikäs mikään." Sanoin vältellen Riston katsetta.
"Eikun iha oikeesti, loukkasko Samu sua?"
"Ei Samu, vaan sä."
"Mä?" Risto kysyi kummastuneena.
"Sähän sen huorarunkkarijutun alotit."
"Mut en mä sitä tarkottanu."
"Nii et varmaa. Sä et vaan ajatellu, et tollanen on aika loukkavaa." Vastasin katkerana.
"En mä tajunnu...." Risto aloitti.
"Et tajunnu! Kyl tyhmenpiki tajuaa, et mä oon suhun kusessa. En mä muuten olis käyttäytyny tolla tavalla!" Mä suurinpiirtein huusin. Risto hiljeni. Se oli just sanomassa jotain, kun kellot soi. Mä juoksin sisälle, enkä vilkaissutkaan Ristoon.
Mä en mennyt seuraavalle välkälle. Enkä sitä seuraavalle. Mä menin vessaan piiloon, niin ope ei huomannu, et mä olin sisällä. Mut vikalla välkällä, kun mä olin menossa vessaan, ope huomas mut ja pakotti ulos.
Ulkona mä menin koulun välituntialueeseen kuuluvaan metsään. Mä istuin siellä kivellä, ja osittain toivoin, et Risto näkis mut, ja osittain taas, ettei se huomais mua. Se kuitenki näki mut. Se tuli, ja istu mun viereeni kivelle. Sanoja ei tarvittu. Mä ymmärsin, et se oli vihdoinki tajunnu mun tunteeni. Ja musta tuntui, et se tunsi samalla tavalla mua kohtaan.
Huokaisin. noin mä olisin sen halunnut menevän. Mutta ei. Alku oli totta: Tyttö rakastui poikaan, joka oli häntä kaksi vuotta nuorempi. Mutta poika ei rakastanut tyttöä, vaan pikemminkin inhosi häntä. Ja tuo tyttö olen minä. Ja ensi vuonna menisin eri kouluun yläasteelle, ja poika jäisi tänne. Olin pitänyt tuosta pojasta jo puoli vuotta. Tai olin ehkä olin pitänyt hänestä kauemminkin, mutta en vain ollut uskaltanut myöntää sitä itselleni.
Astuin koulun pihalle. Ensimmäisenä näin Riston. Katsoin hänen ruskeita hiuksiaan. Huokaisin jälleen, en voisi koskaan saada häntä. Menin kavereitteni luo ja hymyilin väkisin. "Moi kaikki." sanoin tekopirteästi.
"Sannaaa" Huusi Marianna. Juttelimme hetken, ja sitten kellot soivat.
Seuraavalla välitunnilla menin Ilonan kanssa ärsyttämään Ristoa. "Vitun huora, painu helvettiin" Kuului taas Riston ääni. "Tiedätkö sä edes, mikä huora on?" Vastasin . "Nainen, joka myy itteään!" "Nii on, mut mä en oo huora, koska mä en myy itteeni." Ääneni värähti juuri silloin. Pelkäsin, että Risto huomaa, kuinka paljon hän loukkasi mua. "Saatanan runkkari, lähe jo meneen!" "Suomi on vapaa maa." Yritin peittää värisevän ääneni. "Mut voinhan mä mennä, jos mun olemassa olo häiritsee sua niin vitusti." "No kyl häiritsee, painu vittuun!" Huusi Riston pervokaveri Samu. Lähdin kävelemään pois, jätin kaverini sinne, en tahtonut heidän näkevän, kuinka paljon Riston sanat loukkasivat. Kellot soivat, menin sisälle yksin.
Luokassa menin heti istumaan paikalleni, en mennyt juoruamaan bestikseni Aneten kanssa. Tärisin, ja tiesin mistä se johtui, yritin väittää itselleni, että se johtui siitä, etten syönyt aamulla mitään. Mutta ei se siitä johtunut. Tärisin aina, kun olin puhunut Ristolle. Yritin tehdä matikan tehtäviä, enkä välittänyt lapuista, joita Ilona lähetteli. Tunti loppui aivan liian pian.
Menin istumaan keinuun. Näin syrjäsilmällä, kun Risto ja Samu tulivat ulos. Yritin tekeytyä mahdollisimman huomaamattomaksi, mutta he huomasivat minut silti.
"Kato Risto, huora istuu tuolla keinussa!" Samu huusi heti. "Kannattaa mennä kauemmas, ettei se vaan raiskaa sua!"
"Vitun runkkari, voisikä mitenkään jättää mua rauhaan?" Risto huusi.
Istuin keinussa, ja esitin välinpitämätöntä. En silti saanut estettyä yhtä kyyneltä tippumasta silmästäni. Tietenkin Risto huomasi sen. Hän kuiskasi jotakin Samulle, ja Samu lähti muiden kavereittensa luo. Samalla Risto tuli minun luokseni.
"Kannattaa pysyä kaukana musta, mähän voin vaikka raiskata." Sanoin Ristolle sarkastisesti.
"Mikä sulla on?" Risto kysyi välittämättä mun kommentista.
"Ei mikään. Mähän olen tällainen huorarunkkari, jota ei loukkaa yhtikäs mikään." Sanoin vältellen Riston katsetta.
"Eikun iha oikeesti, loukkasko Samu sua?"
"Ei Samu, vaan sä."
"Mä?" Risto kysyi kummastuneena.
"Sähän sen huorarunkkarijutun alotit."
"Mut en mä sitä tarkottanu."
"Nii et varmaa. Sä et vaan ajatellu, et tollanen on aika loukkavaa." Vastasin katkerana.
"En mä tajunnu...." Risto aloitti.
"Et tajunnu! Kyl tyhmenpiki tajuaa, et mä oon suhun kusessa. En mä muuten olis käyttäytyny tolla tavalla!" Mä suurinpiirtein huusin. Risto hiljeni. Se oli just sanomassa jotain, kun kellot soi. Mä juoksin sisälle, enkä vilkaissutkaan Ristoon.
Mä en mennyt seuraavalle välkälle. Enkä sitä seuraavalle. Mä menin vessaan piiloon, niin ope ei huomannu, et mä olin sisällä. Mut vikalla välkällä, kun mä olin menossa vessaan, ope huomas mut ja pakotti ulos.
Ulkona mä menin koulun välituntialueeseen kuuluvaan metsään. Mä istuin siellä kivellä, ja osittain toivoin, et Risto näkis mut, ja osittain taas, ettei se huomais mua. Se kuitenki näki mut. Se tuli, ja istu mun viereeni kivelle. Sanoja ei tarvittu. Mä ymmärsin, et se oli vihdoinki tajunnu mun tunteeni. Ja musta tuntui, et se tunsi samalla tavalla mua kohtaan.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Eh.... Tiedän, että tuo oli aika huonosti kirjoitettu.. .___.
Juurihan tuossa alussa luki, että "Tyttö rakastui poikaan. Poika rakastui tyttöön...noin mä olisin sen halunnut menevän. Mutta ei." Ja sitten lopussa: "Mä ymmärsin, et se oli vihdoinki tajunnu mun tunteeni. Ja musta tuntui, et se tunsi samalla tavalla mua kohtaan." En oikein tiedä, mutta jonkinlainen ristiriita?
Ilmaista tunteensa tuon kaltaisilla sanoilla. Suhde olisi pilalla ennen alkua.
"Eikun iha oikeesti, loukkasko Samu sua?"
Tuollaisten sonejen käytön jälkeen, tällainen kysymys olisi aika naurettava. Käytit ehkä liian voimakkaita sanoja.
Arvoasteikolla 1-10
Tästä manaavat 4
T. Sherlokki
Musta jotenkin tuntuu, että Sherlokki suhtautui tähän liian aikuisesti, kun ottaa huomioon hahmojen iän. Mitä mä omista kouluajoista muistan, niin tuollainen huorarunkkari-diskurssi tuntuu ihan autenttiselta. Jopa silloin, kun ollaan ihastuneita tai ehkä juuri silloin. Lapset on hemmetin julmia toisiaan kohtaan, ja koska se on pikemminkin sääntö kuin poikkeus, niin toki sitä sitten odotetaan, että siitä loukkaantuminen on pikemminkin poikkeus kuin sääntö. Itsekään en juuri välittänyt, jos yleistä kusipäisyyttä harrastavat tyypit oli mulle ikäviä. Ihastuksen kohteet oli sitten täysin eri asia.
Jaa, josko palaisin itse asiaan eli tekstiin. Eihän tuo nyt huiman taitavasti ollut kirjoitettu, mutta ottaen huomioon kirjoittajan oletettavasti suht alhaisen iän, ei teksti myöskään toivotonta ole. Taustalla on selvästi tarve pukea omia kokemuksia ja tuntoja sanoiksi, joten antaa palaa vaan.