Minua on aina jännittänyt luokan edessä esiintyminen. Mutta viime syksynä tilanne paheni. Esitelmää pitäessäni punastuin, hikosin ja päässäni pyöri sekavat ajatukset. Tiedän, että jännittämiseni johtuu HÄPEÄSTÄ. Asetan itselleni korkeat tavoitteet: pitää olla kaunis, hoikka, sosiaalinen(niin kuin yleensä olenkin) rento ym. Sitten kun menen pitämään esitystä, Olen tosi pidättyväinen ja se alkaa minua hävettämään (punastuminen, hiki), sillä ihmiset olettavat olevan minun yhtä rento esiintyessäni kuin yleensäkin heidän kanssaan keskustellen!
Sain apua Propralista ja se toimiikin minulla ihan OK. Kerran esityksemme kuvattiin videokameralle ja omaa esitystä katsoessani ja luokkatovereiden arvostellessa sitä minulle tuli hirveä HÄPEÄN tunne. Vaikka sain positiivista palautetta, ja olin ihan OK esiintyessäni. Ruokalaan mentyäni istuutuani ruokapöytään iski paniikki. Sydän hakkasi ja puna nousi kasvoille, asiat pyörivät päässäni ym. Tuntui, että kaikki katsoivat minua ja huomasivat oireeni. Tottakai itsekin hätäännyin tuosta reaktiosta ja se vain pahensi tilannetta.. onneksi pääsin ruokalasta pian pois.
Nyt tuntuu, etten uskalla mennä enää mihinkään julkiselle paikalle, sillä PELKÄÄN että saan taas samanlaisen kohtauksen! Lisäksi oikea poskeni tuntuu koko ajan tulikuumalta(vaikkei punainen olekaan) Ja kotonakin istuessani olen nyt punastellut muutamia kertoja. Tämä on ihan kauheeta! En olisi uskonut että jännitys menee näin pahaksi ja vieläpä paniikkioireiluksi! Koulussakin oli vaikea istua, enkä oikeen halunnut jutella kenellekään.. Kaikista pahinta tässä on se kun ajattelen asiaa. Sekin jopa laukaisee punastumisen! Mistä olette hankkineet apua jännitykseen/paniikkioireiluun?
Sain apua Propralista ja se toimiikin minulla ihan OK. Kerran esityksemme kuvattiin videokameralle ja omaa esitystä katsoessani ja luokkatovereiden arvostellessa sitä minulle tuli hirveä HÄPEÄN tunne. Vaikka sain positiivista palautetta, ja olin ihan OK esiintyessäni. Ruokalaan mentyäni istuutuani ruokapöytään iski paniikki. Sydän hakkasi ja puna nousi kasvoille, asiat pyörivät päässäni ym. Tuntui, että kaikki katsoivat minua ja huomasivat oireeni. Tottakai itsekin hätäännyin tuosta reaktiosta ja se vain pahensi tilannetta.. onneksi pääsin ruokalasta pian pois.
Nyt tuntuu, etten uskalla mennä enää mihinkään julkiselle paikalle, sillä PELKÄÄN että saan taas samanlaisen kohtauksen! Lisäksi oikea poskeni tuntuu koko ajan tulikuumalta(vaikkei punainen olekaan) Ja kotonakin istuessani olen nyt punastellut muutamia kertoja. Tämä on ihan kauheeta! En olisi uskonut että jännitys menee näin pahaksi ja vieläpä paniikkioireiluksi! Koulussakin oli vaikea istua, enkä oikeen halunnut jutella kenellekään.. Kaikista pahinta tässä on se kun ajattelen asiaa. Sekin jopa laukaisee punastumisen! Mistä olette hankkineet apua jännitykseen/paniikkioireiluun?
Vastaukset 1
Vanhimmat
hei! minulla oli samantapaisia 'alkuoireita' ja voin kokemuksesta sanoa että eivät ne helpotu ellet hae hoitoon.
olin itse syönyt nyt lääkkeitä muutaman päivän ja jo nyt on tilanne huomattavasti helpottunut.
hoitoon itse hain oman lääkärin kautta, niinkun varmaan useimmat muutkin.
puhu asiasta omalle lääkärillesi, hän ohjaa sinut asiassa eteenpäin. puhuttuani omalle lääkärille hän varasi minulle ajan sellaiseen nuorten apuryhmään(ei kuitenkaan mitään ole mikään ryhmä juttu, en tiedä mistä nimi tulee).
mutta vaikka kuinka tuntuisi pahalta mennäa siasta puhumaan, minulle se oli todella iso askel ja siksi pitkitinkin sitä yli vuoden , huomasin kuitenkin että oireet vain pahenivat ja loppujen lopuks oli aivan pakko saada apua.
joten uskalla mennä, sinua auttavat ammattilaiset!!
tsemppiä paljon!!!