Kävin tänään kaupassa ja ostin lastenlapsilleni suklaamunia.
En löydä niitä mistään. Pelkään että dementia on iskenyt ja unohdin ne vain.
Miten ovat muut huomanneet ensioireet dementiaan?
(Huruzek, ole kiltti ja älä vastaa, en ole kiinnostunut sinun ego. jutuistasi).
Ajattelin, että jatkossa pitää olla tositarkkana.
Onko hyviä keinoja?
En löydä niitä mistään. Pelkään että dementia on iskenyt ja unohdin ne vain.
Miten ovat muut huomanneet ensioireet dementiaan?
(Huruzek, ole kiltti ja älä vastaa, en ole kiinnostunut sinun ego. jutuistasi).
Ajattelin, että jatkossa pitää olla tositarkkana.
Onko hyviä keinoja?
Vastaukset 34
Vanhimmat
Tulee niitä kliseisiä kun menen jonnekin, pysähdyn, minne olinkaan menossa. Unohdin tänään yhden nettikokouksen. Koko ajan sattuu, onko sitten dementiaa vai keskittymiskyvyn puutetta, joka taas saattaa olla dementia ensi oireita.
Onko suklaamunien kohdalla niin että et muista mitään koko asiasta, et sitä että seisoit karkkihyllyn edessä. Silloin voisi kuvitella että et ole hyllystä ottanutkaan.
Itse kadotin kellon uimakopissa. En muista siitä mitään. Niinpä ajattelin että siinä on täytynyt pettää paikalle kävellessäni hihnan kiinnike, jonka kävin uusimassa edellisenä päivänä. Myyjä oli ehkä laittanut sen huonosti. En muista mitään muuta kuin että kotona laitoin sen käsivarteeni. Ja kun tulin uimasta kotiin, sitä ei ollut. Ei voi jäädä sinne koppiin, sen tarkasta joka kerta.
Eli yleensä ketjusta muistaa jonkun osion. Jos ei muista mitään, joko on dementikko tai sitten koko ketjua ei ole tapahtunut.
Autolla ajaessani tulee appiukko usein mieleen. Mietin näet kuten hänkin ennen dementia puhkeamista, että minne olinkaan menossa.😜
Oli järkky päivä.
Luulin että olin jättänyt kännykän jonnekin, ja soittelin siihen kauppaan missä olin käynyt.
No löytyi kännykkä sitten keittiön pöydältä, samoin ne suklaamunat autosta.
Herätys, herätys!
Tarttee ruveta olemaan tositarkkana!
Tämä oli ensimmäinen päivä, kun huomasin, että on muistiaukkoja.
Miten muut taklaavat?
Mä olisin kyllä pelänny ite syöneeni ne.
Tuo selitys minullekin tuli ensimmäisenä mieleeni, etenkin kun kyseessä on suklaa.
Itselleni käynyt useinkin niin, että ostamiani herkkuja ei enää ole löytynyt kotiin päästyäni. Joskus tyhjä karkkipussi tai suklaalevyn paperi vain ollut mukana.
Olen 65v mies ja käytän kännykän herätyskelloa ja muistilappujakin.
KK unohti munat.
Auttaa selvät rutiinit.
Hyvä kun tiedostaa tilanteen.
Oon huomannut että unohtuu mitä piti hakea.
Lähden sitten kuitenkin siihen suuntaan, ja sitten löytyy se.
Lähimuisti pätkii.
En muuten ole vielä päässyt pääsiäisfiilinkiin mukaan. Munia en maalaa enkä suklaamunia syä.
Eivät pääse unohtumaan.
Tämä päivä on mennyt lähes harakoille. Tai ei nyt ihan, paistoin 20 kasvispihviä. Niistä tuli sieviä porkkanan keltaista, sellerin valkeaa, palsternakan beigeä, parsakaalin vihreää. Makua antoi kasvisfondi, raejuusto ja ripaukset sitä sun tätä.
Enkä unohtanut edes levyä liian kuumalle.
Katsotaan huomenna, mitä unohtelen, aika mato olen siinä hommassa. Aina joku kateissa.
EVVK.
Se oli taas täysi työpäivä ja kova projekti, kun sai 20 pihviä aikaiseksi.
On se rankkaa.
Ne on varmaan sille vege esikoiselle. Kyllä mies tarvii liharuokaa ollakseen viriili.
Sheridanille.
Meneehän sitä parikyt minsaa päivässä etsimiseen. Silmälasit, kännykkä, joku vaate, määrätty astia keittiössä....
Yleensä kun etsin nyt tarvittavaa tavaraa, löydän sellaisen joka on ollut hukassa jo pidemmän aikaa. Mies vinoilee, että jos sulla lasit hukassa niin alapa etsiä vaikka kirvestä.
JOOOOOO,,,,
olen tullu siihen tulokseen ,,,
on hyvä kun muisti katoaa,
ompahan elämä aina uutta ja mielenkiintoista,
joka päivä paljon UUSIA tuttuja
ja ympäristökin aina UUSI ja tuntematon,
täytyy mittiä tarkaan mihin suuntaa lähtee käveleen,
se vaan joskus säikäyttää ku ei muista mihin oli menossa,,,,,,,,,,,,,
tämmöstä se oikea vanhuus on ja tulee olemaan,,,
Pidä ajatus menossa mukana äläkä haahuile. - Nm. Tiedä, ole tietoinen
Taas alkaa lappaa arkisia ruoanlaittoja ihan kuin kukaan muu ei koskaan tekisi ruokaa.
Ihanko totta, ei voi olla totta, teetkö ruokaakin, ei uskoisi.
Korppis
Ethän räplää tai puristele munia kaupassa.
tiedoksi
mä kattelen aina munia kaupassa,
munien pitää olla puhtaita,
muuten tauti saattaa tarttua, ,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,, joku ripuli kai,, hymm,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,
muna ruokahan on herkullista,,,,
muutenki voimaannuuttavaa niitä välliin syödä,,,,,
lisäsy,,, jäi pois ,,,
tykkään munista,,,,
Jollain ei ole muuta kerrottavaa kuin ruoanvääntäminen.
no mutta muna,,,,,, ruokahan ,,,,,,,,,,, on ,,,,,,,,, herkullista,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,
eiks sinulla ole asiasta kokemusta,
Ei kiinnosta todellakaan mitä mämmelöä itse kukin laittaa eikä ikuinen itsensäkehuminen.
Arvaa kiinnostaako meitä muita sinun ainainen yrmynaamasi.
Ostin pienen sievän koristemunarasian tässä jonain päivänä. Seuraavana päivänä aloin ihmetellä mihin helkkariin sen rasian pistin. Tarkistin kuitista, ostettu ja maksettu oli. Mietin että on vain kaksi vaihtoehtoa, että ehkä nostin rasian pois laukusta kun kaivelin pohjalta Postissa pääsiäiskortteja joita olin sinne viemässä. Ei löytynyt sieltä.
Sitten jatkoin matkaa kauppaan mistä munat ostin, ja jotain muutakin, ja olin sullovinani kaikki isoon laukkuuni... Siellähän se nätti rasia oli minua odottelemassa - hymyilevän myyjän kanssa. Nyt on lapsenlapsille viemistä että saavat askarrella.
Tämä päivä on mennyt putkeen, en ole unohtanut mitään. Tosin kauppareissulla oli muistilista mukana.
Tämä päivä/eilinen oli tapahtumarikas.
Sattui paljon kaikenlaista. Harvinaisen paljon. Paljon miettimistä.
Oikeusjuttuja. Kun juristi on tehnyt tosi "munauksen", ja sitä oon selvittelemässä.
En sitten saanut unta, katsoin netiltä yhden skotlantilaisen filmin, - ja kurkkasin tänne.
Johan tuo kello on aika paljon, ja pehkuihin on mentävä.
Onneksi on eläkeläinen, ja ei tartte heti aamulla ruveta hommiin.
Yleensä herään siinä 6-7 ltä aamulla.
Öitä, tai aamua!
Minulla on tavarat jatkuvasti hukassa.
Puhelin, avaimet ja käsilaukku, mutta moni muukin tavara. On kaksi puhelinta, jos toinen on kateissa niin soitan toisen numeroon. Eikö olekin kätevää? :)
Mietin että pitäisiköhän muuttaa yksiöön jos tavarat löytyisivät paremmin.
Kaikki ylimääräinen kama kierrätykseen tai kaatopaikalle. Mutta kun ne romut ovat niin rakkaita.
Ei asunnostani uskoisi kuinka paljon on tavaraa kunnes avaa kaappien ovet. Ovat kyllä järjestyksessä mutta täyteen sullottuja.
Eilenkin löysin vaatteita jota en muistanut olevankaan kun avasin erään säilytyslaatikon. Jos on pärjännyt vuosia ilman niitä niin eivät varmaan ole tarpeellisia.
Populan pitäisi muuttaa viiden vuoden välein ( ja aina mieluummin pienempään ). Tulisi tarkasteltua mitä tavaraa on ostanut ja säilönyt. Ja mistä pitäisi luopua.
Olen oppinut hyvin tuon läksyn.
Kun myimme syntymäkotkmme lähti tavaraa siirtolavallinen kaatopaikalle.
Kun myin ensimmäisen omistusasuntoni lähti iso peräkärryllinen kaatopaikalle.
Kaikki muka tarpeellinen, joka ei sopinut uuteen asuntoon siirtyi mökille.
Mökiltä lähtee joka kesä yksi peräkärryllinen tavaraa kaatopaikalle.
Huomasin kun nyt siivosin mökkiä, että kaipailin pääsiäisliinoja. Samoin joululiinat ovat tainneet siirtyä kierrätykseen.
No hätä, hain jouluna ja nyt kierrätyskeskuksesta minulle (uusia) liinoja tilalle ja vien käytön jälkeen takaisin kierrätykseen.
Liinavaatteista vanhoista olen myös luopunut. Tarvitsen itselle yhden vaihtoparin ja pojille molemmille yhdet lakanat ja tyynyliinat.
Hyvin on tilaa liinavaatekaapissa kuten vaatekaapissakin. En kerää enää varuiksi jutskoja.
Korppis
Kunpa tuon oppisin minäkin!
Olenpa ollut raivoissani tänään, kun joka paikka rempsottaa, lojuu vehkeitä siellä ja täällä. Raivoissani aloin siivoomaan ja laittamaan laatikoihin heittovaatteita. Sitten yks tuttava soittaa rimpuuttelee, vaikka oon kieltänyt, kun en jaksa kuunnella valituksiaan.
No, pitää jatkaa.
Kun viimeksi muutin kerrostaloasuntoa, vein 9 suurta roskasäkillistä tavaraa pois.
Mökeiltä on viety monena kesänä aina pakettiautollinen vanhaa roinaa ja tuota rakennusjätettä kyllä tulee aika paljon.
Aina jotain häärätään.
Kovin paljon en hukkaile tavaroita, joskus jotain pitää vähän hakea.
Pieniä unohduksia silloin tällöin. Tiskikoneen unohtaa sammuttaa heti. Munat saattavat kiehua vähän pidenpään kun piti.
Vaan, kun noittein nuorenpien porukoiden kanssa pitempiä aikoja on, niin huomaan, että unohtelee nekin.
Mökillä usein kyselevät minulta, tyyliin, ´´missäs se nyt taas olikaan.´´
Sitten, jos joku päivä pitää etsiä, mitä tietä pääsee kotiin, alan olla huolissani.
Itelläni on munakellosysteemi ja se toimii.
Pikkuhiljaa nurkka kerrallaan.
Tänä keväänä oon saanut mahdottomasti kuntoon.
Ajatuksena muuttaa muualle ja pienempään taloon. Menee kuitenkin vielä ensi talvi raivaillessa. Toisaalta ihan kiva, saa käydä muistot läpi.
Mahdottomasti kirjoja, niitä jaan eteenpäin ja vien roskiksiin. Aina kuitenkin lukaisen ensin, että mitä aihetta. Sitten harpon sivuja eteenpäin ja näen miten loppuu. Jos on joku hyvä kohta, niin repäisen sen sivun jemmaan.
Toinen iso projekti alkaa nyt kun rupeen heittämään vaatteita pois. Kun aina aatteli, että joskus vielä mahtuu, ja on säästänyt.
Mutta eihän se niin mene! Kilot vaan lisääntyy ja ite rupistuu.
Revit kirjoja! Älä nyt hemmetissä niin pöhlä ole. Roskis on myös huono paikka kirjalle, joka voi olla jollekin toiselle aarre. Etsi lähistöltäsi Divari, johon voit toimittaa kirjasi. - Nm. Kierrätys kunniaan