työ olisi mummojen hoitaminen, koska pidin siitä aikaisemminkin, kun oli ihan vakituinen työkin joskus, mutta kun tapahtui sellaista mitä en kertakaikkiaan ymmärtänyt oli pakko lähteä muualla, se aiheutti jo silloin valtavan ahdistuksen, kunpa joku olisi selittänyt minulle niin ei olisi tarvinnut kokea rankkoja vuosia, miksi kukaan ei selittänyt mitä oli "meneillään"
minulle mielekäs
Anonyymi
378
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Rankkoja vuosia muillekin järjestelty.
Tsemppiä.
Naitsg gffuyt
Mä en halua olla vastuussa enää jonkun vanhuksen hoidosta, tehnyt sitä työtä omaishoitajan ominaisuudessa yksinäni. Siinä meni oma terveys, kun joutui valvomaan toisten perään kellon ympäri, piti yksin huolehtia lääkitykset ja kaikki muutkin hoitoon liittyvät jutut. Jatkuva, monivuotinen stressi aiheutti ongelmia muistiin, piti laittaa asiat paperille ylös, kun oli pakko muistaa hoitaa toisen hoitoon liittyvät asiat, ei mitään saanut unohtaa. Toinen hoidettavista oli kaikessa toisen avun varassa, ei pystynyt omin voimin edes liikkumaan. Nuo vuodet oli rankkoja, en pystyisi enää ketään hoitamaan työkseni, en kestäisi mitä tulee pakosta vanhustenhoidossa eteen, oman läheisen viimeiset päivät saattohoidossa olivat kivun ja tuskantäyteisiä, itku tuli hänen puolestaan, kun en voinut itselleni ottaa hänen kipujaan ja tuskiaan. Ei kenenkään pitäisi joutua kärsimään sellasia kipuja kuin hänellä oli, kipuun annetut pistokset eivät helpottanut hänen vointiaan. Joten, en todellakaan enää pysty hoitotyöhön, en ole tarpeeksi vahvaluontoinen siihen työhön.