NÄIN ROISSA, MITEN PUOLANGALLA NYKYISIN ?

Kalevan juttu jokinaikaa sitten.
Valtio maksaa 80 prosenntia poromiehille tuloistaan, eli elävät kuin loiset. Rahaa ei riitä sairaanhoitajille joiden työ paljon arvokkaanpaa.

Suomen suurin poronostaja on Rovaniemellä toimiva Lapin liha, joka ottaa vuodessa keskimäärin 26 000 poronruhoa jalostukseensa. Se on puolet kaikista erotelluista poroista.

Tuotantojohtaja Tero Martikainen sanoo, että yrityksen pahimmat kilpailijat ovat pedot ja autot, jotka verottavat kumpikin vuosittain 3 000 ruhoa Lapin lihan raaka-aineista.

Myös Lapin liha jalostaa porot valmiiksi osiksi, savutuotteiksi ja makkaroiksi sekä lisäksi muun muassa valmiiksi käristelihaksi.

Paliskuntain yhdistyksen toiminnanjohtaja Pertti Viik sanoo, että poronlihan hinta olisi tuottajan kannalta nyt kohdallaan. Kaikki menee, mitä vain tuotetaan.

Ongelmana on tuotannon väheneminen. Hänen mukaansa syynä ovat petovahingot. Ilvesten, susien ja erityisesti karhujen lisääntyminen aiheuttaa hänen mukaansa tänäkin syksynä puolen miljoonan teuraskilon hävikin porotaloudelle. Kaikkiaan poronlihaa teurastetaan 2,5 miljoonaa kiloa vuodessa.

Poroelinkeinon tulevaisuutta varjostaa poromiesten ikääntyminen. Joka vuosi sata poronomistajaa lopettaa tai kuolee. Nyt joukko on noin 4 900:n suuruinen. Heistä täysin päätoimisia on tällä hetkellä 800.

Inga-Briitta Magga sanoo, että valtaosa porotilallisista on 50-60-vuotiaita. Hän ei näe tilannetta aivan toivottomana.

"Joka vuosi tulee useisiin palkisiin nuoria, joita valtio tukee 25 000 euron aloitustuella tietyillä ehdoilla. He sitouttavat vähintään viideksi vuodeksi ammattiin ja joutuvat ottamaan lainaa, mutta siitäkin valtio takaa 60-80 prosenttia", Magga sanoo.

21-vuotias Riikka Perttu on tätä harvinaista tulevaisuutta. Hän sanoo käytännössä olevansa päätoiminen poromies, koska poronhoito on työttömälle päätoimista työtä.

"Tämä on kivaa hommaa, ja varmaankin tulen touhuamaan aina mukana. Vimpalla en ole ottanut poroja kiinni, mutta käsin kyllä olen pyydystänyt vasoja. Vaatimiin voimani eivät vielä riitä."

Perttu viihtyy erotuksessa päivittäin. Ranuan palkisessa poroammatin on valinnut hänen lisäkseen vain muutama nuori. Joitakin heistä asuu omalla kylällä Kuukasjärvellä.

"Harmillista, että nuoria ja naisia on niin vähän. Kyllähän noiden iäkkäämpien miesten kanssa pärjää, kun on ikänsä heidän seurassaan täällä ollut", toisen polven poromies nauraa.

Inga-Briitta Magga on 30-vuotias poroyrittäjä niin paljon kuin työltään Paliskuntain yhdistyksen porotalousneuvojana ehtii.

"Jos en olisi saanut tätä työpaikkaa, olisin jäänyt ilman muuta porohommiin. Kun toimisto on tuolla luonnossa ja saa olla eläinten kanssa, sen parempaa ei ole. Minä olen naimisissa porojen kanssa sanan parhaassa merkityksessä."