Hän ottaa aina asiat henkilökohtaisesti, asumme paikassa jossa puutteita ei puutu, mutta millekään ei kuitenkaan tehdä mitään. Jos mainitsen jostakin epäkohdasta hän ei ota asiaan kantaa, vaan alkaakin puolustella itseään. Hänen kanssaan on mahdotonta keskustella asioista, koska hän ottaa kaiken syytöksinä itseään kohtaan. Aivan kuin hän olisi kantavinaan kaikkea harteillaan ja musertunut sen taakan alla... Oikeasti hän ei kuitenkaan tee minkään asian eteen mitään, ei edes yritä. Hänen on vain annettava olla ja sillä hyvä. Yhteistä suunnitelmaa ei voi koskaan tehdä koska hän 'hoitaa' kaiken mutta ei saa mitään aikaiseksi. Hän puhuu vain omista kärsimyksistään aiemmilta ajoilta, eikä kestä yhtään vastuuta tulevasta, silloin hän romahtaa ja hän alkaa elää kuin hänellä ei olisi mitään tekemistä. Hän ei ole mikään murrosikäinen nuori vaan aikuinen vanhempi ihminen. Olisiko hänellä mahdollisesti jonkinlainen persoonallisuushäiriö?
Jonkinlainen häiriö?
Anonyymi
1162
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hänellä voi olla äärimmäisen syvät traumat edellisistä kokemuksista
Ja kun jokin sytyke lyö traumat päälle, niin hän asettuu "taistelu asemiin" trauman tekjää kohtaan ja sinä aikana hän ei todella pysty keskittymään mihinkään, jos hän lyö naulaa, niin trauma lyö päälle ja vasara menee naulan sivuun.
Minä sain julkis terveydestä ja ennen kaikkea psykiatriasta lähtemättömät traumat sillä koskaan ennen pitkän liike elåmäni aikana en ollut tavannut niin sadistisia barbaareita psykolokisia taktisia simputus kiduttajia kuin psykiatrit ja minua kohtaan sadistinen julkis-terveys, joten älä ainakaan julkisterveyttä ehdota hänelle, ellet lopullisesti halua tuhota häntä. Ja traumatisoida lisää.
Psykolokille voi mennä yksityiselle, julkiselle ei kannata mennä koskaan, ne valehtelee ja kirjoittaa valheita valtion kortistoon, joka on koko valtion ja virkamiesten luettavissa kuin iltapäivälehti.