Jossain siellä

sisällä on se ihminen joka oikeasti olet, mutta sitä ei ole helppo löytää rikkinäisyyden ja tunteettomuuden keskeltä. Se ettet tuntenut pärjääväsi omillasi on tehnyt sinusta hauraan ja haavoittuvan, kukaan ei tunnu ymmärtävän kuinka syvälle se on pudottanut. Tunsit itsesi hyvin ja tiesit että se mihin olit "joutunut" ei olisi hyväksi. Joku tai monikin on saattanut ajatella, ettet osaa ajatella muita kuin itseäsi. Jos on vaikeaa pelkästään lähteä ovesta ulos, ei jaksa ajatella mitään muuta kuin selviämistä yhdestä päivästä eteenpäin. Mikään ei ole liittynyt koskaan yhteen ihmiseen, se ei ole ollut ongelma. Kun tunnet olevasi aina keskellä toistuvaa painajaista, tuskin kukaan voisi olla ymmärtämättä sitä. Niin kuin siinä unessa monia vuosia sitten, seisoit ahdistuneena ympyrän keskellä kasvottomien huppupäisten ihmisten ympäröidessä sinut. Se miten näet elämän ja asiat on aina subjektiivinen kokemus. Kukaan ei voi ulkopuolelta tulla sanomaan ettet saa kokea niin kuin kaiken koet. On vaarallista "puuttua" ihmisen persoonaallisuuteen ja luonteenpiirteisiin etukäteen varmistamatta sen toimivuus, kun kyseessä on erityispiirteinen henkilö, jonka ajattelutapa poikkeaa ns normaalista. Eihän monia lääkkeitäkään anneta ennen kuin tiedetään, että ne varmasti sopivat juuri kyseiseen sairauteen.