Kimin muistolle

Kaikella on aina tarkoituksensa ja kaikki loppuu aikanaan, mitään/ketään ei saa pitää haluamallaan tavalla. Oman "ässäni" poismenosta on jo yli vuosi ja aina vain se on yhtä ikävä asia.
Tiedän tunteesi ja ikäväsi, mutta muista kuitenkin, että Kimillä on nyt kuitenkin kaikki hyvin ja se temmeltää muiden kanssa kultapilvellä....sateenkaarisillan toisella puolella, jossa on kaikki hyvin!!

nostaa hennot vihreät lehtensä maasta. Huomasin ne tänään. Huomenna ne jo ehkä kukkivat. Istutin ne vuosi sitten. Samana päivänä kun rakas ystäväni, pikku Iina lähti viimeiselle matkalle.
Iina oli 14v ja väsynyt pitkän matkan maan päällä tehnyt pieni musta. Pelkäsin etten muista häntä enää huomenna, joten istutin kukat. Nyt ne muistuttaa joka ikinen kevät kun linnut alkaa laulunsa ja puut avautuu hiirenkorville. Minä muistan sen pienen karvakasan, joka sai minut joskus hermoromahduksen partaalle räksytyksellään ja sen joka iltaisin käpertyi syliini tuhisten tyytyväisyyttään ja sen pienten mustien silmien tarkan tuijotuksen, kun laitoin lempiruokaa kuppiin. Muistan sen kaiken vaikka minulla on uusi pieni koira, joka saa minut aina hyvälle tuulelle, kun on niin hömppä. Pikku kevätesikko pihamaallani ei anna unohtaa sitä miksi minä näihin pikkupiskeihin hurahdin. Ja se ikävä.
Rakkaiden koiraystävien muistolle.

otan osaa menetykseesi. voin vain kauhulla kuivitella miltä tuntuu menettää rakas koiransa.

jaksamisia.