Missä miehet oli ennen

Asuin omakotitalossa70- 80-90-luvulla. Koti oli vähän kuin naisten valtakunta.

Se siinä oli hyvä puoli, että tiheä taajamarakentaminen ei haitannut. Kun yksi rouva kyykki kasvimaalla tai naapurin rouva lepotuolissa, joka pihassa saattoi olla asukas pihassa ilman mitään haittaa seuraavalle. Joskuslapsetkin joutuivat töihin kasvimaalle ja tämä oli yleistä ja lopetti monen innostuksen pihahommiin pitkäksi aikaa.

Lapset kulkivat rannoilla, urheilukentillä puistossa keskenään ja pienten lasten kanssa ei erikseen ulkoiltu vaan töissä mukana eikä lapset olleet pääasia tai oikeutus häiriköidä.

Esim leikkimökissä saattoi leikkiä hiljaa. Ei ollut pihamaaleja, trampoliineja, ei kylpytynnyreitä, ja pihanhoidosta naiset selvisivät pääosin myös ilman koneita.

Nykyään tuntuu että pihojen völissä pitäisi olla puoli kilometriä koska miehet ja heidän jälkeläiset käyttävät myös niitä.

Mutta tämäkään ei riitä. Että taajamissa käyttävät erilaisia laitteita joista tulee melua mikä tarkoittaa että taajamista halutaan harvaan asutuille mökeille tai hiljaisiin (useimmiten lapsivapaisiin) keskustakerrostaloihin. Miehet ovat joidenkin mielestäjoka paikassa.

.Hiihtämässä laturaivoten, nopeilla pyörillä metsissä, ampuvat sivullisia ja toisiaan luonnonpuistoissa, sorsat,sudet,rääkkäävöt karhuja,lintuja, melskaavat metsissä heitellen metallikehikkoon kiekkoa, metsissä moottorikelkoilla, mönkijöillä, jne

Toinen naapurin mies lapsuudessa harrasti lenkkeilyä, ja oli aina juoksemassa. Toisella oli fyysisesti raskas työ, jonka jälkeen hän nukkui sisällä. Heitä ei näkynyt siis. Myös tietämäni miehet suvussa toimivat näin. Työ oli raskasta jasitten luettiin lehti ja laitettiin (maalla) lattialle maate.

Miten tilanne on muuttunut näin radikaalisti.Vai selittyykö kaikki vain tiheämmällä asutuksella. Ihmiset asuvat muutamassa kaupungissa.

Kokemuksia?