Onko minulla päässä vikaa?
Olen 30v mies, en ole ikinä ollut rakastunut kehenkään tai tuntenut juuri mitään ketään kohtaan. Minulle ikävä on vieras tunne, en ole ikinä kaivannut ketään tai erityisesti toivonut näkeväni ketään. Olen joskus olevinaan seurustellut lyhyitä aikoja, mutta en pysty kiintymään kehenkään ja tämän seurauksena myöskään suhteet eivät kestä. Pitäisikö minun hakea apua jostain vai onko tälläinen tavallista? Olen terapeuttinen ihminen luonteeltani, otan yleensä kaiken sen harteilleni mitä annetaan ja annan ymmärtää että pystyn auttaamaan (Olen mieleltäni vahva toistaiseksi). Monille ystävilleni olen luottomies ongemien ja asioiden ratkomisessa toistaiseksi hyvällä menestyksellä, mutta itse olen aina yksin. Yleensä olen hymyissä suin, mutta toisinaan kun rentoudun ja kuuntelen musiikkia alkaa sisimpäni kummittelemaan siitä, että olen aina yksin, etten pysty rakastamaan tai koskaan saamaan lapsia kun en kykene tuntemaan rakkautta (tai en tunnista sitä). Onko minulla päässä vikaa? káipaan läheisyyttä ajatuksen tasolla mutta en muuten, Välillä mielialani ailahtelee tyytyväisestä pettyneeseen ja tunnen todellista riittämättömyyden tunnetta.
Ajattelenko liikaa (#tieto lisää tuskaa) vai onko minulla jotain muuta ongelmaa päässäni? Olen aidosti iloinen toisten puolesta, mutta samalla olen aidosti paskana välillä omasta elämästäni, kun en tunne muuta kuin riittämättömyyttä.
Millainen olen? Olen sosiaalinen, yleensä aina hymyssä suin ja todellinen sosiaalisuuden esimerkki. Mutta kun kuuntelen musiikkia ja otan alkoholia alkaa julkisivu rakoilla, epäien itseäni ja tarkoitustani. Toisinaan vahvasta luonteestani huolimatta huomaan olevani miltein kyynelten partaalla ja täynnä pahaa oloa ilman että pystyn keskittämään sitä mihinkään tiettyyn asiaan (yksinäisyys, ahdistus ym,). Tunnen riittämättömyyttä ja tarkoituksettomuutta, en pysty itkemään (enkä halua), vaikka toisiaan tunnen vain pahaa oloa. En tunne olevavani masentunut, tai en ymmärrä käsitettä masentunut.. sillä onhan se mielen heikkoutta...
Onko minulla päässävikaa?
- Minä -
Olen 30v mies, en ole ikinä ollut rakastunut kehenkään tai tuntenut juuri mitään ketään kohtaan. Minulle ikävä on vieras tunne, en ole ikinä kaivannut ketään tai erityisesti toivonut näkeväni ketään. Olen joskus olevinaan seurustellut lyhyitä aikoja, mutta en pysty kiintymään kehenkään ja tämän seurauksena myöskään suhteet eivät kestä. Pitäisikö minun hakea apua jostain vai onko tälläinen tavallista? Olen terapeuttinen ihminen luonteeltani, otan yleensä kaiken sen harteilleni mitä annetaan ja annan ymmärtää että pystyn auttaamaan (Olen mieleltäni vahva toistaiseksi). Monille ystävilleni olen luottomies ongemien ja asioiden ratkomisessa toistaiseksi hyvällä menestyksellä, mutta itse olen aina yksin. Yleensä olen hymyissä suin, mutta toisinaan kun rentoudun ja kuuntelen musiikkia alkaa sisimpäni kummittelemaan siitä, että olen aina yksin, etten pysty rakastamaan tai koskaan saamaan lapsia kun en kykene tuntemaan rakkautta (tai en tunnista sitä). Onko minulla päässä vikaa? káipaan läheisyyttä ajatuksen tasolla mutta en muuten, Välillä mielialani ailahtelee tyytyväisestä pettyneeseen ja tunnen todellista riittämättömyyden tunnetta.
Ajattelenko liikaa (#tieto lisää tuskaa) vai onko minulla jotain muuta ongelmaa päässäni? Olen aidosti iloinen toisten puolesta, mutta samalla olen aidosti paskana välillä omasta elämästäni, kun en tunne muuta kuin riittämättömyyttä.
Millainen olen? Olen sosiaalinen, yleensä aina hymyssä suin ja todellinen sosiaalisuuden esimerkki. Mutta kun kuuntelen musiikkia ja otan alkoholia alkaa julkisivu rakoilla, epäien itseäni ja tarkoitustani. Toisinaan vahvasta luonteestani huolimatta huomaan olevani miltein kyynelten partaalla ja täynnä pahaa oloa ilman että pystyn keskittämään sitä mihinkään tiettyyn asiaan (yksinäisyys, ahdistus ym,). Tunnen riittämättömyyttä ja tarkoituksettomuutta, en pysty itkemään (enkä halua), vaikka toisiaan tunnen vain pahaa oloa. En tunne olevavani masentunut, tai en ymmärrä käsitettä masentunut.. sillä onhan se mielen heikkoutta...
Onko minulla päässävikaa?
- Minä -
Vastaukset 14
Vanhimmat
Minkälainen varhaislapsuus sinulla on ollut?
Olen kasvanut tavallisessa "rakastaivaisessa" perheessä. Lapsuudessani olen matkaillut ympäri suomea karavan hengessä nähnyt ja tavannut erilaisia ihmisiä. Perheessäni on aina pidetty kuria, töllöntöistä on annettu selkään (90-20) luku, nuoruusiällä on aina ollut kotiin tuloajat ja myöhästymisestä on rangaistu kotiarestilla ym. Perheessäni ei ole ikinä ollut väkivaltaa (selkäsauna lapsena ei ole vakivaltaa), rangaistukset on annettu syystä ym. Minulla on kaksoisveli ja isoveli (3v vanhvempi). Lapsena minulla oli vaikeuksia puhumisen kanssa (änkytin ja koin turhautmista sen vuoksi), päiväkodissa pidin yleensä heikomman puolta ja kaveerasin heikompien kanssa tai yleisesti lyöttäydyin yhteen vähempiosaisten kanssa (osa lapsuuden ystävistäni ovat osaksi kehitysvammaisia). Ala-aste koulu olin koulukiusattu koska änkytin ja olin pullea ikäisekseni. Ala-aste ikäisenä tein asian mikä on jäänyt traumksi mutta ei ole vaikuttanut muuten nuoruus/teini ikääni.
Ala-asteelta kun pääsin yläasteelle tuli tavallinen murrosikä, kasvoin n.20cm vuodessa ja sain lihaksia samalla. Yläasteella tein lopun koulukiusaaamisestani ja omalla tavallani olin itse koulukiusaaja (en ole ylpeä asiasta). Annoin takaisin kaiken sen mitä itse sain, välillä tahoille joille ei olisi pitänyt (koulu toverit).
Yläasteen jälkeen hakeuduin ammattikouluun josta suoroiduin kaksoistutkinnolla (Tarkoitan 2x ammattillista tutkintoa (ei ylioppilas)). Yläasteen jälkeen hakeuduin ammattikorkeakouluun josta en ole vielä valmistunut.. (Koulu asuntolani purettiin ja paikkakunta muuttui ennenkuin opinnot valmistuivat) Sain kesätyön joka muuttui kokoaika työksi, josta olen edelleen jatkanut ja hakeutunut itseäni haastaviin työtehtäviin.
Itsenäistyin (muutin omilleni) 21vuotiaana armeijan jälkeen (alikersantti - Kiittettävillä arvosanoilla). ja opiskelin viralliesti ammattikorkeakoulussa 5vuotta, suorittaen n. 200 opintopistettä. AMK tutkintoni on vajaa 40opintopistettä vielä näin 5 vuotta jälkeenpäin 2021. En ole saanut energiaa suorittaa puuttuvia kokeita ja opinnäytetyötä työnohella.
Perheeni: Isä ja äiti naimisissa 20v
Isoveli ollut naimisissa / parisuhteessa yli 10v.
Kaksoisveljeni ollut parisuhteissa yli 10v.
Kaksoisveljeni on ollut henkisesti paskana usein vastoinkäymisten yhteydessä tai kun parisuhde päättynyt. Olen toiminut henkisenä vahvistuksena kun hän on sitä tarvinnut.
En ole ikinä hakeutunut ja pyytänyt apua missään.
Lapsuuteni ja varhaisnuoruus aina aikauis iälle on pääasiassa ollut täysin tavallinen.
Ajokortit ja mopot on saaut ajoissa joko omalla kesätyöpanoksella tai vanhempien lahjana.
- Minä -
Lisäys:
Änkytykseni / puhevika
Loppui ala-asteen aikana.
- Minä -
Näin keittiöpsykologina (pikalukaisulla) sanoisin, että ei päässäsi ole vikaa, mutta jokin tunnelukko sulla voisi olla rakastumiseen. Koska et ole tuntenut koskaan vahvasti. Eikö jokainen tunne jonkinlaista rakkautta tuohon ikään mennessä, tai ainakin sitä kaipuuta jotain kohtaan. Ehkä sulla on jokin tunnelukko vaikka lapsuudesta jäänyt, joka estää syvällisen kiintymyksen. Se voi aueta joskus kun työstät asiaa. Kuten jo teet kun tuon aloituksenkin kirjoitit. Missään tapauksessa et ole päästäsi vialla. Ei meistä kukaan ole tunnemaailmassa täysin "puhdas", jokaisella on käsiteltäviä asioita. Tai sitten et vaan ole kohdannut sitä oikeaa. Ihminen oikeasti aikuistuu vasta 28v, joten aikaa sulla on vielä kokea vaikka mitä.
Voihan sulla olla jotain kiintymyssuhdeongelmia, esimerkiksi välttelevästi kiintyneitä suomalaisissa paljon, ainakin vanhemmissa ikäluokissa. Ehket ole vain löytänyt vielä tarpeeksi sytyttävää ihmistä. Ehket tunnista tunteitasi, tunnelukkoja, joihinkin neuropsykiatrisiin häiriöihinkin liittyy, kuten aspergeriin. Terapiastakin voisi hyötyä. Elämässä on muutakin kuin rakkaus, ystävyys kullanarvoista.
Ylläpidän ja arvostan niitä harvoja ystävyys ja luottamussuhteita joita minulle on suotu.
Niin en tiedä, minusta alkaa tuntumaan, että näin vanhemmalla iällä 30v alan erottua muusta väestä voimakkaasti, kun minulla ei ole parisuhteita ym.
Voihan sekin olla mahdollista etten ole aito itselleni, mutta mikäli näin asia on ongelma paljon luultua syvempi. Mikäli minulla on Aspergerin oireyhtymä vuorovaikutukseen liittyen, sekä erityiset mielenkiinnonkohteet kuten tietokoneet, tulisikiko minun hakea apua asiaan? En pysty määrittelemään itse mikä johtaa mihinkäkin tai johtuu mistäkin.
Loppujenlopuksi olemme ihmisiä, poikkeuksellinen käytös kuten kiintymättömyys on varmasti jonkin sortin sairaus tai tuomittava piirre. En koe asiaa tuomittavana. Kuitenkin tällä kirjoituksella haluan saada jotain apua ajatuksiini onko minulle päässä vikaa. Olenko henkisesti / tunne puolelta jotenkin viallinen. Miksi minulle tulee yleensä kauhea henkilökohtainen morkkis riittämättömyydestä ym. kun otan alkoholia ja otan alkoholia.
On mahdollista, vahva mieleni alkaa rakoilla päihdetilan alaisena, mutta samalla se tekee ongelmastani mielestäni paljon ongelmallisemman. Päihdetilassa ajatukseni seilaavat ilon ja surun välillä ja välillä varsin voimakkaasti. En tarkoita tällä että olisin masentunut, tai itse tuhoinen, mutta ýleisesti ajatukset ailahtevat laidasta laitaan. Niin hyvässä kuin pahassa.
Yritän olla kommenteissa liikoja suodattamatta asiaa, että terävimmät neuvot löytävät kysyjänsä, mutta en myöskään toivo liian tuomitsevia kommentteja kun edes mainitsen aiheen piirissä "Ajatukset ailahtelee laidasta laitaan".
- Minä -
- Minä -
Ex vaimoni oli samanlainen. Hän otti lauman kissoja, joihin pystyi kiintymään.
Ulospäin hän näytti normaalilta, toimi opittujen mallien mukaan. Kuitenkin ihmisiin, kuten omiin lapsiinsa tai mieheensä ei pystynyt kiintymään.
Lopulta hän hankki oman talon, johon voi hankkia entistäkin enemmän kissoja aitauksineen.
Aspergerin oireyhtymään kuuluu vähäinen kiintymättämyys ihmisiin. Eläinten kanssa he tulevat yleensä hyvin toimeen. Arpergerit voivat olla puolisoina etäisiä, eivät halaa koskaan, eivät kerro omista ajatuksistaan, eivätkää osoita minkäänlaisia kiintymyksen tunteita oikeastaan millään tavalla. Seksi mekaanista. Ovat samassa tilassa, mutta eivät kuitenkaan ole henkisesti läsnä.
Tulisiko asiaan hakea apua? Kuvauksesi kuvastaa minua lähes täydelliesti. En haluaisi nähdä itseäni Aspergerin oireyhtymää sairastavana henkilönä, mutta asialle ei minkään voi.
Onko Aspergerin autismi oireyhtymään sidottu mitään periytyvää tekijää vai onko oireyhtymä summa-summarum elävästä elämästä?
Minun on vaikea kuvitella itseni meneväni lääkärinpuheille asiasta(Lääkäri käynnit henkisen jaksamisen vuoksi jakaa mielipiteitä ja leimaa helposti). En halua leimaantua, vaikka tämä tuskin mitään leimaa antaakaan. Jokaine Lääkärikäynti kuitenkin aina mietityttää, siltä osin tuleeko leima paperiin mitä en itse näe, mutta vaikeuttaa mahdollisesti työhaussa tulevaisuudessa (Elämmehän Covid-19 aikaa, ja työt voi loppua milloin vain).
- Minä -
Ei Asperger ole sairaus, se on neurobiologinen oireyhtymä. Lue netistä autismin kirjoon liittyvää tietoa.
Mulla ei virallinen diagnoosi omasta ongelmasta ainakaan vaikuttanut vielä mitenkään töihin yms.. Sen näkevät vain ne, joille sen näytän, tai siitä puhun. On mukavampi itsellä olla, kun tietää millaisiin ongelmiin etsii apua ja osaa huomioida asian. Suosittelen hakemaan apua. Ainakin ammattihenkilön kanssa puhuessa voisi saada vinkkejä asian työstäiseen :D
Ei kai tunneköyhyys mikään suuri luonne ongelma ole,kunhan sinulla ei vain ole mitään taipumusta tai kiinnostusta muiden ihmisten vahingoittamiseen jolloin viittaa psykopatiaan tai sosiopatiaan...Tunneköyhät ihmiset voivat elää tavallaan hyvääkin elämää,mainitsit vissiin että olet ihan hyvä ja suht seurallinen hauskuuttaja seurassa ja ystäviä on niin sittenhän niissä ystävä piireissä kannattaa esim pyöriä..Voihan olla että joku sieltä bongaa sinut ja kiinnostuu sinusta esim niin on paljon helpompaa aloittaa tai yrittää aloittaa seurustelua jos toinen osoittaa kiinnostusta sinuun..Sitä en sitten tiedä onko sinulla joku taipumus vihjaista yrmeällä ilmeellä esim.ettet ole kiinnostunut toisesta esim jos tämä osoittaa jotakin kiinnostuksen merkkiä yms mutta en tiedä voisiko olla mahdollista että sinulla onkin jotenkin seksuaalisessa suuntauksessa esim jotain suunnattavaa jos ei kerta suhdetta oikein synnykään sitten??.Ehkä sinun pitäisi keskustella jonkun terapeutin kanssa että saisit tilannettasi vähän avatuksi että mikä asia parisuhteen solmimisessa mahtaa olla oikein vaikeutena??siinä kun suhteessa on aina kaksi ihmistä niin kaikki asiat eivät välttämättä edes johdukaan sinusta vain...?
Kuulostaa ehkä siltä että olet sairastunut jonkinlaiseen vahvuus myyttiin..Että sinun pitää olla aika kestävä,vahva,vähän tunteeton,aina pärjäävä,ei niin tunteva herkkä ihminen vaan vain niitä muita kuunteleva ja muita tukeva ihminen..Ja jotenkin masennus on mielestäsi luonteen heikkoutta siis esim??,mutta voisiko olla niin ettå masennus olisikin herkkyyttä..??..Pitäisikö sinun uskaltaa olla herkempi ja särkyvämpi..?koska nuo sörkyväisyys kohdat voivat tuoda ihmisestä sata kertaa ihmismäisemmån ja vastakkaisesta sukupuolestakin voit tuntua paljonkin kiinnostavammalta ihmiseltä kuin tuollainen kova,hieman jonkinlainen tunteeton..ikinä..Tuosta sinun ehkä kannattaisi työstää luonnettasi terapeutin kanssa että antaisit herkkyyden ja haavoittuvuuden 5ulla esille..onhan siinä mahdollisuus että se toinen ihminen (jolta haluaisit esim parisuhteen)ei toisaalta kunnioita tai arvosta esim herkkyyttäsi mutta kuitenkin olet arvokkaampi ihmisenä joka on herkkä ja haavoittuvainen yms ..vaikka välillä vähän masentunutkin..se on kuitenkin normaalia että välillä vähän joku asia esim.masentaa..Mutta jos toinen ei sitä herkkyyttäsi esim. arvosta niin silloin kannattaa vieläkin etsiä sellaista joka olisi myös herkkä ja avoin koska ne piirteet usein viittaavaat myös rehtiyteen ja reiluuteen jolloin suhdetta pystyisi rakentamaan valehtelenattoluudelle yms muulle tärkeälle asialle..Mutta zemppiä sisäisen herkkyyden etsimisillesi!!toivottavasti tunnet myös olon keveyttä ja varmuutta jota herkkyyden esiintuonti voivat myös antaa sinulle!
Voi olla että et ole vaan löytänyt sellaista naista/miestä jonka kanssa kemiat kohtaa?
Itse samaa ikäluokkaa ja sellainen mieltä sekoittava tunne toista kohtaan on ollut pari kertaa, se ns oikea tunne, ihastus, rakastuminen. Siinä ei oikeasti ulkonäkö tai status vaikuta missään. Oletan kuitenkin että jotain tunteita kykenet kokemaan kun vaalit ystävyyssuhteita ja autat heitä heidän ongelmissaan? Miten regoit jos ystävällä on paha olla?
Täällä mainittiin jo yksi asia missä "vika" voi olla.. asperger.... aina ei tarvi pärjätä yksin ja jos et halua ystäviäsi rasittaa tämän asian tiimoilta niin mene psykologin juttusille. Helppo puhua täysin rehellisesti asioista tuntemattomalle ihmiselle joka on koulutettu ihmismielen analysointiin. Voi avata eri asioita ja antaa uuden perspektiivin tilanteesesi.
Mitään vikaa sinussa ei kuitenkaan ole mutta asia tuntuu häiritsevän sinua niin kannattaa varmaan selvittää asiaa mistä tämä johtuu?