tuskin tulee, että kokisi ns. auttamisen loppuneen. Siksi olisi ollut tärkeää että työssä olisi ollut jatkumo, vakituinen paikka, koska siellä sitä sellaista mikä ei kuulu töihin ei olisi voinut olla enenpää "uutena" koska ihmiset olivat tuttuja. Kauhea kaaos päässä alkoi heti kun jouduit eri ryhmiin töihin. Et saanut mistään "otetta" kun aina uusia naamoja ja uutta esitystä, seitsemän vuotta kauhua. Ei se lähde ihan tosta noin vaan pois. Jos nyt rupeaisin auttamaan niin se ei onnistuisi. Siksi jos edes kaksi vuotta sitten olisi saanut tehdä tutussa paikassa tilanne voisi nyt olla toisenlainen. Ei ole tietoa siitä miten tämä ratkaistaan ja mitä tässä lopulta käy. Ehkä on asunto laitettava rahaksi ja elettävä sillä eristyksissä jonkin aikaa.
Sellaista tunnetta
Anonyymi
0<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.