Eikö me enää nähdä? en tiedä sitä niin eihän se miltään vielä tunnu
0Äänestä
Anonyymi
Just joo taas tätä uhkailua erolla. No voin sanoa että se vasta tuntuukin jos ei nähdä mutta kun mä löydän sut nii kyllä me nähdään rakkaus. En kestä jos jätät mut ja tää ei ole reilua mulle jättää tällein ja haluan olla sun kanssa rakkaus suhteessa ikuisesti
0Äänestä
Anonyymi
Sen verran aikaa mennyt, että alkaa pahin jo helpottamaan ja tullut harrastuksiakin arkeen takaisin pikkuhiljaa. Toisaalta jos katoat vähin ääniin, niin onhan se selkeä viesti, että näin halusit tapahtuvan.
0Äänestä
Anonyymi
Surulliselta ja ikävältä se tuntuu, ettei varman enää nähdä. Jos nähdään se on lyhyt hetki muiden silmien alla. Se tuntuu vaikealta tavalta kohdata vikaa kertaa, varsinkin kun silloin on pakko teeskennellä muuta kuin mitä sisältä tuntee.
Silti, en voi muuta. Hän haluaa lähteä, ja hänellä on oikeus se tehdä. Ja ymmärrän täysin miksi. Ne syyt ei liity minuun vaan enemmänkin 3-kympin kriisiin. Olisin mielelläni ollut osa muutosta mitä hän haluaa elämäänsä, mutta en sitä ollut. Olen vapaan tahdon vankkumaton kannattaja. Se, että minä haluan ja toivon ei riitä. Meitä pitäisi olla kaksi toivomassa yhtä kovaa, jotta meillä olisi tulevaisuus. Itse lähtö ei estä tulevaisuutta, se tekee vain mahdollisen tulevaisuuden erilaiseksi. Kuitenkin tahdon puuttuminen on este. En voi kuin hyväksyä ja käsitellä suru ajan kanssa. Onneksi elämä on muuten hyvää, ja usko tulevaisuuteen ei ole hävinnyt. Pettymyksen kanssa olen jo sujut. Voi olla etten enää kohtaa suurta rakkautta, mutta en voi kuin mennä koronan jälkeen ihmisten ilmoille ja katsella mitä mahdollisuuksia elämä tuo.
0Äänestä
Anonyymi
Tämä viesti osittain muistuttaa tilanteeni. Olen siis puhunut hänen kanssa ja yritin tutustua, muttei hän reagoinut siihen. Ihan kun halusi, muttei voinut.
Näkemiseen on kyllä tokin mahdollisuus, muttei ikinä tapahdu kunnon tutustumista. Nähdään harvoin ja hetken. Ei voi tietää katoako mahdollisuus nähdä kokonaan.
0Äänestä
Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tämä viesti osittain muistuttaa tilanteeni. Olen siis puhunut hänen kanssa ja yritin tutustua, muttei hän reagoinut siihen. Ihan kun halusi, muttei voinut.
Näkemiseen on kyllä tokin mahdollisuus, muttei ikinä tapahdu kunnon tutustumista. Nähdään harvoin ja hetken. Ei voi tietää katoako mahdollisuus nähdä kokonaan.
Oliko eka osa tuosta se sopiva? Sinun viestisi sopisi täysin. Mahdollisuudet varmaan katoavat, jos ei enää nähdä ja päästä juttelemaan sen verran että jäät kerkeäisi rikkoa. -Sivusta
0Äänestä
Anonyymi
Surullista sinänsä mutta myönnettäköön että vanhempi ikäpolvi on minua varten. On aina ollutkin vaikka joskus yrittänyt muuta. Ennee ei voi vastaan hangotella, hyväksytettävä elämä näin.
0Äänestä
Anonyymi
Juu just joo mä en ikinä hyväksyä sulle ketää ikinä joten ei onnistu että jätät mut jonkun toisen takia. Ne kuvat heti pois
0Äänestä
Anonyymi
Älä puhu näin rakkaani, olet minua jonkin verran vanhempi, mutta sopivasti. Löydämme toistemme luo.
0Äänestä
Anonyymi
Kukaan ei mua kaipaa ja muista edes, joten silloin on ihan sama näkeekö mua vai ei. En mä kellekään mikään tärkeä ikinä ole ollut, kellään ei tule, eikä ole tullut ikävä vaikka mua ei ole nähnytkään.
0Äänestä
Anonyymi
Tuntuu pahalta ja sä tiedät sen.
0Äänestä
Anonyymi
Pariskunta juttelee, taitaa olla seinä välissä! "
0Äänestä
Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Pariskunta juttelee, taitaa olla seinä välissä! "
Voitko laittaa mulle ohjeet kuinka saan esteet pois kun en minä ikinä suostu luopumaan sinusta ikinä.
0Äänestä
Anonyymi
Niin tää puhdistava kiirastuli on kai nyt vaan käytävä läpi. Tiettyä kirkastumista jo tapahtunut, joskin auringon mentyy mailleen paha saa vallan, musta aurinko -masennus, pelko ja suru. Näkemättömyys kai sitten pikkuhiljaa saa unohtamaan ja rauha palaa koeteltuun sieluun.
0Äänestä
Anonyymi
Jos olit, olit hyvin lyhyt sellainen.
0Äänestä
Anonyymi
Tuntuu pahalta kun ei tietoa koska nähdään vai nähdäänkö koskaan. Hän ei ollut vain välivaihe.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Alkaa jo unohtua kun ei näy eikä kuulu
Ei Praha, parempi näin.
Ei minulla ole elämässäni välivaiheita.
Häntä näen vähän väliä😆.. Ainakin mielikuvissa.
Älä viitti. Mikä ihmeen välivaihe?
Eikö me enää nähdä? en tiedä sitä niin eihän se miltään vielä tunnu
Just joo taas tätä uhkailua erolla. No voin sanoa että se vasta tuntuukin jos ei nähdä mutta kun mä löydän sut nii kyllä me nähdään rakkaus. En kestä jos jätät mut ja tää ei ole reilua mulle jättää tällein ja haluan olla sun kanssa rakkaus suhteessa ikuisesti
Sen verran aikaa mennyt, että alkaa pahin jo helpottamaan ja tullut harrastuksiakin arkeen takaisin pikkuhiljaa. Toisaalta jos katoat vähin ääniin, niin onhan se selkeä viesti, että näin halusit tapahtuvan.
Surulliselta ja ikävältä se tuntuu, ettei varman enää nähdä. Jos nähdään se on lyhyt hetki muiden silmien alla. Se tuntuu vaikealta tavalta kohdata vikaa kertaa, varsinkin kun silloin on pakko teeskennellä muuta kuin mitä sisältä tuntee.
Silti, en voi muuta. Hän haluaa lähteä, ja hänellä on oikeus se tehdä. Ja ymmärrän täysin miksi. Ne syyt ei liity minuun vaan enemmänkin 3-kympin kriisiin. Olisin mielelläni ollut osa muutosta mitä hän haluaa elämäänsä, mutta en sitä ollut. Olen vapaan tahdon vankkumaton kannattaja. Se, että minä haluan ja toivon ei riitä. Meitä pitäisi olla kaksi toivomassa yhtä kovaa, jotta meillä olisi tulevaisuus. Itse lähtö ei estä tulevaisuutta, se tekee vain mahdollisen tulevaisuuden erilaiseksi. Kuitenkin tahdon puuttuminen on este. En voi kuin hyväksyä ja käsitellä suru ajan kanssa. Onneksi elämä on muuten hyvää, ja usko tulevaisuuteen ei ole hävinnyt. Pettymyksen kanssa olen jo sujut. Voi olla etten enää kohtaa suurta rakkautta, mutta en voi kuin mennä koronan jälkeen ihmisten ilmoille ja katsella mitä mahdollisuuksia elämä tuo.
Tämä viesti osittain muistuttaa tilanteeni. Olen siis puhunut hänen kanssa ja yritin tutustua, muttei hän reagoinut siihen. Ihan kun halusi, muttei voinut.
Näkemiseen on kyllä tokin mahdollisuus, muttei ikinä tapahdu kunnon tutustumista. Nähdään harvoin ja hetken. Ei voi tietää katoako mahdollisuus nähdä kokonaan.
Oliko eka osa tuosta se sopiva? Sinun viestisi sopisi täysin. Mahdollisuudet varmaan katoavat, jos ei enää nähdä ja päästä juttelemaan sen verran että jäät kerkeäisi rikkoa.
-Sivusta
Surullista sinänsä mutta myönnettäköön että vanhempi ikäpolvi on minua varten. On aina ollutkin vaikka joskus yrittänyt muuta. Ennee ei voi vastaan hangotella, hyväksytettävä elämä näin.
Juu just joo mä en ikinä hyväksyä sulle ketää ikinä joten ei onnistu että jätät mut jonkun toisen takia. Ne kuvat heti pois
Älä puhu näin rakkaani, olet minua jonkin verran vanhempi, mutta sopivasti. Löydämme toistemme luo.
Kukaan ei mua kaipaa ja muista edes, joten silloin on ihan sama näkeekö mua vai ei. En mä kellekään mikään tärkeä ikinä ole ollut, kellään ei tule, eikä ole tullut ikävä vaikka mua ei ole nähnytkään.
Tuntuu pahalta ja sä tiedät sen.
Pariskunta juttelee, taitaa olla seinä välissä! "
Voitko laittaa mulle ohjeet kuinka saan esteet pois kun en minä ikinä suostu luopumaan sinusta ikinä.
Niin tää puhdistava kiirastuli on kai nyt vaan käytävä läpi. Tiettyä kirkastumista jo tapahtunut, joskin auringon mentyy mailleen paha saa vallan, musta aurinko -masennus, pelko ja suru. Näkemättömyys kai sitten pikkuhiljaa saa unohtamaan ja rauha palaa koeteltuun sieluun.
Jos olit, olit hyvin lyhyt sellainen.
Tuntuu pahalta kun ei tietoa koska nähdään vai nähdäänkö koskaan. Hän ei ollut vain välivaihe.
Olen matkalla vielä
https://m.youtube.com/watch?v=e2Akix6jeVs
Miksi pitäisi tuntua?