Tuntuuko se miltään , kun ei enään nähdään ?

Alkaa jo unohtua kun ei näy eikä kuulu

Ei Praha, parempi näin.

Ei minulla ole elämässäni välivaiheita.

Häntä näen vähän väliä😆.. Ainakin mielikuvissa.

Älä viitti. Mikä ihmeen välivaihe?

Eikö me enää nähdä? en tiedä sitä niin eihän se miltään vielä tunnu

Sen verran aikaa mennyt, että alkaa pahin jo helpottamaan ja tullut harrastuksiakin arkeen takaisin pikkuhiljaa. Toisaalta jos katoat vähin ääniin, niin onhan se selkeä viesti, että näin halusit tapahtuvan.

Surulliselta ja ikävältä se tuntuu, ettei varman enää nähdä. Jos nähdään se on lyhyt hetki muiden silmien alla. Se tuntuu vaikealta tavalta kohdata vikaa kertaa, varsinkin kun silloin on pakko teeskennellä muuta kuin mitä sisältä tuntee.

Silti, en voi muuta. Hän haluaa lähteä, ja hänellä on oikeus se tehdä. Ja ymmärrän täysin miksi. Ne syyt ei liity minuun vaan enemmänkin 3-kympin kriisiin. Olisin mielelläni ollut osa muutosta mitä hän haluaa elämäänsä, mutta en sitä ollut. Olen vapaan tahdon vankkumaton kannattaja. Se, että minä haluan ja toivon ei riitä. Meitä pitäisi olla kaksi toivomassa yhtä kovaa, jotta meillä olisi tulevaisuus. Itse lähtö ei estä tulevaisuutta, se tekee vain mahdollisen tulevaisuuden erilaiseksi. Kuitenkin tahdon puuttuminen on este. En voi kuin hyväksyä ja käsitellä suru ajan kanssa. Onneksi elämä on muuten hyvää, ja usko tulevaisuuteen ei ole hävinnyt. Pettymyksen kanssa olen jo sujut. Voi olla etten enää kohtaa suurta rakkautta, mutta en voi kuin mennä koronan jälkeen ihmisten ilmoille ja katsella mitä mahdollisuuksia elämä tuo.

Surullista sinänsä mutta myönnettäköön että vanhempi ikäpolvi on minua varten. On aina ollutkin vaikka joskus yrittänyt muuta. Ennee ei voi vastaan hangotella, hyväksytettävä elämä näin.

Kukaan ei mua kaipaa ja muista edes, joten silloin on ihan sama näkeekö mua vai ei. En mä kellekään mikään tärkeä ikinä ole ollut, kellään ei tule, eikä ole tullut ikävä vaikka mua ei ole nähnytkään.

Tuntuu pahalta ja sä tiedät sen.

Niin tää puhdistava kiirastuli on kai nyt vaan käytävä läpi. Tiettyä kirkastumista jo tapahtunut, joskin auringon mentyy mailleen paha saa vallan, musta aurinko -masennus, pelko ja suru. Näkemättömyys kai sitten pikkuhiljaa saa unohtamaan ja rauha palaa koeteltuun sieluun.

Jos olit, olit hyvin lyhyt sellainen.

Tuntuu pahalta kun ei tietoa koska nähdään vai nähdäänkö koskaan. Hän ei ollut vain välivaihe.

Olen matkalla vielä
https://m.youtube.com/watch?v=e2Akix6jeVs

Miksi pitäisi tuntua?