Mitä kissa npito antaa sinulle?

Vuosi sitten olin ratkaisun edessä, kun tyttäreni muutti takaisin kotiin ja hänellä oli ja on kaksi kissaa. En ole aiemmin liiemmin kissoista piitannut, mutta eivät ole olleet haitaksikaan. Lähinnä negatiivissävyinen nollatilanne. Tunsin katit ennestään, olinhan vieraillut tyttärelläni ja tyttökisua hoidin, kun sille tehtiin kastraatio.
Pelkäsin, että katit tuhoaa, raapii, naukuu... Mutta tämä pari onkin rauhallisen leikkisä. Varsinkin tyttökisu käpertyy rintani päälle tai kainaloon, kun menen nukkumaan. Ja hyrräys on mahtavaa. Ennen eläinten ruoka-aikaa minulla on kolme varjoa perässäni ja välillä ne kaikki tunkevat jopa vessaan. Koiran kanssa, kun lähden lenkille tyttökisu seuraa perässä, jos en huomaa laittaa häntä sisälle. Kesän tullen katit metsästävät kaikkia lentäviä otuksia. Jahtaamista ja leikkiä. Tyhjää on, jos tytär lähtee ja vie kissat mennessään.

Seuraa ja kissan kiintymys on jotain aivan ainutlaatuista, se kun on ansaittava. Kissa kohtelee sinua, kuten sinä kohtelet sitä.

Jos kissa on sinulle läpinäkyvä, olet sitä myös kissallesi. Jos halveksut kissaasi, se halveksuu sinua. Jos kunnioitat ja rakastat kissaasi oikkuineen, se kunnioittaa ja rakastaa sinua oikuinesi. Jos et vaivaudu tutustumaan kissaasi lähemmin, ei kissasikaan sitä vaivaudu sinua kohtaan tekemään. Kissa ei liehittele turhia, jos et ole sen arvoinen (arvoasi tosin saattaa hetkellisesti nostaa täysi ruokakulho, mutta silti kissa ei sydämessään ole ostettavissa).

Parhaimmillaan kissan ja omistajan välillä voi olla aivan ainutlaatuinen suhde. Ymmärtämys ja sanaton kiintymys.

Yhdellä sanalla sanottuna kissanpito antaa paljon.

Meillä on kissojen kanssa molemminpuolinen luottamus, vahva kiintymys ja ystävyyssuhde. Toinen kissoistamme, se joka on enemmän "minun kissani", kuulemma huolestuu jos olen poissa kotoa. Toisaalta taas tuo "mieheni kissa" on selvästi ihmeissään jos mies ei tule töistä kotiin normaaliin aikaan. Esim. silloin kun mies oli firman pikkujouluissa, Laku odotti häntä kotiin ja suurimman osan illasta makoili eteisessä.

Kissat ovat tuoneet paljon iloa - koti olisi kovin tyhjä ilman kissoja. Mitä villiluonteisempi kissa, sen ihanampi se minusta on. Meillä Laku on hirveän villi ja oikea pikkuinen riiviö, Peku taas on kiltti mammanpoika.

Ennen en suuremmin välittänyt kissoista. En vihannut mutten rakastanutkaan, ne eivät herättäneet minussa minkäänlaisia tunteita. Kissakuume alkoi kesällä 2001 kun meille tuli ensimmäinen yhteinen kissa Laku emonsa hylkäämänä orpopentuna. Ja se olin nimen omaan minä, joka halusi Lakun, mies oli vähän vastaan ;) Tuon jälkeen en ole kuvitellutkaan ottavani enää muita eläimiä kuin kissoja.

Kissan kanssa voi myös harrastaa. Me käymme Pekun kanssa näyttelyissä. Pärjääminen ei ole pääasia, mutta kieltämättä esim. viime sunnuntain voitto (joka tuli täytenä yllätyksenä meille) antaa lisäpotkua ja motivaatiota. Pääasia on se, että kissa viihtyy näyttelyissä, esim. Lakua ei ehkä voi näyttelyyn viedä, katsotaan nyt vielä.

Me käymmä myös paljon ulkona kissojen kanssa. Eilenkin olin kissojen kanssa ulkona monta tuntia ja oli kieltämättä mukavaa huomata luonnossa paljon kevään merkkejä. Kissatkin taisivat huomata, siihen malliin ne minua juoksuttivat =)

Kissoista on kyllä enemmän iloa kuin harmia. Meillä ei kumpikaan ole sairastellut, eläinlääkärissä on käytä steriloinnissa/kastroinnissa, vuosittaisissa rokotuksissa, kerran poistattamassa korvapunkit ja kerran hammaskiven poistossa. Siinäpä ne =)

Kissan hoitaminen antaa ihanan tunteen. En osaa kuvailla. Ne on niin rakkaita. Toinen kisu oli arka ja pelokas, kun se muutti meille. On ollut palkitsevaa, miten se on oppinut luottamaan. Kissat täyttävät hoivaustarpeeni ja tunnen itseni tärkeäksi. Kisut ovat perheenjäseniä ja jos niillä on jokin hätä niin se on todellakin koko perheen hätätilanne. Suuri osa päivästä menee kissoja helliessä ja hoitaessa. Kissa perheenjäsenenä antaa paljon :) Minun aikanakin on vaikea olla erossa niistä useampi päivä. Niihin on todella kiintynyt.

aina kotiin tullessani kissa nukkuu eteisessä ja venyttelee onnellisen näköisenä nähdessään minut. kehräystä rupeaa kuulumaan samantien. kotona tehdessäni tavallisia kotitöitä kissa seuraa minua nojatuolin selkänojalta.
leikkauksen jälkeen ei kissani voinut saunaan tulla ja loppuillan hän olikin suuttunut minulle.
en voi sanoa kumpi on minulle tärkeämpää, kissani vai ystävien ja perheen seura. kummatkin ovat aivan yhtä tärkeitä. kissani merkitsee minulle todella paljon ja on aina mukavaa tulla kotiin kun tietää että odottamassa on pieni ystäväni joka ottaa minut iloisena vastaan. en vaihtaisi mihinkään yhteistä aikaamme :)
iloista kesä odotusta kaikille!

Viime kesänä lähdimme viikon "loma"matkalle. Paruin ja vollotin koko menomatkan ikävääni, sekä joka ikisen illan kun oli tarkoitus alkaa nukkumaan...

Eiköhän se kerro jotakin siitä kuinka paljon kissa voi antaa.

Meillä kolme kissaa tuo elämään monenmoista toimintaa. Hoidonkaipuu kun iskee niin rapsuteltavaa riittää, leikki kun iskee on nahka välillä ruvella, porstuasta löytyy saaliita, öisin on toisinaan ovi auki ulos asti kun unohtui laittaa haka kiinni (yksi kisuista erikoistunut oven avaamiseen), takut selvitettävä jos saa vältettyä kynsiä, näin keväisin ihana seurata kissojen villejä puuhunkiipeilyleikkejä ja takaa-ajoja. Tässä hyvin pieni otos mitä kissat tuovat elämäämme eikä päivääkään vaihdettaisi pois!!!

...tai yhden osaalueen siihen.
Minulle kissat ovat lapsiani.
Kaksijalkaisia ei edes lääkärin avulla ole.
Nyt hellyyden kohteet ovat kissat.
Ne ovat osa tätä perhettä siinä,
kun me ihmisetkin.
En voisi kuvitella olevani ilman kissojani.
Minulla on yksi enkeli-kisu ja kaksi maanpäällistä.

Minulla on kaksi kissaa, toinen on pikkuvintiö, jolle sattuu ja tapahtuu.. Kerran pudonnut parvekkeelta, jouduttiin leikkamaan koska oli huonossa tilassa.. mitä opimme, muutimme toiseen taloon jossa lasitettu parveke=) Kerran tämä kissa on istunut kaktuksen päälle... Kukat lähtivät, viimeisin oli langan syönti mikä meinasi viedä hengen, mutta mitä emme tekisikään oman pikkkuisen eteen, rahaa on palanut usean tuhat euroa.. mutta raha on rahaa.. oman perheenjäsenen eteen tekee mitä vain!! No.. jos nyt sanon helpotukseksi, niin tämä kyseinen kissa on jonkin verran aikuistunut ja ei enää ole ihan niin hölmö=)
On erinomainen isoveli koiranpennulleni.. ;) Ja ihana...

Toinen kissani on vielä enemmän minun perääni, nukkuu vieressä tyynylläni.. (minulla on sille oma tyyny), tai mahani päällä=) Kulkee perässäni minne menenkin.. oikea sylikukkanen =) Ja todellakin se on minulle niin tärkeä, että sen edelle ei mene mikään eikä kukaan!! Ja mikä ehkä hassua, näistä kissoista ei kumpikaan osaa ilmeisesti käyttää kynsiä, aina on pehmeät tassut.. =) Ajattelin, että kyllä ne kynnetkin näkee kunhan koira tulee taloon.. mutta eipä ole näkynyt!! =) Pelkäsin, että "siteemme" katkeaa kun olin pitkään armeijassakin, kissoja hoiti äitini..mutta aina se pikkuinen odotti, tämä rakkaussuhde kestää=)!!!

Tätä toista vintiötä kun on joutunut kuljettamaan eläinlääkäreissäkin niin lääkärit ovat olleet jopa ihmeissään kun on niin kiltti kissa, että antaa tehdä mitä vaan. Niin vaan on menty röntgenit ja verikokeet ilman kynsiä ja ilman rauhoitusta..

Kyllä on kissat niin vieneet mukanaan, että ei päiväkään ilman niitä... ei millään voisi!!

Mitä kissa on antanut?
Ei mitään!!!
Oikein asetettu kysymys kuuluu:Mitä kissa on saanut minulta?
Se perskeleen rontti kehuskelee varmasti parast´aikaa muille salvetuille kuinka hyvin hän taas onnistui höynäyttämään isäntää!Enpähän syönyt eilisiä raksuja,heti avasi uuden laatikon ja vaihtoi kaikki astiat.Hyppäsin syönninpäälle isännän mahalle lehdenluvunaikaan ja kutittelin viiksillä ukon nokkaa niin jopahan sillä oli autuaallinen ilme.(tietää herkkupaloja seuraavalla sapuskalla,kokemusta on!)
Yöllä teeskentelen kusitarvetta jotta näkis minkänäköinen naama on keskenherätetyllä?Näkyy joskus ukkoa v--------n mutta höylistihän tuo on aina lähtenyt.Mehevä hetki koittaa tunnin päästä kun minä ikkunalaudalla päästän mollivoittoisen kutsun:"Laske sisälle". Sama yrmeä ilme naamalla se tekee kuitenkin käskyni mukaan.Siirryn sängyn jalkopäähän hyvin ansaitulle nukkumatauolle.Nöyrästi näkyy isäntä siirtävän jalkansa(hiukan haisevat)sivuun ettei lepohetkeni häiriintyisi.Passaapi varttitunti kehrätä.Aamukahvin aikaan on ehdottomasti tutkailtava lähteekö jääkaapista tuoreen lihan hajuja.Jos lähtee niin periksi ei anneta,takuuvarmasti.

Kissakommenttien jälkeen ymmärtänette miksi vihaan kissoja!