koska toinen osapuoli ei yksinkertaisesti uskaltanut lähestyä, tai toimia? Ulkonäkö voi pettää ihmisten rohkeuden suhteen. Moni naamioi heikon itsetunnon huumorilla tai jollain muulla keinolla.
Oletko koskaan harkinnut vaihtoehtoa, että mitään ei tapahtunut
Anonyymi
16<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Monia skenaarioita olen pohtinut, mutta loppuunsa en vedä johtopäätöksiä yhtään mistään. Kaikki on mahdollista ja mahdottomaksi asiat tekee lopulta vain oma suhtautuminen, jos niin haluaa. Kiinnostaa kyllä tietää toisen ajatukset ja näkemykset, sillon vasta voi jonkinlaista johtopäätöstä vetää. 💜
Samaa mieltä.
En ole. Kaikki on totta. Ja paljon on mahdollista.
Uskoisin ettei kukaan osaa lukea tietoisesti toisen ajatuksia tai tunteita, ja uskoisin ettet sinäkään aloittaja osaisi, jos vastapuolella olisi samanlaista uskaltamattomuutta. Loppuenlopuksi ihmisillä voi olla kaikenlaisia skenaarioita toisen käytöksestä, mutta niin...kukaan ei näe toisen päänsisälle realistisesti.
Harkinnut vaihtoehtoa?
Tämähän on se kaikkein tyypillisin tilanne miehen näkökulmasta. Nainen antaa jotain "vihjeitä", etkä tiedä onko tosissaan vai itsetunnon kehityslinjalla. Ennen kääntelin kivet kyljelleen ja nykyisin en enää koskaan, kai siellä seassa voisi joskus joku ihan tosissaankin olla ollut.
En todellakaan!
Hän on NIIN kaunis ja mä niin törpön näköinen, että että korkeintaan hän naamioi kuvotustaan kohteliaalla ystävällisyydellä!
Typerä valuvirhe ihmisen perimässä, että voi rakastua pohjattomasti niin paljon itseään ylemmän liigan naiseen.
Pyh ja pah. Ei ole olemassakaan mitään liigoja, ne semmoiset on keskenkasvuisten juttuja. :) Tuskin ajattelee noin. Minusta olisi ikävää jos kaivattuni ajattelisi tuohon tapaan, se olisi yksi todella turha ja tyhmä este minkään etenemisen suhteen. Hänelle haluaisin sanoa että jos kuvittelee näyttävänsä törpöltä niin ainakin hän on minun törppöni.
Olen. Enhän itsekään uskalla juuri koskaan juuri mitään. Ihastumisia on ollut, mutta aina jossain vaiheessa tajuan typeryyteni.
n
Näin aina tapahtuu. En ole keksinyt mitään vaihtoehtoa sille.
Hänen pitää ymmärtää tunteidemme molemminpuolisuus ja niiden syvyys. Kun hän on tuon oikeasti ymmärtänyt uskallus ja itsetuntoasiat ovat pienempiä murheita isompien asioiden (Rakkauden) edessä.
Olen miettinyt. Sosiaalinen mies, mutta sisältä löytyy myös toinen puoli. Toisaalta vaikka olis kuinka ihana, jos ei saa sitä toimintaa aikaan, niin voisinko kunnioittaa ja rakastaa. Siinä umpikujaa yhdelle naiselle.
En ole noin ajatellut. Oma ulkonäkö ollut esteenä sille, ett lähestyisin ketään ja ulkonäköni takia kukaan ei lähestynyt mua. Ei kukaan mies rumaa naista lähestyisi tai no, joku lähestyisi vaan sen takia, kun ajattelisi rumalta naiselta heruvan helpommin pesää yhdeksi kerraksi paremman puutteessa, kertapanoksi puutteessa kelpaa mikä muija tahansa.
Olen miettinyt kyllä tuotakin vaihtoehtoa. Jos mä häntä yhtään oikein luen, niin yhtä ujoja ollaan molemman tässä asiassa. Muuten kyllä sosiaalisia, mutta aidosti lähelle on vaikee päästä.
Oletko koskaan ap harkinnut vaihtoehtoa, että aloituksesi on suurimmalle osalle ihmistä itsestäänselvyyksiä? Jokainen normijärjellä varustettu osaa ottaa nuo asiat huomioon.
En ole. Olisi hän lähestynyt, jos olisi ollut kiinnostunut.
No mulla ainaki on sellainen kivikasvoinen perusilme päällä, vaikka sydän olis ihan sulanut jo. En mä ehkä pelkää siinä hirveesti, oon vaan niin siinä tunteessa, etten oikein saa sanottuu tai tehtyy mitään.