tehdä jotain, mutta koska se on pelottavaa, siirrätte sitä myöhäisempään ajankohtaan.
Sitten tapahtuukin jotain, mikä estää pitkäksi aikaa, tai peräti lopullisesti, teitä toteuttamasta haluamaanne.
Se on kai aika yleistä, sillä sellaisesta tilanteesta varmaan on syntymyt hyvin vanha kehotus: "carpe diem", eli tartu hetkeen.
Sitten tapahtuukin jotain, mikä estää pitkäksi aikaa, tai peräti lopullisesti, teitä toteuttamasta haluamaanne.
Se on kai aika yleistä, sillä sellaisesta tilanteesta varmaan on syntymyt hyvin vanha kehotus: "carpe diem", eli tartu hetkeen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Joskus joo. Mutta olen ajatellut, että pelkokin on ihan hyvä varoitusmerkki. Joskus pelon vuoksi on säästynyt turhilta murheiltakin.
Liiasta hätäilystä ja hötkyilystä ei synny mitään hyvää. Lähinnä hätäisiä päätöksiä.
Näin olen ajatellut.
..kun kyseessä on ollut suuria asioita.
Oletko miettinyt, miten käsikirjoitettua elämä oikeastaan on. Kuitenkin on jotain, mikä vaikuttaisi olevan omaa valintaa tai siltä se itsestä ainakin tuntuu.
Sitten se ei ole sen arvoista.
Pelko voi lamauttaa.
Nuorempana tein noin, nyt 35 vuotiaana olen aikas kovan opin tien tuon käytöskuvion kanssa käynyt, nimittäin tuo käytöskuvio on se noidankehä josta syntyi mulle ahdistuneisuushäiriö rinnakkaishäiriöksi masennnukselle.
Kävin ihan vuosien terapian läpi, jonka aikana opettelin tuosta tavastani ulos.
Monesti lievissä mielenterveyshäiriössä ihmisen omat tavat toimia epämukavien tunteiden herätessä on se mikä synnyttää sen mielenterveyshäiriön .
Minulla oli tapana vältellä asioita, tilanteita ja ajatuksia jotka tuottaa epämukavia tunteita. Se on myös ahdistuneisuushäiriölle yleinen oire että vältellään tilanteita. asioita, paikkoja ja ajatuksia joista epämukava olo tulee ja elämä kaventuu ja kaventuu kun välteltävien asioiden määrä vaan kasvaa. Ensin se voi olla esiintymiskammo, sitten kaikki koulussa olevat tunnit joissa pitää olla itsenäisempi ja näkyvämmässä roolissa, sitten se on se koko koulu, sitten homma levähtää jo ihan läskiks, kun yleiset paikat vapaa-ajallakin alkaa oleen välteltävien listalla.. sitten tulee puhelin ja kauppa ja lopulta ollaan jo loukussa omassa kodissa pystymättä sieltä lähteen ilman eteisen ovella tulevaa paniikkikohtausta..
Kävin rankan muutosprosessin kun jouduin muuttaan tapojani toimia, mutta nykyisin vaikka ikävältä jokin tuntuu hoidan sen silmät sulkien irvistellen pois alta mahdollisimman nopeasti vaikka ikävästi kirpasee, kun tiedän että sillä mä pidän huolta psyykkisestä hyvinvoinnistani. Itseni takia kestän pienen hetken ikäviä tunteita, kuin että lykkään ja joudun kestään vuosia vielä ikävämpää tunnetta lykkäilyjen jälkiseurauksien takia
Prokrastinaatio, itsesääntelyn hankaluus, voi liittyä huonoon itsetuntoon, perfektionismiin ja saada aikaan itseään vahvistavan noidankehän, jolloin jähmettyy paikalleen. Luterilaiseen työmoraalin ei kuulu, tälle ei edes suomenkielistä sanaa.
Itsesyytökset, ihmisen tahto ei niin vapaa kuin oletetaan
https://youtu.be/KG7Bs_BCC5w
Tällaista olen miettinyt.
Kyllä olen.
Hän mies olisi tullut lähelleni mikäli niin tarkoitettu.
Minä taas olen kuullut että jos olet jostakin asiasta epävarma älä tee sitä. Se varmuus.
No, se varmuus asiasta täytyy hankkia. Ei ole niin yksinkertaista, vaan voi kestää..
Täytyy uskaltaa sillä, on vain yksi elämä.
Elämä pitää elää siten, että viimeisellä tuomiolla pystyy itseään katsomaan peilistä....
Hyvä muistutus kaikille.