Laitokseen pääseminen

Laitoksessa sinä olet kuin tuottoeläin, sinuun pumpataan hermomyrkkyjä niihn suuri määrä (kela maksaa myrkytykset, siksi tulet laitoksessa tuottamaan hyvin paljon rahaa lääketehtaaalle, valtio maksaa kulut,
Et pysty puhumaan kuin sammaltaen, pillerit vie puheen, tekee pakkoliikkeitä, lihottaa, tekee kroonisen depression ja 1000 muuta erilaista pahoinvointi oiretta.

Hakeudu opiskeluun ja yhteis solu asumiseen, se olkoon sinulle "laitos".

se laitoksessa eläminen maksaa jos haluat psykiatrian osastolle.Se ei ole sulle ilmaista.

Komppaan edellistä vastaajaa, tiedän että noinkin voi käydä. Mutta on olemassa erilaisia laitoksia lastensuojelun piirissä. Voisit kysellä sosiaalityöntekijältä. Kerro tarkkaan toiveistasi ja tilanteesta kotona.

Sijaisperhe voisi olla yksi mahdollisuus.

Oletko jo puhunut lastensuojelun tai nuorisotyön sosiaalityöntekijän kanssa? Tietääkseni neuvoja voi kysyä jopa nimettömänä jos haluaa. Samoin kuin vinkin voi antaa lastensuojeluun nimettömänä sivullisena, niin voi myös itse keskustella nimettömänä. Soita vaikka prepaid-numerosta ja kysy mitä mahdollisuuksia on. Älä lannistu, minusta on tosi hyvä että tiedostat että sinulla ei ole hyvä olla kotona ja etsit muita mahdollisuuksia. Sinulla on siihen oikeus, oikeus parempaan, oikeus turvata elämäsi ja kasvusi jos vanhemmat eivät siihen kykene. Tsemppiä, olet vahva nuori.

Hei

Oletan että olet alaäikäinen, ja siinä elämäntilanteessa että et oikein pärjää itsesi ja ympäristösi kanssa.

Suomessa laitokseen pääsee pääasiassa “psykoosilla”, toki poikkeuksiakin on, erityisesti nuorten kohdalla, mutta psykoosi näyttelee kuviossa isoa roolia. Liekkö pari edellistä kommenttia esimerkkinä siitä.

Sen itsekkin sanon laitoksia muutamaan otteeseen kokeilleena, että laitos ei ole itseisarvo. Se ei korjaa sitä shittiä mitä tulee koulusta, tai kotoa. Mutta hetkeksi se voi tarjota turvallisen oloisen olosuhteen. Hyvällä tsägällä, se katkaisee pahan kierteen, ja toimii kivijalkana tulevaan.

Pitkässä juoksussa kuitenkin tarvitset jonkun Ihmisen tai tahon jonka kanssa lähteä etsimään elämää laajemmin. Se on helpommin sanottu kuin tehty, mutta se on ainoa tie.

Oletko jo kokeillut chättejä? Sekaisin tai Valoa chatti? On varmaan muitakin.

Onko tilanne niin paha, että halaut ottaa yhteyttä hoitotahoon? Voit soittaa terveyskeskukseen, tai paikkakunnan MT-palveluihin. Onko paikkakunnalla joku hoitokoordinaattori? Hoitokoordinaattorit tekevät tilannearvion, ja voivat tarvittaessa lähettää osastolle.

Ja juuri ennen kuin pistät haulit hattuun ja kämpän tuleen niin soita 112

Psykiatriselle osastolle ei pääse sillä diagnoosilla että kotona on paha olla.Osastolle ei voi muuttaa asumaan pelkästään sen takia että kotiolot on huonot.Itse en aikuisena meinannut päästä osastolle koska mulla oli paha olla.Ne ei ota osastolle tosta vaan pahan olon takia.Sitä edeltää haastattelu jonka perusteella osastolle otetaan tai ei oteta.Näin ainakin päijät-hämeessä oli mun kohdalla.

Aloittajahan puhui vain laitoksesta, ei psykiatrisesta osastosta tai hoidosta. Hänellä on paha olla kotona. Se ei periaatteessa vielä riitä mihinkään diagnoosiin, vaikka toki nykyään psykiatrisia diagnooseja annetaan melkein mistään vaan henkisistä "vatsanpuruista". Minusta aloittajan kannattaa koettaa välttää "rankkaa" psykiatriaa, eli sitä missä otetaan osastolle ja annetaan (tarvittaessa pakotetaan) lääkkeitä, varsinkin kun hän on nuori ihminen jolla on kehittyvät aivot. Aiheesta voisi kirjoittaa paljon enemmänkin mutta jääköön nyt, kun aloittaja ei oikeastaan tästä edes varsinaisesti kysynyt.

Hänen kannattaisi ottaa selvää mahdollisuuksista päästä kotoa muualle asumaan. Teini-ikäisen toivomukset otetaan jo aika vakavasti lastensuojelussa. Paljon on kiinni siitä millaisia työntekijöitä siellä on. Mikä on kotitilanne, ja miten se sossussa ymmärretään. Mikäli vanhemmat eivät vastusta, asia voi järjestyä helpostikin. Jos vastustavat, se voi järjestyä silti.

Kuten eräs hyvin kirjoitti "Pitkässä juoksussa kuitenkin tarvitset jonkun Ihmisen tai tahon jonka kanssa lähteä etsimään elämää laajemmin. Se on helpommin sanottu kuin tehty, mutta se on ainoa tie." Tämä kontakti voi olla vaikka terapeutti, tai joku pitkäaikainen nuoriso-ohjaaja, sosiaalityöntekijä tms. Kunhan se on henkilö jonka kanssa tunnet tulevasi juttuun ja voivasi luottaa. Terapeutin löytäminen on sikäli julkisella sektorilla vähän "kiven alla" että se edellyttää kiertokäyntiä psykiatrian kautta. Voi joutua haastatteluihin, testeihin ym. ennen kuin terapiaa myönnetään. Siinä voi tulla ja tuleekin diagnooseja ja stigmaa. Terapia ei oikeasti edellytä mitään sellaista. Aikuisista ne joilla on varaa hakeutuvat psykoterapiaan omalla kustannuksellaan, pelkästään keskustelemaan vaikeasta elämäntilanteesta, eivät saa leimoja eikä heille tyrkytetä missään vaiheessa lääkkeitäkään. Nuorilla ja suurimmalla osalla aikuisia, vaikka olisivat työssäkäyviäkin, ei ole tähän mahdollisuutta sillä terapia itse maksettuna on on aika kallista.

Eihän sijaisperhe ole laitos vai onko?

Arvelen, että kyseessä on jällllleeen ohut provo aloitus. Vastailee itse aloitukseensa; vastauksissa itelleen sama tyyli.