Voisitko vaikka soittaa ja kertoa iltasadun... :)
Voisitko nainen
Anonyymi
36<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 36
Vanhimmat
En sitten millään vaikka haluaisin kovin. Eniten haluaisin olla yhdessä miehen kanssa, katsella maailman pysäyttävimpiin silmiin ja kehrätä kuin kissa pelkästä toisen läsnäolosta.
Olipa kerran "iso poika", joka oli hyvin hellyyden kipeä...
Tuo "iso poika", joka oli hyvin hellyyden kipeä ikävöi turvallista syliä ja läheisyyttä...
...läsnäoloa, huomiota, silityksiä ja tittiä...
Sitten vaan... huuhtoutui likaveden mukana viemäriverkostoon.
Ei. Se tarina ei mene noin. Se menee näin. Tuo hellyyden kipeä "iso poika" oli elänyt hyvin kovan elämän, joka oli jättänyt "isoon poikaan" syvät arvet, minkä vuoksi "iso poika" oli hyvin surullinen. Ei kaikki haavat ollut ehtinyt arpeutuakaan, vaan vuotivat ja tuottivat kipua. "Iso poika" oli rakentanut vahvan kuoren eikä mielellään haavojaan muille näyttänyt. "Isolla pojalla" oli tapana ärjyä ja karkoittaa jotkut hyvääkin tarkoittavat ihmiset luotaan, koska "isoon poikaan" sattui.
"Iso poika" etsi syliä, milloin mistäkin, milloin väärin tekemisestä, milloin naisten sylistä, milloin vääristä lähteistä. Ei ne "ison pojan" ikävää sammuttaneet eikä "ison pojan" haavoja ja arpia korjanneet, jotka siellä rujon kuoren alla ammottivat syvinä.
"Iso poika" oli hyvin, hyvin surullinen, neuvoton, eksyksissä ja yksin. Hyvin, hyvin yksin.
"Ison pojan" tielle kyllä tuli välillä ihmisiä, jotka näkivät "ison pojan" sisimpään ja haavoihin - tarpeisiinkin.
"Isolle pojalle" yritettiin tarjota milloin mitäkin ratkaisua ongelmiinsa ja ikäväänsä mutta ne ei tuntunut "isosta pojasta" oikeille ja "ison pojan" ahdinko syveni entisestään. "Ison poika" oli mielestään hukannut elämässään suunnan, tarkoituksen ja syyn nousta ylös joka päivä.
Kuka voisi auttaa "isoa poikaa"? Mikä voisi tuoda ilon "ison pojan" sydämeen ja hymyn "ison pojan" kasvoille?
Vastaus löytyy sieltä "ison pojan" sydämestä, kun hän uskaltaa sen itseltään kysyä. Ei "ison pojan" suru eikä kärsimys ole jäänyt huomaamatta.
Ei, ei, ei apua. ei saa tuollaista loppua tulla! Nyt tuli surullinen yö.
Eiköhän satujen kertominen ole just sun erityisalaasi?
Jos olet J**** niin kyllä.
Olen täällä, mutta sivusta 🥰
😄 kiva. Kuka minä oon? 😘
Olisikohan oikeesti enempi totuuden aika. Eikös työviikko oo jo takana.
Luikuria työkseen laskee, onko joku autokauppias
Totuus tai tehtävä leikki alkakoon.
Oolipa kerrran uuukko ja aakka. Mutta ei ollut toistakertaa.😃
Perjantai ilta ja iltasatu . . . Se olisi jo tuhmempi versio ( vain sinulle) 😉
Satujen kertominen ei oo kyllä mun vahvimpia puolia, jos mä kerron totuuden, se voi olla joskus taruja ihmeellisempää.
ai ei vai??😂 kerro totuus, sitähän tässä on odotettu kuin kuuta nousevaa 😁
Eräältä naiselta haluaisin totuuden todella joskus kuulla. Haluan yhteen. Yritän ymmärtää kummalla tavalla sinut saan mukaani pidemmälle matkalle, elämän kestävälle. Mitään muuta en halua maailmalta. Omiin asioihini keksin kyllä ratkaisut, jos vain tiedän että saan sinut mukaani.
Se sinun pitää kertoa tuolle naiselle henkilökohtaisesti. Ei hän muuten tiedä tulla luoksesi.
Ei mitään satuja vaan totuuksia.
Samaa neuvoisin sivusta.
Ei puhelimen välityksellä satuja kerrota. Ne kerrotaan kahden kesken ilman niitä satuiluja. Silloin jutskataan totuuksia ilmoille. Tästä lähetään etiäpäin näillä ehdoilla.
Voisin mutta en tee sitä. Syyn tiedät varsin hyvin.
Väsymys jo
silmät painaa
unelle ei voi
antaa lainaa
Nukku-Matti
meille tuli
kohta mulla
syvä uni. (Pinterest)
Levollista yötä.
Jeesus myötä. 🙏
Ehkä, jos tunnettais voisin vaikka joka ilta.
Satu menisi näin. Olipa kerran vahva mies joka päivänsä täytti työllä ja puuhastelulla. Mies oli onnellinen , mutta yksinäinen kuitenkin jossain sisimmässään. Päivät kuluivat samankaltaisina ja ikää pikkuhiljaa kertyi. Kerran hän näki puolukoita keräillessään naisen poimimassa myös puolukoita hiukan kauempana. Hän hieraisi silmiään hämmentyneenä kuka on tuo viehättävä näky joka peppu somasti keikkuen keräilee. Muutaman sanan mies tuolle suloiselle otukselle lausui ja sai hymyn ihanimman palkaksi. Mies meni seuraavinakin päivinä puolukkaan. Vaan ei naista näkynyt. Kunnes kerran onnisti. Sama nainen siellä pyllötti. Nyt mies meni juttelemaan ja pian jo kahvia ja eväsleipiä yhdessä nautiskelivat kannon nokassa istuen ja rupatellen. Oli niin kivaa, että numerot vaihdettiin. Puhelimessa illat puhuttiin. Kunnes tuli tarve nähdä. Vierailut toistensa luokse syveni syvenemistään. Lopulta samaan taloon muutettiin. Puolukkaan yhdessä kuljettiin. Onnellisina päivänsä jakoivat loppuun asti.
No mutta täällähän on palstat täynnään satuja. Iso mieskö tarvii vielä lisää.
Tietenkin tarvitsee. Satuja yhdeltä naiselta hänelle.
Olipa kerran, hyvin kauan aikaa sitten kaksi ihmistä. He olivat onnellisia, vaikka elämässä oli ollut myös vastoinkäymisiä, he olivat iloisia, fiksuja ja maailma oli heille avoin. He janosivat elämää, halusivat kaiken, rehellisesti, suunnitellusti, oikeasti. He joutuivat tilanteeseen, jossa saivat kokea paljon enemmän kuin tarpeeksi. He kadottivat osittain itsensä, ilonsa, luottamuksensa elämään, heistä tuli katkeria, vähän psyykkisesti sairaita ja ilottomia, ynseitä ja ovet menivät joka suuntaan kiinni. Eräänä aamuna he katsoivat peiliin, huimasivat etteivät pidä ihmisestä joka sieltä katsoi. He rupesivat laittamasn itseään kuntoon, kivan työn jälkeen paranivat, löysivät elämään iloa, ja lopulta elivät onnellisen ja hyvän elämän. He löysivät uudelleen itsensä, ja heistä tuli onnellisia. He tajusivat etteivät tarvitse muuta saadaakseen sellaisen elämän kuin haluavat. Moni ajattelee heitä vähän omahyväsinä, mutta koska he eivät tee pahaa, ajan myötä kiusaajat jättivät heidät rauhaan. Joskus kipu tuntuu vielä rinnassa ja sielussa, mutta koska ovat sinnikkäitä taistelijoita, he heittävät kivun ikkunasta ulos. Ja jatkavat uniaan. Ja heräävät taas iloisina uuden päivän haasteisiin.
En pidä tästä sadusta.