Apua jään kiinni

Koetko, että sulla on syömishäiriö? Jos kyllä, niin hae apua. Soita vaikka oman paikkakunnan mielenterveyspuolelle, siellä osataan auttaa. Vanhempasi, kaverisi ja koulun henkilökunta toivovat sinulle vaan hyvää. Isäsi kannustaa liikkumaan ja syömään koska kummatkin ovat terveydelle hyväksi. Liikunnan tarkoitus ei ole välttämättä laihduttaa, eikä ruuan välttämättä lihottaa. Kummatkin ovat osa tasapainoista elämää. Niin kuin sinä, itsekään en tuota muiden huolenpitoa ymmärtänyt nuorena, koin vaan tungettelevana. Nyt syömishäiriöstä 10 vuotta kärsineenä voin vaan toivoa että haet ammattiapua heti. Laihuudesta ei edes pääse iloitsemaan kun elämässä kaikki pyörii ruuan ympärillä.

Et ehkä itse näe itseäsi oikein. Tai sitten näet itsesi kahdella tasolla, toisaalta koet olevasi lihava ja toisella tasolla näet, että käyttäydyt kuin syömishäiriöinen. Kyllähän vaatteilla voi osittain peittää laihtumistaan, mutta jostain se aina näkyy. Kuten siitä, miten syö. Ja kun vaatteet riisutaan ja menet vaakaan, niin totuus näkyy.

Sinun terveytesi kannalta on hyvä, että myös aikuiset ovat huomanneet, että käyttäydyt itsetuhoisesti välttämällä ruokaa. Anoreksia on vaarallinen sairaus. Sinulla tuskin on muita vaihtoehtoja kuin mennä terveydenhoitajan luokse. Olet alaikäinen, jos et ole motivoitunut hoitoon, niin sinut hoidetaan väkisin. Pääset helpommalla, kun tunnustat ongelmasi.

Itselläni oli hoitamaton syömishäiriöjakso joskus yläasteella ja se kesti muutamia vuosia. Normaalisti tosin en ole koskaan syönyt sen jälkeen, mutta normaalipainoinen olen ollut, ja sitä kautta kroppa on toiminut. Eli on esim. normaali kuukautiskierto. Itselleni varmaan nolointa oli kuukautisten menetys laihduttamisen vuoksi. Koin olevani muutenkin kohtuullisen epänaisellisen näköinen. Pienirintainen jne. Siis siitä huolimatta, koin olevani myös liian rasvainen. Kuukautisten palautuminen on itselleni ollut asia, josta olen ollut ylpeä. Se antaa tunteen naisellisuudesta. Toisaalta kuukautiset ovat naisella myös hyvinvoinnin merkki, eli että keho toimii niin kuin pitää.

Mutta sen verran haluan lohduttaa, että vaikka sinua nyt painostetaan syömisen kanssa, niin pystyt ihan hyvin säilyttämään normaalipainon, ihan koko aikuisen elämäsi ajan. Joudut tosin hyväksymään sen, että oma näkemyksesi ihanteellisesta painosta ei ole sama asia kuin mikä on terveellistä. Joudut tekemään kompromissin. Oikeasti normaalipainoisena elämäsi tulee helpommaksi. Et joudu kituuttamaan liian vähällä energialla, ja voimaa jää opiskeluun, työhön, liikkumiseen jne. Anoreksiapotilaallakin voi alkuun olla energiaa, mutta kun tauti etenee, niin voimat menevät. Samalla kun rasva ja lihakset katoavat, myös sydän kutistuu. Ja se on varmaan anoreksian vaarallisimpia riskejä. Heikentynyt sydän voi pysähtyä arvaamatta.

Toivotan sinulle kaikkea hyvää!