tunne flashback

Elämäni on mennyt suht tasaisesti viimeisimmät vuodet. Sairastan ahdistuneisuushäiriötä (sos. fobiaa, jonkin asteinen paniikkihäiriö, itse epäilen vahvasti myös estynyttä persoonaa, varsinaisia diagnooseja en ole koskaan saanut) ja keskivaikeaa masennusta. Olen noita asioita vuosia käynyt terapiassa läpi ja päässyt elämässä tilanteeseen, että työkuviot ym onnistuu jo ilman minkään näköistä ahdistusta. Mulla meni nuorena opiskelut ja työt mönkään tuon pahan ahdistuneisuuden vuoksi ja jouduin tekemään valtavan työn, että pääsin lopulta työelämään. Koin valtavaa häpeää ja epäonnistumista monet vuodet, kun kaikki tyssäsi jossain kohtaa siihen ahdistuneisuuteen ja pakenin. Sain kuulla olevani työnvieroksuja ja näitä päivittelyjä siitä, etten missään onnistu. Sain kuulla, että kyllä sun nyt vaan täytyy.... Ja mä olen yrittänyt, yrittänyt ihan h*****sti. Tämä sattui syvälle koska kukaan ei tajunnut kuinka minä silti ne kaikki vuodet yritin, aina uudestaan. Se kova ahdistus ja häpeä, se oli ihan hirveätä kaikkine fyysisine oireineen. Niistä seurasi myös masentuneisuutta, itseni satuttamista ja itsemurha ajatuksia. Voisin ihan hyvin olla narkkari tai sairaseläkkeellä, mutta taistelin ihan sikana, että pystyn toimimaan normaalina veronsa maksavana yhteiskunnan jäsenenä. Nyt taisin tehdä elämäni munauksen ja menin autokouluun. En koskaan osannut edes ajatella, että voisin pelätä ajamista, mutta niin siinä vain sitten kävi, että mulla on jonkin asteinen ajopelkokin. Ajotunnit jännittivät ihan sikana, samoin inssi. Ensimmäsiet kolme inssiä menivätkin tuon jännittämisen takia plörinäksi ja pääsin läpi sitten neljännellä kerralla, kun sain tarpeeksi mukavan inssin. Nyt kuitenkin yksin ajaminen jännittää, pelottaa ja ahdistaa. Harjoittelen isäni kanssa ajamista. Nyt sitten kuitenkin kaikki kaverit ja muut perheen jäsenet eivät ymmärrä tätä. Miksi en uskalla ajaa? Kyllä sun nyt täytyy vaan heti ajaa yksin, ei siitä muuten mitään tule. Ja pari päivää sitten mut 30 vuotta tuntenut ihminen alkoi sanomaan, minkä takia edes hankit kortin? Eihän tosta mitään tuu, eikö olisi parempi lopettaa kokonaan ja mennä bussilla niinkuin tähänkin asti. Mitä järkeä ees ajaa jos noin pelottaa? Nämä sanat vetivät sellaiset flashbackit ettei mitään rajaa. Olen taas se 18v joka täysin sekaisin siitä mitä edes pystyy tekemään eikä halua tehä enää mitään. Olen se v***tun luuseri joka kusee joka samperin asian mitä se yrittää. Nyt tuntuu ettei kiinnosta yrittää enää yhtään mitään, ei edes elää. Minkä takia rääkkään enää itseäni yhtään missään luuseroin sen kuitenkin, näinhän näköjään kaveritkin ajattelee.