Oletko sellainen ihminen joka koettaa voittaa pelkonsa, oli asia mikä tahansa vai oletko sellainen joka jättää tekemättä ja pysyy kaikessa mukavuudessaan? Vai oletko välimaastoa? Itse olen elämäni varrella kokenut kaikenlaista kakkaa ja miljoonittain pettymyksiä,paljon paljon enemmän kuin onnistumisia, mutta en luovu siitä luonteenpiirteestäni, että pistän itseni liiankin runsaanlaisesti alttiiksi mahdollisille pettymyksille ja sattumisille. Ehkä haen tiedostamatta mahdollista kärsimystä jotta voin olla yhä ja entistä vahvempi ja kokea. Menneet asiat joihin olen mennyt "nyt eikä meinata" otteella olen nykyään hyvin onnellinen että olen tehnyt ja kokeillut niitä asioita vaikka ne ovat sattuneet ennen todella paljon tapahtuessaan.
Lisää vaan kyllä sitä kestää
Anonyymi
10<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
En pelkää pettymyksiä mutta osaan myös luovuttaa. Pidän kiinni haaveista niin kauan kuin on toivoa, mutta osaan päästä irti jossain vaiheessa. En yritä asioita "hinnalla millä hyvänsä". Terve järki, se kai kuvaa mua parhaiten silloin kun en ole sokea rakkaudesta.
En mikään noista. Pyydän Jeesukselta apua kun kohtaan jotain mistä en usko selviäväni. Pitäisi pyytää enemmän apua.
Jos jotain haluan ja tavoittelen etsin sen uskalluksen itsestäni, vaikka siinä menisi vuosi. Kerran meninkin, koska joudun painimaan sekä uskalluksen että moraalin kanssa.
Olen luonteeltani sellainen, että harkitsen asiaa sisälläni tai keskustellen jonkin aikaa, mutta kun olen tehnyt päätöksen, sitä on harvoin kovin paljon muutettavissa ilman selkeää muutosta päätökseen vaikuttavissa asioissa. Saatan tehdä hyvinkin rohkeita päätöksiä ulkopuolelta katsoen hyvinkin nopeasti, jos olen miettinyt asiaa jo ennalta itsekseni. Tietyllä tavalla olen rohkea astumaan uuteen ja epämukavuusalueellekin unelmien ja tavoitteiden takia. Se on osa persoonaani (ENFP). Näissä tilanteissa en katso tilannetta lyhyen vaan vuosien aikajänteellä.
On joutunut tekemään pakon edessä sellastakin, mitä ei olisi halunnut tehdä, mutt ei ollut vaihtoehtoa eikä ketään toistakaan, joka olisi ruvennut siihen hommaan. Välillä tuntui ettei selviä siitä mitä joutui tekemään, mutt pakko oli silti hoitaa se työ. Monen mankelin läpi käynyt, ei elämä ole helpolla päästänyt, mutt eihän elämä monella muullakaan helppoa ole ollut, monilla ollut rankempaa kuin mulla.
Paljon pettymyksiä, epäonnistumisia, monet kerrat aloittanut alusta, joutunut tappelemaan omien oikeuksien puolesta, mitään ei ole helpolla tullut tai saanut. Välillä tuntuu ett olisi saanut joskus onnistumisiakin tulla kohdalle, epäonnistumiset syö mieltä, pitää nyt taaskin aloittaa nollapisteestä ja on ollut muutakin rankkaa sattunut parin viime vuoden aikana. Ehkä en jaksa enää taistella vaan annan periksi jo, hyväksyn ettei musta ollut mihinkään, luuseri mikä luuseri ja se siitä. Oma moka, kun aiemmin yritin liikaa, tuli vaan paskaa niskaan ja kunnolla.
Käväisin just lukemassa yhden yli 10 vuotta sitten aloittamani viestiketjun. Tuli mieleen, että ehkä pitäisi olla vähemmän jääräpäinen, oppia joissakin asioissa luovuttamaan ja toimia enemmän itsekkäästi. Saatan olla väärässä.
Olen sellainen lymyilijä, joka joskus, hyvin harvoin, tekee jotain arvaamatonta, jolla yllättää itsensäkin. Tietyllä tapaa olen kateellinen tuolle pienelle osalle itseä, jonka olisi suonut olevan hieman suurempi osa itseä jotta elämässä olisi sattunut ylipäänsä enemmän kaikkea, hyvää ja pahaa. Tuo hieman viittaa bipolaariseen, mutta hyvin lievään sellaiseen.
Sitten kun pelkää elämää liikaa, niin onhan keino valita kuolema.
Mä vaan mänin.
En mä koskoon aatellu että sovinko johonkin tyyliin esimerkiks.
Mutta jälkeenpäin kun miettii nuita kulttuureja niin piäseehän sitä siellä tiällä käymään mutta en oikein ennee jaksa lähtä minnekkään.
Mun on hyvä olla tiällä.
Mökkiin mänisin mieluiten,.....
Oon muuten katellukkin mökkejä tältä seudulta.
Mä vaan halluun semmosen piilopirtin.
Haluan yhteisön johon kuulua.
Kokeneita vanhoja ihmisiä ympärille.
Rakastan niitä.❣💝
En sinällään ennee kokemusta kaipoo vaan yhteisön jossa ymmärretään toinen toisiamme.
Tottakai kasvanu sellaiseen .
Mä muutan elämääni jatkuvasti.
En vain ossoo olla jos ei tapahdu tarpeeks.
Kyllä ne pärjää omillaan kaikki.
Osoittaneet sen monta kertaa.
Osoite on Neuvostoliitto.
Valinnat on tehty Lada pihassa.
Jatketaan omillamme vain loppuun asti.
Olen sellainen ihminen, joka tekee mitä milloinkin tykkää tehdä.