Äitini ei ymmärrä

Varmaankin antaa ajan kulua. Psykologiassa puhutaan kieltämisestä. Kun joku asia on liian vaikea hyväksyttäväksi, niin se kielletään.

Aspergerin syndrooma omalla lapsella voi olla vanhemmille järkytys. Kuitenkin kyseinen syndrooma on luonteeltaan periytyvä, se periytyy hyvin monimutkaisia geeniyhdistelmiä pitkin mutta kuitenkin. Ei ole harvinaista, että vasta lapsen saatua AS-diagnoosin vanhemmat tai toinen heistä havahtuu tunnistamaan AS:n myös itsessään.

Identiteetille AS:n löytyminen on suuri murros, suuri mahdollisuus. Se antaa ikään kuin entistä tarkemman kartan suunnistaa elämässään. AS:n löytymistä omalta lapselta pitäisi jokaisen isän ja äidin tervehtiä ilolla, sillä se syndrooma selittää sitä erityislaatuisuutta ja auttaa ymmärtämään hyvin paljon sitä erilaisuutta, erityisesti rajoitteita ja vahvuuksia, joita lapsella on.

Siinä vaiheessa, kun vanhemmat vielä kokevat, että Aspergerin syndrooman löytyminen on huono uutinen, he eivät vielä alkuunkaan tiedä siitä oireyhtymästä tarpeeksi. Varsinkin siinä vaiheessa vanhemmilta useimmiten jäävät huomaamatta lapsen parhaat puolet: erityisvahvuudet, osaamisalueet ja kykyhuiput.

Äidin tehtävä on huolehtia lapsestaan ei toisinpäin. Äitisi käsittelee asiaa vaikenemalla ja palaa asiaan kun on valmis.

Vanhemmat eivät ole täydellisiä. Olisihan se varmasti mukavaa jos äitisi pystyisi tukemaan sinua mutta äitisi ei taida olla kovin vakaa ihminen jos aspergerdiagnoosi saa hänet sulkeutumaan. Sinulle se suurempi asia on kuin äidillesi jonka pitäisi tukea sinua.

Voi olla että hänen pitää vielä sulatella diagnoosiasi tai sitten äitisi ei pysty mielenheikkoutensa takia käsittelemään asiaa ollenkaan, ehkä tilanne siitä vielä aukeaa ajan kanssa.

Olen assina huomannut monta kertaa, miten suuria vaikeuksia AS:n ymmärtämisessä on niillä, joilla ei sitä ole. Heillä on voimakas taipumus TORJUA AS - aivan kuin se olisi torjuttavissa.

Jos lapsella on AS, on yksi mahdollisuus, että myös hänen isällään on AS. Moni mies ei helposti tiedosta eikä tunnista omaa assiuttaan. Eikä moni nainenkaan.

minullakin on sama asperger.
ja epäilen että lapsellani on mutta hän joutui lastenkotiin. minulla se huomattiin vanhempana kun menin muistitestiin.
lapsi kävi psykologilla ennen minua
mutta eivät löytäneet mitään.
hän on kuiten ääni ,valo,ärsyke herkkä
pienenä hällä oli risperit mutta ei ole
nyt vuosiin ollut.
olisin kaivannut parempia ohjeita lapsen.hoitoon kun hän oli vielä kotona.
Hän ei käy missään terapiassa koska ei
halua ja kun kysyin niin hän sanoi että se ahistaa häntä kun ihan pienenä oli
käynyt.
Hän ei saa mitään valmennusta yliherkkyyteensä ym.

Ei munkaan äiti hyväksyny mua autistina vaan pahoinpiteli mua ja vihannu mua. Se syytti mua autismist ja huomautteli siitä eikä ikinä rakastunut mua ihmisenä. Ja heti autismi mulle todettiin se heti koitti työntää mut pois sen elämästä. Se ei koskaan oo rakastanut mua autismista huolimatta. Tunnen oloni ei toivotukse autistina.

Plus se on koko ajan ollut kiukkunen mulle ja se ei koskaan ole puolustanut mua kiusaajilta. Mun autismi sai hänet olemaan vihainen mulle. Sen mielestä autistiset on yhtä helvettiä ja vääriä lapsia. Se olis halunnu normaalin tyttären.
Äiti pitää autistisii tyhminä, rasittavinta, inhottavina ja raivostuttavina ongelma lapsia. Hänen mielestä autistiset pilaa kaiken ja käyttäytyy koko ajan huonosti. Sen takia se ei halunnut koskaan saada autistista tytärtä. Tuntuu et hän kohteli mua kuin halpaa makkaraa. Meidän äiti on autismifoobikko ja vammaistenvihaaja. On parempi että katoan lopullisesti ihmisten keskuudessa ja kauas äidistä. Se sai tuntee mut oloni vihatuks. Mä lähden kauemmas ihmisistä ja oon yksin. Ikuisesti.

Jokainen normaali isä ja äiti haluaa, että heidän lapsensa
on normaali.
Jos kuitenkin lapsella diagnosoidaan Aspergerin syndrooma
tai autismikirjon häiriö (jota nimitystä nykyään käytetään)
niin onhan se normaaleina itseään pitäneille vanhemmille
kriisin paikka. Identiteettikriisi!
Pahinta on se, jos vanhemmat pitävät autismikirjoista lastaan
normaalina diagnoosin jälkeenkin. Silloin he eivät rakasta
lastaan sellaisena kuin hän on, vaan itserakkaasti
ylläpitävät omaa egoistista kuvitelmaansa, joka ei
kestä realiteettitarkistusta.

Mulla oli onnea oman assiuteni suhteen.
Vanhempani riittävästi antoivat minun olla
oma itseni. Pidän heitä sivistyneinä. He olivat
maanviljelijöitä ja ovat molemmat jo kuolleet.

Vanhempien tulisi ymmärtää, miten valtava
mielenterveyttä horjuttava asia autismikirjoiselle
lapselle on se, jos vanhemmat eivät hyväksy
hänen autismikirjoisuuttaan!

Näitä ihmisiä on jotka eivät kerta kaikkiaan hyväksy toisen tilannetta, he kieltävät asian , ja en ole koskaan ymmärtänyt miksi niin tekevät , sillä mielestäni juuri äiti on se jonka kanssa voisi asioista keskustella avoimesti.
Itselläni oli myös sellainen äiti joka muka tiesi paremmin kun lääkärit kaikki asiat. Nyt ei minulla onneksi ollut samaa ongelmaa kun sinulla , mutta monta muuta juttua joissa olisi tarvinnut tukea, voisitko mennä terveysaisaren luokse puhumaan näistä asioista , tärkeää että jollekkin saa puhua tuntemuksistaan ja että ymmärretään .