Katsoin eilen Vaahteramäen Eemeli, vanhoja jaksoja, niin ei uusia olekaan. Piti pidätellä itkua, se vaikutti niin vahvasti, varsinkin kun Eemeli vei Aatun lääkäriin. Eipä kai siinä mitään ihmeellistä sinällään, mutta en itke ehkä koskaan muuten, olen 54 v mies, ja kaikenmaailman mielen vaikeudet hallussa...diagnoosia löytyy, pitkäaikainen masennus ynm. En tiedä olenko jotenkin ylirasittunut tai muuta, vaikea sanoa.....??€
Eemeli itketti.....
Anonyymi
456
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Itkeminenhän on valtavan hyvä asia! Se vapauttaa, fyysisestikin. Ahdistukset, traumat, masennus on koteloituneet kehoon. Itkeminen purkaa koteloitumat. Samoin kuin nauraminen (jos vain voisi), ja täriseminen, ja sellaiset liikuntamuodot jotka rentouttavat. On olemassa ns. tärinäterapiaakin, ihan virallisesti. - Onnittelut kyynelistäsi siis. :)
Eemeli on huippu. Muistan ne kirjat, ja minua erityisesti liikutti juuri Eemelin ja Aatun suhde. Muistan kohdan, jossa he uivat kuutamolla, ja Eemeli sanoi Aatulle (vai oliko se toisinpäin): Sinä ja minä, Aatu, sinä ja minä. Se oli vahva kohtaus, ja se jäi pienen lukijan mieleen.
Heillä oli luja kiintymyssuhde. Eemeli oli hyvin onnekas lapsi, kun hänellä oli oman biologisen perheen lisäksi sellainen aikuissuhde. Hänen isänsähän oli aika etäinen, ja ehkä väkivaltainenkin (en muista enää miten se oli, ainakin nykyajan mittapuun mukaan...) niin Aatu oli täydentävä isähahmo. Hyvin onnekas lapsi se Eemeli.
Eemeli on valkoisten ylivaltaa ja ei sovi enää nykyaikaan, Peppi Pitkätossusta puhumattakaan, mikä on aivan hirvittävän rasistinen.
Onneksi näitä ei enää näytetä televisiossa.
Höpö höpö.
oletko ferritiinitasoja mittauttannu koskaan?