"Tavoitteesi sijoittamisella -ketjussa keskusteltiin, että olisi mukavaa keskustella omassa ketjussaan aiheista, jotka liittyvät sijoituksilla elämiseen. Jotkut ovat siinä elämäntilanteessa jo nyt, toisilla se häämöttää ehkä mahdollisuutena tai tavoitteena jossain tulevaisuudessa.
Itse olen myös pohdiskellut asiaa. Olen vähentänyt jo päivätöitä. Jossain vaiheessa luultavasti irrottaudun kokonaan nykyduunista, koska se on aika kuluttavaa. Taloudellisesti se alkaisi pikku hiljaa olla mahdollista. Sijoittamisen rinnalle on mahdollista myös kehitellä jotain pikku projekteja, mistä voi saada lisätuloja. Se voisi olla ihan mielekästä, koska ainakin itse olen jonkin verran yrittäjähenkinen.
Päivätöiden jättämisessä on omat haasteensa. Olen funtsinut, että kannattaa panostaa harrastuksiin ja kehittää muita säännöllisiä juttuja arkeen. Ihmissuhde verkostoihin pitää myös panostaa, jos ei ole päivätyön tarjoamaa työyhteistöä.
Tähän aiheeseen liittyy tosi paljon kaikenlaista. “Vertaistuki” ja toisten kokemukset voivat olla tosi hyödyllisiä, jos tähtää tällaiseen elämänmuutokseen."
Mitä ajatuksia teillä muilla on tästä? :slight_smile:
Tavoitteita pitää olla, ja ne ovat tehty saavutettavaksi, eli toisin sanoen optimistisia tavoitteita, mutta realistisia, koska muutoin "kusee" koko juttu :D Nimittäin en ole vielä huomannut, että kukaan kuka elää liiaksi "pilvilinnoissa", siellä pysyisi. Ja silloin tarkoitus ja keinot ovat liiaksi irti reaalimaailmasta, ja näin kumpikaan ei pyhitä kumpaakaan.
Itse sanoisin, että ASETA SELVÄ TAVOITE, jota PÄÄTÄT tavoittaa, ei vaihtoehtoja. Itse päätin jo hyvin nuorena (about 16 vee), että "tämä tyttö tulee vielä olemaan riippumaton riippumatossaan OMASSA ELÄMÄSSÄÄN. Kaikki mitä teet, mitä polkua valitset, miten teet tähtää siihen asettamaasi tavoitteeseen, ja piste. Sinä saavutat sen. Viisautta unohtamatta, ja viisaus ilman aitoja arvoja, ei ole olemassakaan. Siinä resepti. Tietysti sitten se, että on ollut älykapasiteettia jaettaessa paikan päällä :D niin se edes auttaa asiaa, mutta pelkällä älyllä ei saavuta päämääriä, täytyy olla viisautta, ja kauaskantoista näkemystä ja uskoa siihen.
Sanoisin vielä, että kaikille ei sovi sellainen "oman elämänsä hallitsija" elämä, koska täytyy olla henkisesti aikas tasapainossa, ja suorastaan rautaista vahvuutta henkisesti, että ensinnäkin selviää, ja vieläpä osaa nauttia siittä tasapainoisesti. Moni havittelee vapaan herrattaren/herran roolia omassa elämässään (niin paljon kuin se on ylipäätänsä mahdollista), mutta on unohtanut arvioida, sopiiko se juuri minulle? Olenko henkisesti kypsä siihen? Onko ylipäätänsä henkiset voimavarat ja kyvykkeedyt sillä tasolla, että elämä pysyy hallinnassa ja vieläpä nautit siitä, kun/jos saavutat sellaisen tavoitteen, jota olet asettanut. Lähtökohta tavoitteiden asettamisessa PITÄÄ olla sellainen, että se saavutetaan, ei kysymysmerrkejä.
Viimeiseksi ja vahvimpana sanoisin kaikille, että muistakaa pitää omasta tieto/taito/osaamisesta kiinni, ja kehittääkää sitä omaa tietotaitoa ja kyvykkyyttä, koska milloinkaan ei tiedä, mitä tapahtuu, silloin pitää olla valmiinä, täysin isku kunnossa ihan mihin vaan. Eli oppiminen, opiskelu, LUKEMINEN niin, että oikeasti ymmärrät ja myös muistat mitä olet lukenut, sovella se aina käytäntöön. Tämä kokonaisuus on paras tulevaisuuden vakuutus itsellesi ja elämällesi, henkisesti ja fyysisesti ja psykologisesti, jos matto katoaa elämäsi alta, niin osaat toimia, tiedät, mitä teet, ja mitä ,et tee, olet iskukykyisempi kuin työmarkkinoilla puurtajat, koska olet osannut käyttää osan, ja aika suurenkin osan itsesi kehittämiseen, maailman asioiden perehtymiseen, oppinut jatkuvasti uutta, koska nythän sinulla on ollut aikaa kaiken tämän itsensä ja osaamisensa kehittämiseen, ilman oravanpyörää. Lupaat itsellesi, että päihität monet oravanpyörässä ikuisuuden hyöriviä työnsankareita, juuri edelle mainittujen asioiden takia. Maailma muuttaa, se, että olet joskus lukenut jotakin tai olet joskus valmistunut johonkin, on menneitä saavutuksia, ne eivät kerro tämän päivän mahdollisuuksista yhtikäs mitään muuta kuin kokemuksen kautta (se on tietysti tärkeää), mutta itse ns. "meriitit", jota joskus olet opiskellut ovat eilistä kauraa.
Itse olen myös pohdiskellut asiaa. Olen vähentänyt jo päivätöitä. Jossain vaiheessa luultavasti irrottaudun kokonaan nykyduunista, koska se on aika kuluttavaa. Taloudellisesti se alkaisi pikku hiljaa olla mahdollista. Sijoittamisen rinnalle on mahdollista myös kehitellä jotain pikku projekteja, mistä voi saada lisätuloja. Se voisi olla ihan mielekästä, koska ainakin itse olen jonkin verran yrittäjähenkinen.
Päivätöiden jättämisessä on omat haasteensa. Olen funtsinut, että kannattaa panostaa harrastuksiin ja kehittää muita säännöllisiä juttuja arkeen. Ihmissuhde verkostoihin pitää myös panostaa, jos ei ole päivätyön tarjoamaa työyhteistöä.
Tähän aiheeseen liittyy tosi paljon kaikenlaista. “Vertaistuki” ja toisten kokemukset voivat olla tosi hyödyllisiä, jos tähtää tällaiseen elämänmuutokseen."
Mitä ajatuksia teillä muilla on tästä? :slight_smile:
Tavoitteita pitää olla, ja ne ovat tehty saavutettavaksi, eli toisin sanoen optimistisia tavoitteita, mutta realistisia, koska muutoin "kusee" koko juttu :D Nimittäin en ole vielä huomannut, että kukaan kuka elää liiaksi "pilvilinnoissa", siellä pysyisi. Ja silloin tarkoitus ja keinot ovat liiaksi irti reaalimaailmasta, ja näin kumpikaan ei pyhitä kumpaakaan.
Itse sanoisin, että ASETA SELVÄ TAVOITE, jota PÄÄTÄT tavoittaa, ei vaihtoehtoja. Itse päätin jo hyvin nuorena (about 16 vee), että "tämä tyttö tulee vielä olemaan riippumaton riippumatossaan OMASSA ELÄMÄSSÄÄN. Kaikki mitä teet, mitä polkua valitset, miten teet tähtää siihen asettamaasi tavoitteeseen, ja piste. Sinä saavutat sen. Viisautta unohtamatta, ja viisaus ilman aitoja arvoja, ei ole olemassakaan. Siinä resepti. Tietysti sitten se, että on ollut älykapasiteettia jaettaessa paikan päällä :D niin se edes auttaa asiaa, mutta pelkällä älyllä ei saavuta päämääriä, täytyy olla viisautta, ja kauaskantoista näkemystä ja uskoa siihen.
Sanoisin vielä, että kaikille ei sovi sellainen "oman elämänsä hallitsija" elämä, koska täytyy olla henkisesti aikas tasapainossa, ja suorastaan rautaista vahvuutta henkisesti, että ensinnäkin selviää, ja vieläpä osaa nauttia siittä tasapainoisesti. Moni havittelee vapaan herrattaren/herran roolia omassa elämässään (niin paljon kuin se on ylipäätänsä mahdollista), mutta on unohtanut arvioida, sopiiko se juuri minulle? Olenko henkisesti kypsä siihen? Onko ylipäätänsä henkiset voimavarat ja kyvykkeedyt sillä tasolla, että elämä pysyy hallinnassa ja vieläpä nautit siitä, kun/jos saavutat sellaisen tavoitteen, jota olet asettanut. Lähtökohta tavoitteiden asettamisessa PITÄÄ olla sellainen, että se saavutetaan, ei kysymysmerrkejä.
Viimeiseksi ja vahvimpana sanoisin kaikille, että muistakaa pitää omasta tieto/taito/osaamisesta kiinni, ja kehittääkää sitä omaa tietotaitoa ja kyvykkyyttä, koska milloinkaan ei tiedä, mitä tapahtuu, silloin pitää olla valmiinä, täysin isku kunnossa ihan mihin vaan. Eli oppiminen, opiskelu, LUKEMINEN niin, että oikeasti ymmärrät ja myös muistat mitä olet lukenut, sovella se aina käytäntöön. Tämä kokonaisuus on paras tulevaisuuden vakuutus itsellesi ja elämällesi, henkisesti ja fyysisesti ja psykologisesti, jos matto katoaa elämäsi alta, niin osaat toimia, tiedät, mitä teet, ja mitä ,et tee, olet iskukykyisempi kuin työmarkkinoilla puurtajat, koska olet osannut käyttää osan, ja aika suurenkin osan itsesi kehittämiseen, maailman asioiden perehtymiseen, oppinut jatkuvasti uutta, koska nythän sinulla on ollut aikaa kaiken tämän itsensä ja osaamisensa kehittämiseen, ilman oravanpyörää. Lupaat itsellesi, että päihität monet oravanpyörässä ikuisuuden hyöriviä työnsankareita, juuri edelle mainittujen asioiden takia. Maailma muuttaa, se, että olet joskus lukenut jotakin tai olet joskus valmistunut johonkin, on menneitä saavutuksia, ne eivät kerro tämän päivän mahdollisuuksista yhtikäs mitään muuta kuin kokemuksen kautta (se on tietysti tärkeää), mutta itse ns. "meriitit", jota joskus olet opiskellut ovat eilistä kauraa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ja vielä tärkeä asia, joka jäi jargonistani pois :D ON, että kun nämä osaamistason edellytykset ovat kehitettyinä nykypäivään vastaavaksi ja paljon edemmällekin, niin siitä tulee sellainen varmuus, että minä osaan, ja tiedän, että selviydyn ihan mistä vaan näillä kysyillä, joita minulla on. Ja se usko ja luottamus pitää perustua faktoihin, että olet myös kehittänyt itseäsi ja osaamistasi, tietotaitoasi, ja fiilannut ja höylännyt menneet kokemukset ja arvokkaat vastoinkäymiset sille tasolle, että jos "kaikki sulaa nyt", ei hätää, tärkein ja arvokkain pääoma on tallella, eli henkinen kyvykkyys, tietotaitosi fiilattu edellekävijän tasolle, uudistuskyvykkyys ja -raivaus asenne kohdillaan, ja jos vielä fyysistä terveyttä, niin mikään ei ole esteenä!
Se, että monesti ihmiset stressaa ihan hirveästi omia sijoituksiaan, jos ne sulaa, jos tulee katastroofi (se on toki ymmärrettävä, ja jokainen tietyllä tasolla tekee sen, mutta jos se stessitaso saavuttaa sellaiset mittasuhteet, että niistä ei ole kuin haittaa, niin ollaan pulassa, mutta ei hätää, jos edellä mainitut asiat ovat kohdallaan, ei tarvitse stressata, koska tietää OLEVANSA ISKUKYKYINEN)!!!
Jos minulta vietäisiin tässä ja nyt ihan kaikki (paitsi tietokone, ja tietyt kirjat, joihin palaan vuosi vuodelta aina yhä uudestaan), en minä panikoisia, miksi? Siksi koska tiedän, että teen kaiken uudestaan, koska henkinen ja fyysinen teveys ovat kohdillaan, tietotaitoja olen pitänyt niin iskukykyisenä kuin suinkaan pystyn ja päivitän niitä jatkuvasti. Viekää vaikka tukahtikin pesästä :D
Tosin, nyt tietysti sillä edelletyksellä toisin kuin joskus 16- vuotiaana. Nyt minulla on paljon ihmisiä, joihin ottaa yhteyttä, jos menetän kaiken, etten ihan oman onnensa nojassa mennä pörskuta kuin nuorena untuvikkona, mutta täysin varma osaamisestaan ja onnistumisestaan :D :D (ja silloin se ei perustunut faktaan, ja juuri siksi sitä edellä peräänkuulitinkin:)
No ansioluettelon aukkoja ei kyllä hyvällä monet kato, että jos siitä oravan pyörästä pois hyppää, se suurimmalle osalle kuitenkin merkitsee aika lailla lopullista omien polkujen tallailua. Yrittäjyyttä sun muuta. Joillain tietenkin verkostoja, joita voi hyväksikäyttää. Mutta kyllä sen työelämän simulointi kotioloissa aika hankalaa, että kukaan uskoisi pätevyyden säilyvän, saati paranevan. No, jos joku huippuohjelmoija, sitä kai voi omin päin kehittää jossain määrin. Jos ei mitään yhteyttä työelämään, ei tiedä välttämättä enää yhtään missä siellä mennään.