Että vaikka olisi maailman räjäyttävä rakkaus, mutta jos ei vain toista innosta, niin pitäisi ymmärtää jättää asia siihen. Mutta kun ei. Järki ei auta, eivät kylmät faktat, ei tyly kohtelu häneltä, ei vastakaiun puute, ei mikään. Kai tämä rakastuminen on eräänlaista hulluutta, johon ei ole hoitoa eikä lääkettä. En järkiinny. Pitäisi, niin pitäisi. Pitäisi tajuta, että minulla ei ole tilaa hänen elämässään. Hän ei sure sitä, että joutuu elämään ilman minua. Hän ei sano hyviä sanoja minusta. Pitäisi ymmärtää, mutta kun se hulluus. Olen sekopää, ja tämä taitaa olla pysyvää. Pelottaa mihin tämä vielä päättyy.
Pitäisi olla realisti
Anonyymi
863
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Jep. Täällä toinen hullu joka ei tunnu uskovan ei sitten millään. Häntä ei kiinnosta miten minulla menee. Se satuttaa.
Niin, se sattuminen vielä kaiken lisäksi. Voihan olla, että kiinnostaa, mutta on syystä tai toisesta estynyt. Silti se sattuu, kun ei mitään vastakaikua saa.
Vaatiiko sun rakkaus häntä kommunikoimaan mielikuvitus-sinun kanssa? Onko rakkaus sulle pelkkää leikkiä? Näinkö teet päätelmiä toisesta ihmisestä, heppoisin perustein??
Hän voi myös olla masentunut.
Mene arvailemaan omaan elämääsi. Yksityisyyden loukkaus on vakava rikos.
Samaa mieltä.
Jep nuo on sun omia epätoivoisia tunteita.
Paska housuissa