Siivooja hoitokodeissa ja laitoksissa

Kait se on se laitoskulttuuri,laitoshan on koti,hoidettaville ihmisille. Arjen pitää soljua,eikä askareista henkilöstö tee numeroa,koska heidän työnsä hän ei tuota,vaan syö rahaa.

Hoitokodeissa joka päivä asiakkaat ja hoitajat moikkaavat ja kiittävät. En koe olevani näkymätön.

Itestä tuntuu, että kun olen tehnyt monessa paikkaa siivoustyötä, niin yleensä siivooja on näkymätön työntekijä. Siivoojan työ on tärkeää työtä. Ite ainakin katson monessa paikkaa, että kuinka siistiä on. Jos ravintola on sottainen, niin en mene uudelleen samaan paikkaan.

Jotkut sentäs sanovat huomenet kun tulen töihin.Sitten on näitä jotka kävelevät nokka pystyssä sanomatta sanaakaan ellei ole siivoukseen liittyvää.

Näinhän se on valitettavasti ollut aina,mutta olette tärkeitä henkilöitä.Maailma hukkuisi paskaan,jos teitä ei olisi olemassa ja tekemässä sitä aliarvostettu alipalkattua duunia.

ei siivooja suinkaan ole poikkeus. Jokaisen ammattiryhmän ja yhteiskuntaluokan edustajia on hoitokodeissa ja laitoksissa ja suljetulla osastollakin. . Jopa ylimpään upseerikuntaan kuuluvia on joutunut pysyväisluonteiseen laitoshoitoon. Dementia ei kysy työhistoriaa eikä hienoa sukupuuta. Delirium tremens ei ole leikin asia.

Minö jouduin työpaikka kiusatuksi eräiden ilkeiden hoitajien toimesta kehitysvammaisten hoitokodissa siivotessani (en ollut ainoa siivooja joka koko kiusaamista siellä), osa ei moikannut,olivat äreitä ja tiuskivat,lisäksi valittivat siivouksen laadusta,vaikka minulla kokemusta vuosia siivouksesta niin en muka osannut hyvin siivota,no tarkastaja kutsuttiin ja tarkastaja ihmetteli että muutamaa saostumaa lukuunottamatta ihan siistiä.

Valitettiin että jätin sen ja sen tavaran lojumaan yms,lopulta puuttuivat meidän siivouskomeron sisältöön ja valittivat että siivoamme likaisilla mopeilla ( sanoissa eritelty likaiset olivat menossa pesuun).

Jos vain sukulaiset tietäisivät kuinka julmasti osa hoitajista kohtelee siellä potilaita niin ottaisivat sukulaiset varmana pois hoitolaitoksesta. Siihen puljuun en mene edes sijaistamaan ,siivotkoon itse jos kerran tietävät paremmin.

Oli toki muutama jotka iloisia ja moikkasivat.

Työskentelin 15 vuotta ihanassa koulussa jossa koko henkilökunta oli mielettömän kivoja ja arvostavia. Sairaslomia ei juurikaan ollut. Oli ihana lähteä töihin. Tammikuussa koin järkytyksen. Ja saman tien 2 kk sairasloma ja masennus ja romahdus. Arvon esim.....t siirtivät minut kerrostalo siivoukseen. Lääkäri olisi tarjonnut osapäiväsairasrahaa. Empä pysty jäädä asun yksin. Nyt sinnittelen ja kiroan joka työpäivää. Ikää 56 v. Joku päivä varmaan löydyn tajuttomana. On ihan kauheeta. On se jännä kun työssään ei saa voida hyvin. Työhyvinvoinnista kyllä jankutetaan jatkuvasti ja herrat istuu kokouksissaan. Kyllä mustaa valkoisella on. Vaan ei se käytännössä näy. Siirto takaisin ei onnistu. Pääjehu tuumas henkilöstövalinnat on tehty ja piste. Sairaammille junailtiin paikkani. 2henkilöä tarvitsi 4 h paikan.