Välillä tuntuu, että kaikkien

”Höpöhöpö, elämä on lahja”

Itse olen ollut sellainen etten löydä ystäviä. Rakkaus on täytynyt unohtaa sekin, kun olen pitänyt itseäni niin huonona ja mitättömänä.

Uskon että ihminen kenet tämä maailma hylkää ja unohtaa on tarkoitettu Jeesuksen omaksi. Lue evankeliumeita kunnes alat hiffata mistä elämässä on kyse. Ehkä sinutkin on luotu tulevaa uutta maailmaa varten.

Matteus 5
"Autuaita ovat hengellisesti köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta. Autuaita ovat murheelliset, sillä he saavat lohdutuksen. Autuaita ovat hiljaiset, sillä he saavat maan periä."

Raamattu on maailman itsetietoisin kirja:

1 Korinttolaiskirje 1:21
"Sillä kun, Jumalan viisaudesta, maailma ei oppinut tuntemaan Jumalaa, niin Jumala näki hyväksi saarnauttamansa hullutuksen kautta pelastaa ne, jotka uskovat."

Ristiinnaulittu Jumala on pelkkää hullutusta niille ihmisille joiden ilo on tämän maailman asioissa. Mutta Jumala onkin tehnyt tämän hullutuksen ylpeille kompastuskiveksi. Jokainen kuka ei siihen usko tuomitaan, ja ne ketkä uskovat pelastuvat. Tämä on järkeenkäypää kun ymmärtää, että Jeesus, ajallinen ihminen ja ajaton Jumala, uhrattiin koko maailman syntien tähden. Synneille on tehty sovitus, nyt sitten ne ketkä uskovat Jeesusta ottavat tämän sovituksen vastaan ja saavat anteeksi ja ne ketkä eivät ota, ovat vain osasyylisiä Jeesuksen kärsimykseen ja saavat siitä ansaitun tuomion.

Maailman historiassahan on pelkkää raakuutta ja huoruutta. Sekään ei selity muulla kuin sillä, että Raamattu on oikeassa. Kaikki muut uskot ja opit väittävät, että maailmassa on jotain hyvää. Jeesus sanoo, että Jumala yksin on hyvä.

Elämällä ei aina ole tarkoitusta 😔

Elämällä on aina tarkoitus. Elämä on lahja.
Ihmisen on tarkoitus kasvaa ja kehittyä koko elämänsä ajan.
Jokainen päivä on uusi mahdollisuus hyvään ja parempaan elämässä.

Välillä tuntuu juuri tolta. Menee systemaattisesti ihan päin helvettiä kaikki mitä tekee, tuntuu että se on joku ennalta suunniteltu "laki". Sitten ne seuraavat onnistumisetkin saattaa tuntua jotenkin velvotteilta tai että "nyt kun meni hyvin niin tämä tulee menemään vituiksi kuitenkin ja kohta taas sapettaa".

Sitten kuitenkin, kun tulee pari onnistumista niin ne tuntuvat ihan tajuttoman hyvältä. Ja jos vaan on hyvä päivä( usein ei oo mutta sitten kun on...) niin kaikki notkahdukset ei tunnukaan yhtä pahalta. Sillon kannattaa( nyt kuulostaa puulta mutta jatkan...) funtsia että mikä siinä asiassa meni pieleen, ottiko liikaa itteensä jostain, oliko niin vakavaa. Ja jos joku alkoi dumaamaan niin miksi siihen meni mukaan jos aluksi yritti ihan täysillä tehdä hommat kunnolla. Ja oliko kämmi lopulta itsestä kiinni...

EI saa sanoa että tiedän miltä tuntuu koska kaikki kokee omalla tavallaan asiat. Voin vaan sanoa että samoja asioita pohdin ite, useammin alkanut nyt helpottamaan kun koitan switchata itteni ulos kiukusta ja otan ns aikalisän aina kun tuntuu että "kohta muuten jytisee"... toivotan paljon voimia sekä toivoa.

Elämä on virta, jossa voi suorittaa sellaisen pitkän "kaljakellunnan" tapaisen. Aurinko paistaa, nauttii siitä ja ottaa ihan rennosti vaan ja on välittämättä känniölinästä, kuseskelijoista ja yleisestä saastaisuudesta ympärillään.

Samaa miettinyt itsekin. Ei mitään ilon ja riemun ja onnistumisien juhlaa mun elämä ole ollut. Miksi toiset onnistuivat saamaan työpaikan, jossa ovat olleet kymmeniä vuosia töissä ja toiset joutuvat vaihtamaan useammin paikkaa ja alaakin olosuhteiden pakosta. Olisin mäkin halunnut pitempään olla samassa paikassa töissä, miksi mun työpaikka joutui lopetetuksi. Aikoinaan häpesin, kun tuli lopputili vaikka ei omasta syystä niin käynyt, se oli jotain musertavaa, kun muut sai jatkaa töissä ja mä jouduin pois. Kaikesta oppii, niin noista nuoruuden kokemuksista, nykyään on tavatonta, jos pystyy yhdessä ja samassa työssä olemaan koko ikänsä, tietää jo ettei mikään työ ole ikuista. Kai noillakin nuoruuden kokemuksilla joku tarkoitus on ollut. Ja niillä rankoillakin asioilla on joku tarkoitus ollut, vielä ei ole selvinnyt mikä se on ollut, mutt ehkä tuolla toisella puolella se sitten selviää.

Höpsis! 'Ota löysin rantein, älä jännitä, ota vastaan mitä tarjoo elämä'
https://www.youtube.com/watch?v=l5Me9bhVc2Q

Että muut voi sanoa olevansa parempia.

Olen samaa mieltä. Miksi syntyy vauvoja jotka kuolevat heti ei se ole elämää. Miksi antaa elämä jos se viedään heti pois se on yhtä kärsimystä kaikille.

Jokainen ihminen joutuu kokemaan elämässään kärsimyksiä.

Läheisen kuolema aiheuttaa suurta kärsimystä ja ei sitä ymmärrä miksi juuri minulle niin sattui. Surusta toipuminen kestää kauan mutta ehkä sitä on sen jälkeen vahvempi ja ymmärtää paremmin toisia ihmisiä ja heidän vaikeuksiaan.

Elämä on aika pinnallista, jos se on vain päivänpaistetta ja sellainen ei ole kuitenkaan mahdollista jatkuvasti.

Kyllä se on itsestä kiinni. Jos vaipuu apatiaan, ei mitään saa aikaan, vaan jää säälittelemään kohtaloaan. Omaan tilaansa voi vaikuttaa, jos ihan oikeasiti sitä haluaa. Usein sen eteen pitää vain tehdä työtä, ei se tilanne sohavalla istuen parane.

Sielut on oppimishaluisia ja usein tulee valittua vähän liian rankkoja oppikouluja itselleen maanpäälle. Ihan itse ne on silti itselleen hyväksynyt ja ollut niin oppimisen ahne ,että uskonut niistä selviävänsä. Rohkeaahan se on. Sitähän mennään läpi vaikka harmaan kiven🙂

Tsot Tsot... Elämän pystyy muuttamaan.. Tärkeintä on pitää negatiiviset ihmiset kaukana itsestä, siitä ei seuraa kuin energian menetys.

Kaikilla on sama ihmisarvo. Jokainen voi muutta itse elämänsä suuntaa vaikka se olisi mennyt tähän päivään "päin honkia". Vaikka olisi tehnyt tähän saakka vääriä valintoja tai itsestä aiheutumattomasta syystä olisi mennyt huonosti.
Jokainen voi jatkossa tehdä valintoja jotka tekee elämästä parempaa ja siedettävämpää. Nosta katseesi ja rakasta itseäsi, siitä myös toisten rakastaminen kun antaa ensin arvoa itselleen.