Lukioaikoina minulla alkoi paha esiintymis-ja sosiaalisten tilanteidenpelko. Sain niihin propralia lopulta ja oireet lievenivät. Sen jälkeen tulin raskaaksi ja olen ollut nyt kotiäitinä muutaman vuoden käyttämättä lääkettä lainkaan. Nyt sitten tuli ajankohtaiseksi hakea opiskelemaan ja ilmeisesti olen ollut sen vuoksi eirttäin jännittynyt monta vkoa. Pulssi on ollut korkella jatkuvasti, painon tunnetta rinnassa ja pienetkin asiat ovat aiheuttaneet jännitystä, kuten kaupassa asioiminen. Toissapäivänä heräsin yöllä siihen, että olin kylmässä hiessä, pulssi oli nopea ja olo oli epätodellinen. Nousin ylös ja silloin alkoi hyperventiloiminen (en ole varma sanan kirjoitusasusta=), tuntui kun olisin menettämässä järkeni ja tärisin kauttaaltaan (kuin olisin jännittänyt pahasti) Mieheni toi minulle paperipussin ja kohtaus meni ohi tunnissa. Eli onko tämä paniikkihäiriön alkua? Isäni on sairastanut sitä myös. Miten tästä eteenpäin, ehdin jo hakea opiskelemaan sosiaalialaa, pystyykö paniikkihäiriöinen sellaisella alalla pärjäämään? Olisin kiitollinen vastauksista ja mielipiteistä!
Paniikkikohtausko?
pelästynyt
5947
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
ainakin paniikkihäiriöltä. Itselläni on juuri niin että ihan pienetkin normaalit tilanteet kuten kaupassa käynti ovat välillä todella vaikeita. Mutta suosittelen että lähdet vaan kouluun, koska jos jäät kotiin "pelkäämään", ei se auta asiaa yhtään, vaan pahentaa. Itse olen ollut työttömänä n.3kk ja nyt on paniikki tullut taas pinnalle, kun ei ole töitä ja joka päiväistä tiettyä rytmiä ei ole. Töissä ollessani meni ihan mukavasti, ja sairaus unohtuikin tavallaan. Varaa aika lääkäriltäsi ja keskustele asiasta, myös lääkitys auttaa, mutta ainahan se on parempi mikäli pystyt ilman lääkkeitä elämään.
Tsemppiä sinulle!!
kuulostaa paniikkihäiriöltä, tuosta "yökohtauksesta" en osaa sanoa , mutta tuo kaupassa asioiminen ja siihen liittyvä ahdistus viittaa juuri paniikkihäiriöön.itselläni juuri sen tapaisia 'ongelmia' ja diagnotisoitiin paniikkihäiriö.
minua se on estänyt hakemasta opiskelemaan, koska en pysty tunneilla olemaan. nyt kuitenkin sain apua ja aloitin lääkkeet (syönyt muutaman päivän) ja nyt on jo hyvä olo ja uskalsin hakea kouluun.
suosittelen sinulle että menet puhumaan asiasta oman lääkärin kanssa, jos sitä ei hoida se pahenee. niin minulla ainakin, loppujen lopuks oli pakko hakea hoitoon.
kysy lääkäriltäsi lisää asioista, mutta kannattaa ehdottomasti kysellä asiasta.
toivotaan parasta!
kysyit, pystyykö paniikkihäiriöinen pärjäämään sosiaalialalla..itse olen kohta valmis lähihoitaja ja hyvin olen pärjännyt ainakin työpaikoilla. Opiskelu on välillä stressannut, mikä lisännyt paniikkioireita.. mutta lähde ilman muuta opiskelemaan sellaista alaa, joka itseäsi kiinnostaa! Itse olen sitä mieltä, että oma ymmärrykseni esim. mielenterveysongelmiin on lisääntynyt sairastuttuani itse paniikkihäiriöön. Tsemppiä sinulle ja opiskelun iloa!!!
hei ! Itse olen sos.alalla työskentelevä hoitaja.
Sairastan paniikkihäiriötä. Minulla kohtaukset tulevat yleensä kotona ollessa, illalla /yöllä.
Mainitsemasi oireiden kaltaisesti. Toisinaan oksentelen, tärisen, itken, vapisen, hikoilen, ylihengitän, jne. Vatsa menee sekaisin. Oireita voi olla kovin monenlaisia.
Sinä selviät kyllä! Siten, että löydät hyvän lääkärin, joka kuuntelee sinua. Toiseksi, voi olla että et saa kohtausta toiste. Se on aivan mahdollista. Vaikka joskus saa kohtauksen, ei tarkoita sitä, että siihen tautiin jää ikiajoiksi
kiinni! Kannattaa kiinnittä huomiota stressiin elämässäsi, rentoutumiseen, mahdollisuuksiin itsensäilmaisemiseen. . Meillä suvussa ilmenee paniikkihäiriötä,elikkä siihen katsotaan olevan sukuperintöäkin. toivon sydämestäni sinulle kaikkea hyvää.
vastauksista ja kannustuksista, lämmitti pienen ihmisen sydäntä=) Katsotaan, miten tämä tästä kehittyy, tuleviin pääsykokeisiin yritän kovasti tsempata. Kaikkea hyvää teille kohtalotoverit!